Olin ekstra-ryhmätreenissä. Ryhmässä oli poissaolojen yhteensattuma, joten tuli tehokas harjoitus. Mentiin vuorotellen kaksi eri rataa kahteen eri kertaan.
Harjoiteltiin lähtöä ja siinä patoamista, vire oli tällä hyvä ja hallitumpi. Varastamiseen pääsin puuttumaan suunnitellusti. Tällaisia kotitreenejä!
Laitan nyt lähinnä itselleni ylös oppeja:
- Käytä jaakotusta, kun on sen paikka. Sen tapaisen ohjauksen jälkeen koiran voi ottaa myös samaan käteen.
- Taaksekierto & persjättö ei huono, oikealla asenteella ehtii.
- Twistin voi tehdä kunnolla
- Valssata saattaa ehtiä vaikkei ennakkoon luulisi, Lysti osaa pujotella myös valssista
- Käsien ajoitus takaakierto-valssissa
- Hartialinja
- Ns. hirtto
- Hartialinjan käännöllä voi onnistua myös välistäveto - hienosäätö!
- Lysti lukee tämän hyvin, käytä ennen käännöksiä.
- Lysti kesti radalla kontaktilla vaikka juoksin ohi. "Nauti siitä", sanoi ope. Jos ei ota kontaktia, sama systeemi kuin lähdössä.
- Ennen putkea vinkkaa suunta tai jarrutus, jos tarpeen. Tämä tehtiin eka kertaa - vitsit, hieno! :)
- Pöytä ok
- Puomilla vietin optimointi
- Pujottelu hyvää
Mokia tuli, mutta pitkää hyvää pätkää myös. Tällöin ohjaaminen sujuu kuin kuminauhalla ohjastaisi. Se kuulemma näyttää silloin itsevarmalta. Siihen kun pääsisi useammin. Kotiin kurvasin pizzerian kautta. ("Ai, tekö taas?!") Ansaittu quattro stagioni tällä kertaa.
Pikkutyttö Lykky Lykkensdorf vaati tekemistä. Kosketusalusta oli noin metrin päässä minusta. On liikuttavaa, miten se sille isot tassunsa pentumaisesti tumpsauttaa. Pihalla laitoin kepit 2 x pennun leveyiseen kujaan. Poika oli apuna. Ensimmäisellä yrityksellä pentu tuli kujan sivusta luokseni, sitten kujaa pitkin. Mutkitteluun saakka ei ole tarkoitus edetä, muistaakseni alle vuosikkaan kanssa ei pujotella. Mutta onpa itämässä. Tottistelin myös, nyt perusasento tulee vähän helpommin. Itse istumisasento on vähintäänkin pentumainen, sen suoruutta yritän parantaa.
Tänään on taas moni tuttu kisannut ja tehnyt tuloksia. Olen pähkäillyt asian niin, että kun mulla on kerran eka koira, niin puuttuu paljon sellaista pohjatietoa ja ratkaisuja, joita ikävöin vähintään rataan tutustumisessa. On paljon kivempi olla kisoissa, kun työkalupakissa on jotakin muutakin kuin vasara ja saha. On kisaamisessakin viehätyksensä, ei silti.
Pennusta vielä. Sen mielestä juomakuppi on kauhomista varten. Onneksi keittiössä ei ole parkettia.
Pikkutyttö Lykky Lykkensdorf vaati tekemistä. Kosketusalusta oli noin metrin päässä minusta. On liikuttavaa, miten se sille isot tassunsa pentumaisesti tumpsauttaa. Pihalla laitoin kepit 2 x pennun leveyiseen kujaan. Poika oli apuna. Ensimmäisellä yrityksellä pentu tuli kujan sivusta luokseni, sitten kujaa pitkin. Mutkitteluun saakka ei ole tarkoitus edetä, muistaakseni alle vuosikkaan kanssa ei pujotella. Mutta onpa itämässä. Tottistelin myös, nyt perusasento tulee vähän helpommin. Itse istumisasento on vähintäänkin pentumainen, sen suoruutta yritän parantaa.
Tänään on taas moni tuttu kisannut ja tehnyt tuloksia. Olen pähkäillyt asian niin, että kun mulla on kerran eka koira, niin puuttuu paljon sellaista pohjatietoa ja ratkaisuja, joita ikävöin vähintään rataan tutustumisessa. On paljon kivempi olla kisoissa, kun työkalupakissa on jotakin muutakin kuin vasara ja saha. On kisaamisessakin viehätyksensä, ei silti.
Pennusta vielä. Sen mielestä juomakuppi on kauhomista varten. Onneksi keittiössä ei ole parkettia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti