Tänään oli ekstra privaatti-agilityryhmäkoulutus. 22 esteen radan alun kuviosta otettiin ihan kellolla aikaa, mikä on nopein ohjaustapa. Oletin, että tutun tuntuinen sivuttaisirtoaminen olisi paras, mutta valssi voitti.
Pimeän putkikulman Lysti haki hienosti, samoin yhden U-putken oikea puoli löytyi pienellä hartialiikkeellä. Pyöritys vekkauksen kera oli päivän paras juttu! Siis onhan siitä ollut puhetta, mutta nyt vihdoin sain Lystin laskeutumaan ihan estekannakkeen viereen. Oikein hämmästyin, miten koira oli käsissä ohjauksessa. Minun pitää vaan tehdä ohjaus oikeassa kohtaa, jotta Lystikillä on mahdollisuus kääntyä uuteen suuntaan.
Pimeän putkikulman Lysti haki hienosti, samoin yhden U-putken oikea puoli löytyi pienellä hartialiikkeellä. Pyöritys vekkauksen kera oli päivän paras juttu! Siis onhan siitä ollut puhetta, mutta nyt vihdoin sain Lystin laskeutumaan ihan estekannakkeen viereen. Oikein hämmästyin, miten koira oli käsissä ohjauksessa. Minun pitää vaan tehdä ohjaus oikeassa kohtaa, jotta Lystikillä on mahdollisuus kääntyä uuteen suuntaan.
Tänään onnistui välistävetokin. A:lla Lysti pysähtyi ensimmäisellä kerralla, mutta tosi alas ja varasti jatkoon. Sittemmin kontaktit olivat kuten pitää. Kepeille tultiin suoraan linjaan, hyvin haki Lystikki. Valsseja oli aika monessa kohtaa ja vaikka olen niitä karttanut, niin nyt alkavat toimia ajoissa tehtyinä.
Pitää vielä mainita, että tuuli kovasti ja aluksi Lystiä pelotti ja hyydytti hallin seinien eläminen, mutta aksatessa pelko unohtui. Kaiken kaikkiaan treenistä jäi taas hyvä mieli ja selkeä olo. :)
Tepsu-tassu eli pentu koettelee onneaan. Ensinnäkin eilen oltiin kaupungilla ja yhdessä porraskäytävässä, koska sosiaalistaa kuuluu. Eihän Lykky yhtään kummastellut, lähinnä mietti miten asettaa loikkansa askelmille. Yhdessä portaiden käännöskohdassa oli pennun mentävä kolo ja ehdin juuri vetää valjaissa olleen pennun pois. Katastrofiajatteluni meni niin pitkälle, että tuumin mitä olisin toivonut, JOS sillä olisi ollut kaulapanta - että se hirttäytyy vai tipahtaa kolme kerrosta alaspäin? Mutta säikähdyksellä siis selvittiin.
Illemmalla olin sen kanssa tuossa välikössä. Kuulin auton tulevan, kiinnitin pennun huomion palloon, jonka heitin poispäin autosta sisäpihalle päin. Laskin talutushihnasta irti, jotta pentu pääsi pallon perään. Eikä mitä, punainen Corolla voitti, pentu teki u-käännöksen, syöksyi luiskalta alas, kaatui pyörätielle, nousi nopeasti pystyyn ja jatkoi ajotiellä auton metsästystä. Minä juoksin sen minkä kintuista lähti isoilla muoviläpökkäillä pennun perässä samaa ajotietä pitkin. Onneksi muita autoja ei tullut. Sain pennun kiinni ja kirosin mielessäni saalistamisen vahvistusta. Sitten oli minun vuoroni jäädä kyttäämään autoja ja pian sellainen tulikin. Kun pentu alkoi valmistautua auton metsästykseen, rähähdin sille tehoamattoman kiellon jälkeen niin, että asia meni perille ainakin hetkeksi. (Olen ottanut vähän Lystistä mallia miten pentuun uppoaa ymmärrys.) Seuraava auto ei kiinnostanut enää yhtään, siitä sai palkkaa. Eikä sitä seuraava (palkkaa). Mutta tiedän, että ottelu ei ole edelleenkään ohi.
Lisäksi pentu-rakas on päättänyt alkaa pissiä sanomalehtien viereen ja välillä varmuuden vuoksi kauemmaksikin. Positiivinen vahvistamisen ja ulos kuljettamisen teho on jostakin syystä lakannut ja vaikka tiedän että pennulle ei saa suuttua sen lirittäessä väärään paikkaan, niin silti aivoissani salamoi puhdas raivo, kun tilanne toistuu sen miljoonannen kerran. Kävin viemässä pissinäytteen eläinlääkärin tutkittavaksi, ei siinä onneksi bakteeria kasvanut. Sekin on yksi ohjelmanumero - jahdata narttupentua pakasterasian kannen kera "pissi nyt, tässä ei ole mitään ihmeellistä".
Kosketusalustan treeniminen on jatkunut ja pentu näyttää oikeasti tajunneen idean. Makkararuudustakaan se ei enää mene tallausten yli. Jotakin toivoa sentään. Ja onhan se ihanakin. Ja villistä varsoista kasvaa hyviä hevosia. Ja jos autokuumeeseen auttaa auton osto, niin pentukuumeeseen tepsii pentu. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti