Koska eilen Lysti oli vähän paitsiossa (tai katsantokannasta riippuen vietti laatuaikaa poikani kanssa kahdestaan), kävin sen kanssa tänään pitkällä metsälenkillä. Valkeat pitkät perskarvat olivat aika värikkäät, kun koiruus innostui kierimään neulasilla peittyneessä sammalikossa.
Tänään 10 viikkoa täyttäneen Lykyn kanssa ajoimme uudelle pururadalle. Sillä reissulla tutustuttiin kuntolaitteisiin (sellaisia sinisiä metallisia, joita putkahtelee joka paikkaan) ja tenniksen pelaajiin, yli- ja alikulkusiltoihin. Mutta on se vaan ihme pentu (moni ei varmaan ymmärrä tätä hehkutusta) - uusia asioita saattaa hetken katsoa, mutta sitten on jo kiire tutustua lähempää. Autoteiden lähellä kävellessämme minulla on matkassani edelleen lelu, jolla sain ainakin tänään helposti siirrettyä Lykyn huomion pois autosta. Eikä sitä tarvitse huiskuttaa pennun silmien edessä vaan jotakin äännähdän ja pentu jo kääntyy.
Isolla urheilukentällä olisin kokeillut namitottista eli pojalle näytiksi seuruuta, mutta kuiva lihamuru taskun pohjalta ei pentua houkuttanut. Vaihdoin lennosta suunnitelmia ja otettiin yksi luoksetulo: poika piti Lykystä kiinni ja minä huiskutin fleece-lelua 30 m päästä ja pentu kirmasi luokseni.
Barffaus ja sitä myöten raa'an broilerin siiven syöttäminen kiinnostaa edelleen. Lysti pitää niistä tosissaan. Lykylle kokonaista ei voi antaa, koska se vimmalla nielee sellaisen pilkkomatta. Otin esiin 80-luvulla äidilleni ostetun yleiskoneen, jossa on lihamylly. Yksi siipi jäi koneen sisuksiin, kun broileria oli niin vähän. Toisen avulla saatiin mössöä jo uloskin. Hyvin maistui pennulle. Sormeni kärsivät taas tyhmästä päästäni ja alkavat kohta muistuttaa vappuhuiskaa: tarjosin Lykylle sormistani myllyn kierteisiin jäänyttä mössöä. Pentu tikkasi kuten viikko sitten ja taas oli paperitolloille käyttöä. Jos rohkenen siirtyä barfiin pennun kanssa, niin välineet alkaisivat olla kunnossa.
Muuten tänään on ollut "en ole siellä missä piti olla" -päivä. Olisi ollut reilun kahden tunnin ajomatkan päässä agilitykoulutus, mutta peruin osallistumiseni viikolla, sillä säästelen selkääni istumiselta. Enpä ollut etukäteen ajatellut, että viikko töissä aiheuttaa vointiini syöksykierteen. Eilisiltana oikean käden peukalo, etusormi ja kämmen leimahtivat tulehtuneiksi, oli aloitettava antibiootti. Oletan pienistä nirhaumista bakteerin sujahtaneen turhan syvälle. Kuuri näyttää tepsivän, joten en joudukaan tehohoitoon tätä menoa. Lisäksi illalla Lystillä oli paha olo, ahmi ruohoa ja teputti ympäri huushollia. Jossakin vaiheessa olen nukahtanut, koska aamulla heräsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti