Intensiivistä agilitya

Olin ekstra-ryhmätreenissä. Ryhmässä oli poissaolojen yhteensattuma, joten tuli tehokas harjoitus. Mentiin vuorotellen kaksi eri rataa kahteen eri kertaan.

Harjoiteltiin lähtöä ja siinä patoamista, vire oli tällä hyvä ja hallitumpi. Varastamiseen pääsin puuttumaan suunnitellusti. Tällaisia kotitreenejä!

Laitan nyt lähinnä itselleni ylös oppeja:

• Käytä jaakotusta, kun on sen paikka. Sen tapaisen ohjauksen jälkeen koiran voi ottaa myös samaan käteen.
• Taaksekierto & persjättö ei huono, oikealla asenteella ehtii. 
• Twistin voi tehdä kunnolla
• Valssata saattaa ehtiä vaikkei ennakkoon luulisi, Lysti osaa pujotella myös valssista
• Käsien ajoitus takaakierto-valssissa
• Hartialinja
• Ns. hirtto
• Hartialinjan käännöllä voi onnistua myös välistäveto - hienosäätö!
• Lysti lukee tämän hyvin, käytä ennen käännöksiä.
• Lysti kesti radalla kontaktilla vaikka juoksin ohi. "Nauti siitä", sanoi ope. Jos ei ota kontaktia, sama systeemi kuin lähdössä.
• Ennen putkea vinkkaa suunta tai jarrutus, jos tarpeen. Tämä tehtiin eka kertaa - vitsit, hieno! :)
• Pöytä ok
• Puomilla vietin optimointi
• Pujottelu hyvää

Mokia tuli, mutta pitkää hyvää pätkää myös. Tällöin ohjaaminen sujuu kuin kuminauhalla ohjastaisi. Se kuulemma näyttää silloin itsevarmalta. Siihen kun pääsisi useammin. Kotiin kurvasin pizzerian kautta. ("Ai, tekö taas?!") Ansaittu quattro stagioni tällä kertaa.

Pikkutyttö Lykky Lykkensdorf vaati tekemistä. Kosketusalusta oli noin metrin päässä minusta. On liikuttavaa, miten se sille isot tassunsa pentumaisesti tumpsauttaa. Pihalla laitoin kepit 2 x pennun leveyiseen kujaan. Poika oli apuna. Ensimmäisellä yrityksellä pentu tuli kujan sivusta luokseni, sitten kujaa pitkin. Mutkitteluun saakka ei ole tarkoitus edetä, muistaakseni alle vuosikkaan kanssa ei pujotella. Mutta onpa itämässä. Tottistelin myös, nyt perusasento tulee vähän helpommin. Itse istumisasento on vähintäänkin pentumainen, sen suoruutta yritän parantaa.

Tänään on taas moni tuttu kisannut ja tehnyt tuloksia. Olen pähkäillyt asian niin, että kun mulla on kerran eka koira, niin puuttuu paljon sellaista pohjatietoa ja ratkaisuja, joita ikävöin vähintään rataan tutustumisessa. On paljon kivempi olla kisoissa, kun työkalupakissa on jotakin muutakin kuin vasara ja saha. On kisaamisessakin viehätyksensä, ei silti.

Pennusta vielä. Sen mielestä juomakuppi on kauhomista varten. Onneksi keittiössä ei ole parkettia.

Aksaa ja viestin alkeet

Tänään agilityn ryhmätreeneissä olin vain ensimmäisen radan verran. Siinä oli neliötä, slalomia, takaakierto, kaikki kontaktit ja tilaisuus lähettää koira keppien taakse putkeen.

Meillä oli hyvä päivä, Lysti otti kontaktit hyvin, oli kyllä ruokaakin odottamassa, slalomit sujuivat, samoin lähetys putkeen ja puomille jo kauempaa, "loppusuoran" takaaleikkaukset myös. Oikeastaan putkeen lähetettiin kahdesti matkan päästä, toisen kerran sylkkäristä. Putkihimoiselle koiralle ei sellainen ollut hankalaa.

Opit: neliössä malta ohjata kulma tarpeeksi pitkälle ja keinulta voin lähteä reippaastikin juoksemaan. Lystin kontaktien ottoon vaikutti sekin, etten itse rynninyt. Hyvä mieli jäi!

Lykyn ja pojan kanssa mentiin kentälle ja metsään. Teetin tämän päivän toisen lyhyen tottissatsin eli imuttamalla seuraamista ja siitä pysähtymisiä. Päivemmällä harjoiteltiin perusasentoon tuloa takakautta, mutta en teettänyt koko kierrosta, vaan jalkojen takaa alkaen. Keskittymiskyky ei riitä moneen toistoon eikä vielä tarvitsekaan.

Metsässä tehtiin viestiharjoitukset. Poika jäi odottamaan, hihnasta kuljetin pennun noin 30 metrin päähän. Siitä se innoissaan juoksi pojan luokse ja kohta takaisin luokseni. Näitä tehtiin kaksi. Pentu vinkuu herkästi intoaan, joten piti odottaa tovi jotta hiljeni ennen lähetystä. Yhdellä kerralla just laulahti, kun laskettiin irti. Onpa nyt joku itu lajista itämässä.

Aamulla syötin sille kohmeisen broilerin siiven käsistäni. Lykky on edistynyt, puri vain broileria eikä sormiani. :) Lisäksi sen sisäinen kello on vähän kääntynyt. Herää vasta klo 5.50 ja nukahtaa sellaisen tunnin remuamisen jälkeen uudelleen.

Muutaman viikon takainen kuva

Pujottelukulmia ja hihnakävelyn riemua

Kävin töiden jälkeen Lykyn kanssa lenkillä. Sen hihnakävely on ohikulkijoissa riemuisia reaktioita herättävä ilmiö. Myönnän, että tähän mennessä huomio on kiinnittynyt autohingun kitkemiseen ja siihen paras lääke on ollut pehmojalkapallo. En halua pennusta pallohullua eikä se aina voi jokin suussa kulkea. Sitä se kuitenkin yritti. Loiks-loiks-hihnaan kiinni - "Ei!" - loiks - sadetakin helmaan - "Ei!"  - loiks loiks - hihnaan - "Ei!" Näin 1 km metsän laitaan, metsässä vapaana juoksentelua ja oletin paluumatkalla olevan väsytetyn belgin. Ei ollut. Vähän hillitympää oli meininki, mutta jäi vielä pari juttua ennen kuin hihnakävely on valmista. :) Viimeiset 400 m juostiin kaatosateen alla, hauskasti juoksi heilukorva edelläni. Autot kiinnostavat edelleen, en kiellä, mutta saan huomion palautettua itseeni. Mutta täytyy keskittyä jo muuhunkin.

Hetken kuluttua tuli lapsi kotiin. Nyt pentu sai jäädä kotiin ja agi-kentälle lähti Lysti. Siellä oli puomi valmiina. Teetin puomilta lähetyksiä kepeille eri suunnista. Tuli samalla varmistettua kontakti alustan kera ja pysähdykset olivat varmoja, tietenkin. Lysti haki hyvin kepit, vaikka eri tavoilla niille lähetinkin. Se takanaleikkaus mitä kokeilin kisoissa ei onnistunut. Kun annoin Lystin pujotella yhden keppivälin lisää, se kesti leikkauksen. Hyvä tietää jatkon varalle.

Kentältä tultua kävin Lystin kanssa vielä metsälenkillä, jotta saatiin veryteltyä sekä keho että mieli. Nyt on kirjoituskaverinani olohuoneen lattialla pentu. Virkeä tepsutassu ja lattialla oleva näppis on improvisoiva yhdistelmä.

Eka rokotus

Tänään kävimme pennun kanssa eläinlääkärissä ensimmäisillä rokotuksilla. Tepsutassulla on painoa 9.6 kg. Eläinlääkärille se supatteli korvaan pitkät tarinat, sitten lääkäri sai sen hyvin tutkittua. Tutkitussa pissassa ei vikaa ollut eikä pennussa muutenkaan. Pissasta puheen ollen, menisikö 3/4 ulos ja sanomalehdelle, 1/4 keittiön matolle. Että sellainen suhdeluku.

Yöralli alkaa klo 3-4. Mikähän lie herätysaika juhannuksen tienoilla? Ja tummien silmänalusten tilanne silloin? Pimennysverhot? Toistaiseksi päiväunet maistuvat mainiosti. Nukumme kaikki sohvalla; minä kyljelläni, pentu polvitaipeessani ja Lysti edessäni. Pitää ottaa järjestelystä joskus valokuva.

Elävää kuvaa ja lukemia

Löysin lauantain kisojen tulokset. Hyppäriltä tuli 5 vp, -4.93, 4.29 m/s, sij. 3. Aika oli nopein kellotetuista. :) Alla on siltä radalta video. Olisihan noissa mutkissa oikomista, josko joskus oppisin kertomaan Lystille ajoissa minne matka vie. 

Toiselta agi-radalta tuli superhylky ja video on ihan kamalaa katseltavaa enkä aio sitä ainakaan vielä julkaista. Hyvää on se, että sanon iloisesti "Oho!", kun koiran ja minun tiet eroavat ties monennenko kerran. Toiselta agi-radalta 10 vp, -7.48, 3,92 m/s, sitä ei enää kuvattu. Aikaan sisältyy kahdesti aloitetut kepit. Alan merkata ylös noita nopeuksia, kertovat enemmän kuin suhde ihanneaikaan.



Hyllyputken katkaisu

Oli tänään agi-kisat ja Lummeranta tuomaroimassa. Nollia ei juuri irronnut, ei meillekään. Pääasia on se, että saatiin hyl-putki katki eikä enää tunnu siltä, että ollaan kilpakenttien miinaharava.

Ensin oli hyppyrata, jolta saatiin vitonen yhden hypyn kierrosta (kiellosta). Tämä oli erityisen hyvän mielen rata. Kepit sujuivat kuten harjoituksissa :) ja ennakkoon hankalimpana pitämäni suoran putken jälkeinen hyppysuma saatiin hoideltua. Aika oli nopein ja sijoitus taisi olla kolmas. Rata on videolla, jonka julkaisen, kunhan saan kamerasta purettua.

Toinen rata kosahti ihan täysin, Lysti ei ottanut A:n kontaktia, jonka seurauksena väärä hyppy ja hylky. Sen jälkeen puomilla kontakti jo sujui. Kokeilin takaaleikkausta kepeillä, mutta se ei yllättäen toiminutkaan. Loppuradan keinulle yritin tähdätä, mutta oli pasmat jo niin sekaisin, etten saanut Lystiä sinne ohjattua enkä jäänyt treenimään. :) Tämäkin on kamerassa, mutten halua kaataa päälleni julkisesti kiukaallista tulikuumia kiuaskiviä, joten jätän sen julkaisematta. En ole viitsinyt edes katsoa vielä. Pitää vähän itsesuojeluvaistoa olla.

Kolmannella Lysti varasti lähdöstä ja ennakkosuunnitelmistani huolimatta en vaan kerta kaikkiaan halunnut lopettaa rataa siihen. Ei kontakteilla pysähdyttykään, joten saas nähdä miten paljon tein hallaa rataa jatkamalla. Kämmättiin pujottelussa, niiltä saatiin peräti 10 vp. Kepeille tulo oli putkesta ja ilmeisesti rynnin itse. Sain radalle ympättyä keskiviikkoisen pyörityksen ja sen avulla Lysti oli A:lla kuten piti eikä tarjolla olleella puomilla. Aika oli vissiin taas nopea kahdesta keppialoituksesta huolimatta, mutta ilman virallisia tuloksia jääkööt hehkutus tähän.

Aamun talkoilin tuomarinsihteerin hommissa eli ulkoiltu on. Aurinkorasva oli kertoimeltaan 50 ja lippis verhosi päänahkaa, joten ei tarvitse harmitella ihon palamista. Tiskipöydällä odottaa erottelua 8 kg broilerin siipiä. Koirallisen elämää.

Löysänahkainen kirjekyyhky

Ei mulla mitään asiaa, mutta pitää laittaa ylös muutama juttu:

Ensinnäkin Lykky tykkää kantaa kaikenlaista metsälenkeillä, käpyä tai oksaa. Sattuneesta syystä kaupunkikävelyillä suuhun sattuu usein pieni pehmojalkapallo. Onneksi tänäänkin kävelyllä "ei" riitti auton katselun keskeytykseen, palkkasin siitä pallolla edelleen.

Toiseksi se lenkin käännöskohdassa tai paluumatkalla alkaa kiihdyttää kotia tai autoa kohti, "Lassie palaa kotiin". Tänäänkin se selvästi otti maasta vainua ja kiihdytti askeltaan autolle päin, siis jo reilun kilometrin päästä tai mitä nyt matka metsästä onkin. Poika on nimennyt sen kirjekyyhkyksi tämän vuoksi.

Kolmanneksi: En löydä mistään näistä blogiteksteistä tutustumistamme noin 20 m pitkään aaltopeltiseinäiseen alikulkusiltaan. Se on sama silta, jonne Lystiä on aikoinaan siedätetty. Pentu ei edes huomannut sinne kävelyä, vaan söi ja nuuskutteli sen varrella kasvavia kuusen taimia, vaikka ylitsemme ajoi auto. Tänään kuului lenkillä laukauksia, eivät herättäneet reaktiota. Toistaiseksi ainut kunnioitusta herättänyt asia on imuri, mutta senkin yli pentu kävelee, kun sen sammuttaa.

Laitetaan loppuun vielä hymykuva. Löysää mahanahkaa näkyy mattoa vasten.

P.S. Korvat ovat sojottaneet ylöspäin muutaman päivän ajan.

P.S. Eläkevakuutusyhtiön virkailija oli vakuuttunut siitä, että minulle kuuluu hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Lipetit tuli muutama päivä sitten. Työpaikalla olemme eri mieltä: Töihin hommataan nyt sähköjalat. Ei mikään moderni sähkötuolin versio, vaan työpöydän alle. (Vähän vitsin tynkää yritin.) Nythän olen seisonut ns. puhujapöntön takana, vaikka virallisesti teen istumatyötä. Nyt kiskoo kinttuun, mutta talkoilen silti huomenna (seisomahomma) ja kisaan kolme starttia. Ne on se juttu, millä ylämylly pyörii edes jollakin tasolla. Pentua unohtamatta.

Lisää aksaa

Tänään oli vakioryhmän treeni. Otin Lystiltä nyt kaulapannankin pois, kuten kisoissa tehdään. Tämä yhdistettynä siihen, että se näki edellisen koiran suorituksen johti siihen, että käsissäni oli haukkuva ja vauhdikas koira. Tämän huomasin kontaktilla, joiden alastulo oli pompattava pari kertaa yli. Kepeille lähetykset sekä itse pujottelu sujuivat taas. Tällä kertaa oli ongelmana valsseissa se, että koira pääsi valumaan taakseni (= olin myöhässä). Oli siellä paljon muutakin korjattavaa, mutta onneksi myös hyviä pätkiä.

Erityisesti toisen radan alussa oli kohta, jossa en ehtinyt ajoissa valssiin mitenkään, jolloin Lysti livahti selkäni taakse ja sieltä puomille, samalle mille eka radalla mentiin. Oikeasti olisi kuulunut mennä keinulle. Kotimatkalla jälkiviisaasti tajusin, että mitä sitä valssia siihen hinkkaamaan, kun ei kerta ehdi. Samaan kohtaan olisi kannattanut joku vastakäännöksen tapainen tehdä. Ehkä ratkaisu painuu jonnekin mielen syövereihin, mutta ikävää huonouden tunnetta se ei paikkaa.

Lykky on ilmeisesti lukenut blogiani, koska tänään on sattunut vain kaksi ohi-liruttelua. Äsken iltakävelyllä se ei:n sanomalla käänsi huomionsa pois autoista ja tarttui pieneen pehmojalkapalloon kiinni. Saman kävelylenkin lopuksi naapurin setä halusi Lykkyä leikittää, saikin luvan ja innokkaan kaverin. :) Aamulla sattui pieni vahinko. Annoin pennulle purutikkua, johon se ahnaasti hyppäsi. Harmi, että kulmahampaan alle sattui sormi, jonne hammas upposi ja veti halki koko sormenpään pennun alastulon myötä. Ostettiin tänään kaupasta aika paljon laastaria, tällaisia tuntuu sattuvan.

P.S. Poika sanoi, että Lykyllä on "yhtenäiskorvat". Ne ovatkin kuin yksi iso kolmio.

Ja läpökkäillä perään

Tänään oli ekstra privaatti-agilityryhmäkoulutus. 22 esteen radan alun kuviosta otettiin ihan kellolla aikaa, mikä on nopein ohjaustapa. Oletin, että tutun tuntuinen sivuttaisirtoaminen olisi paras, mutta valssi voitti.

Pimeän putkikulman Lysti haki hienosti, samoin yhden U-putken oikea puoli löytyi pienellä hartialiikkeellä. Pyöritys vekkauksen kera oli päivän paras juttu! Siis onhan siitä ollut puhetta, mutta nyt vihdoin sain Lystin laskeutumaan ihan estekannakkeen viereen. Oikein hämmästyin, miten koira oli käsissä ohjauksessa. Minun pitää vaan tehdä ohjaus oikeassa kohtaa, jotta Lystikillä on mahdollisuus kääntyä uuteen suuntaan.

Tänään onnistui välistävetokin. A:lla Lysti pysähtyi ensimmäisellä kerralla, mutta tosi alas ja varasti jatkoon. Sittemmin kontaktit olivat kuten pitää. Kepeille tultiin suoraan linjaan, hyvin haki Lystikki. Valsseja oli aika monessa kohtaa ja vaikka olen niitä karttanut, niin nyt alkavat toimia ajoissa tehtyinä.

Pitää vielä mainita, että tuuli kovasti ja aluksi Lystiä pelotti ja hyydytti hallin seinien eläminen, mutta aksatessa pelko unohtui. Kaiken kaikkiaan treenistä jäi taas hyvä mieli ja selkeä olo. :)

Tepsu-tassu eli pentu koettelee onneaan. Ensinnäkin eilen oltiin kaupungilla ja yhdessä porraskäytävässä, koska sosiaalistaa kuuluu. Eihän Lykky yhtään kummastellut, lähinnä mietti miten asettaa loikkansa askelmille. Yhdessä portaiden käännöskohdassa oli pennun mentävä kolo ja ehdin juuri vetää valjaissa olleen pennun pois. Katastrofiajatteluni meni niin pitkälle, että tuumin mitä olisin toivonut, JOS sillä olisi ollut kaulapanta - että se hirttäytyy vai tipahtaa kolme kerrosta alaspäin? Mutta säikähdyksellä siis selvittiin.

Illemmalla olin sen kanssa tuossa välikössä. Kuulin auton tulevan, kiinnitin pennun huomion palloon, jonka heitin poispäin autosta sisäpihalle päin. Laskin talutushihnasta irti, jotta pentu pääsi pallon perään. Eikä mitä, punainen Corolla voitti, pentu teki u-käännöksen, syöksyi luiskalta alas, kaatui pyörätielle, nousi nopeasti pystyyn ja jatkoi ajotiellä auton metsästystä. Minä juoksin sen minkä kintuista lähti isoilla muoviläpökkäillä pennun perässä samaa ajotietä pitkin. Onneksi muita autoja ei tullut. Sain pennun kiinni ja kirosin mielessäni saalistamisen vahvistusta. Sitten oli minun vuoroni jäädä kyttäämään autoja ja pian sellainen tulikin. Kun pentu alkoi valmistautua auton metsästykseen, rähähdin sille tehoamattoman kiellon jälkeen niin, että asia meni perille ainakin hetkeksi. (Olen ottanut vähän Lystistä mallia miten pentuun uppoaa ymmärrys.) Seuraava auto ei kiinnostanut enää yhtään, siitä sai palkkaa. Eikä sitä seuraava (palkkaa). Mutta tiedän, että ottelu ei ole edelleenkään ohi.

Lisäksi pentu-rakas on päättänyt alkaa pissiä sanomalehtien viereen ja välillä varmuuden vuoksi kauemmaksikin. Positiivinen vahvistamisen ja ulos kuljettamisen teho on jostakin syystä lakannut ja vaikka tiedän että pennulle ei saa suuttua sen lirittäessä väärään paikkaan, niin silti aivoissani salamoi puhdas raivo, kun tilanne toistuu sen miljoonannen kerran. Kävin viemässä pissinäytteen eläinlääkärin tutkittavaksi, ei siinä onneksi bakteeria kasvanut. Sekin on yksi ohjelmanumero - jahdata narttupentua pakasterasian kannen kera "pissi nyt, tässä ei ole mitään ihmeellistä".

Kosketusalustan treeniminen on jatkunut ja pentu näyttää oikeasti tajunneen idean. Makkararuudustakaan se ei enää mene tallausten yli. Jotakin toivoa sentään. Ja onhan se ihanakin. Ja villistä varsoista kasvaa hyviä hevosia. Ja jos autokuumeeseen auttaa auton osto, niin pentukuumeeseen tepsii pentu. :D

Samat kuviot

Sunnuntaina kävin erikseen ensin Lykyn, sitten Lystin kanssa kentällä tottistelemassa ja metsälenkillä. Milloinkahan huono omatuntoni alkaa hellittää siitä, että hylkään toisen ja keskityn toiseen? Tällä ulkoilutustahdilla pitää virittää juomapilli roikkumaan lippiksestä ja asettaa nenämahaletku. Onneksi pentu kasvaa ja joskus päästään yhdessä lenkille. Autojen kanssa alkaa mennä jo hyvin, nimen sanomalla saan pennun huomion kääntymään. Palkkaan siitä edelleen saaliilla, mutta kohta siirryn namipalkkaan. Muuten sille tulee hyvin erikoinen kuva autojen lähellä kävelystä. :o

Tänään on satanut, joten pidemmät lenkit jätin suosiolla, sopivasti tuli televisiosta jääkiekkohuumaakin. Pentu on saanut jatkaa kosketusalustalla treenaamista, ostin sitä varten uuden alustan. Ei ollut kaupassa kivoja hiirimattoja, mutta löysin silikonisen patalapun, joka taittuu kätevästi taskuun eikä luista.

Lykyn korvat eivät ole päättäneet mitä tehdä, välillä ovat molemmat pystyssä, sitten lörpöttää toinen korva tai sitten ovat näin:

Niin tai näin, pieni nujuamishetki on aina paikallaan:

Aksaa on loppuviikosta luvassa, ainakin kahdet ryhmätreenit ja kisat lauantaina. Silviisiin.

Agilitya

Tehtiin perhematka agilitykentälle. Kahden koiran häkkiä minulla ei vielä ole enkä noita kahta voi samaan häkkiin tunkea. Pentu matkusti poikani sylissä. 

Ensin Lykky tutustui agilityhalliin, nuuskutteli ja tutki kaikessa rauhassa häntä pystyssä. Ulkokentällä Lykky sai juosta kahdesti luokseni kahden agilityhypyn siivekkeiden läpi. Poika piti sitä "suoran" päässä ja pennun veto luokseni oli niin kova, ettei siivekkeitä varmaan edes huomannut. Sitten imutin seuraamispätkän, hyvällä ruokahalulla pentu tuli sivulla. Onpahan nyt tuokin paikka korkattu.

Lystin kanssa tein keskiviikon treenin valssilähetyskuvion. Huomasi, että tehtiin jo toista kertaa, koska sujui ihan eri lailla kuin viimeksi. Sujuvuus lisi, kun taas aikaistin ohjaustani puolella sekunnilla. A mentiin kahdesti, keinu kolmesti. Pujotteluun lähetin Lystin kahden hypyn kautta n. 90 asteen avokulmaan takaa ohjaten. Hienosti Lysti haki kepit. Muuta ei tehtykään.

Tsap!

Kaatui tämä blogisivusto, ehdin jo säikähtää. Osaamattomalle on vähän vaihtoehtoja valmiiden blogijärjestelmien lisäksi. Onneksi tekstit taas löytyivät.

Peloton pentuenergia lisääntyy yhä, kun Lykyn uniaika iskee yhä harvemmin ja vähemmäksi aikaa. Pentu nukkuu lapseni huoneessa, herää klo 5.30 ja jos kolistelu ja rymistely ei auta, niin pahimmillaan herätyssireeni yltyy särkyneeksi vonkunaksi. Eipä olla lapsi tai minä nukuttu pommiin vähään aikaan. Ilmeisesti pentu lataa akkujaan nelituntisen työpäiväni ajan (olen puoliksi s-lomalla), koska villi meno jatkuu palattuani töistä.

Metsälenkkien, kaupunki- ym. kävelyiden, mökkireissujen, takapihalla oleskelun, haitarimaton (matto ruttuun ja väliin ruokaa), purulelujen, kongien, kotikutoisten aktivointilelujen (mm. piimäpurkki, jonka pohja on leikattu auki, jottei pennulle käy ikävästi), makkararuudun, imutustottiksen (seuraaminen, siitä pysähtyminen ja istuminen, luoksetulo, maahanmenon alkeet), rauhoitusharjoitusten, leikkimisen leikkitäti Lystikin kanssa ja katsekontaktiharjoitusten lisäksi on keksittävä puuhaa. Energian kohteena on muuten epätoivotut asiat, mm. takaoven tiiviste ja sohvapöydän jalat.

Minua jurppii agilityn 2on2off, mikä on hidas, epävarma minun kouluttamanani ja koiran fysiikalle rankka. Ilmeisesti se inhottaa muitakin, koska juoksukontakteihin siirrytään yhä enemmän. Takapihalleni ei mahdu kontaktiesteitä, joilla niitä treenata, joten ”tyydyn” kosketusalustaan. Siitä pitäisi olla hyötyä tokossakin. Hiirimatto olisi varmastikin paras, mutta meillä hiirimaton virkaa toimittaa toistaiseksi Oivariinipaketin kansi. Kait se on pääasia, että pentu oppii aktivoitumaan, tarjoamaan eri juttuja ja käyttämään hoksottimiaan (eikä vähäisimpänä suuntaamaan energiansa haluamiini asioihin)? Vaikka jatkossa Oivariini vaihtuisi mainoshiirimatoksi ja kosketusalusta kehikoksi?

Suhtaudun epäillen omaan koulutustaitooni, joka pohjautuu eri nettisivustojen lukuun. En ollut varma pennunkaan kyvyistä, sillä se keskittyy puremaan ja saalistamaan kaikkea. 

Töistä tultuani päätin aloittaa, joten tämän päivän kosketusalustan opetteluun on kuulunut neljä 6 nakkipalan sarjaa. Tarkoitus on aluksi palkita vilkaisusta alkaen jokaisesta jutusta, mitä pentu tarjoaa kosketusalustan suuntaan ja pikku hiljaa viilata kriteereitä kohti asiaa mitä haluaa (etutassu osuu paketin kanteen). Asetin rasian kannen olohuoneen matolle ja pentu työnsi siihen heti kuononsa. Siitä tuli ”Tsap!” eli valitsemani kehu-merkkaussana erotukseksi Lystin jessistä. Tämän jälkeen muutaman kerran pentu kantoi kantta hampaissaan (tästä oli varoitettu), vaikka kuinka ennen tätä hetkeä hoin ”tsap” ja heilutin nakkeja. Jostakin kohtalon oikusta sain merkattua tsapillani hetken, jolloin pentu täppäsi tassunsa kannelle. Viimeisimmällä sarjalla Lykky laittoi JOKA kerta etutassun tai molemmat kannen päälle. Aaltoja! Olen varautunut siihen, että kyseessä on vahinko, mutta sisälläni kuplii toiveikkuus. Lisäksi mieltäni lämmittää pennun innostunut tanssi, kun kävelen kansi ja nakit kourassani kohti olohuoneen mattoa.

Tässä on videopätkä yhdestä harjoituksesta:

Houkuttelisi aika lailla jättää näyttämättä seuraava video, jotta näyttäisimme todellisuutta pätevämmilltä. Koska tämän blogin tarkoitus on palvella omia tarkoituksiani eikä hehkuttaa falskisti taitojamme, niin:

Elävän kuvan perusteella merkkaussanan kannattaisi ehkä olla "Jee!" ja lisäksi olen myöhässä. Jälkimmäisessä hölläsin välillä kriteeriä, jotta pentu ei keksisi purra kantta enemmänkin. Se hiirimatto olisi parempi, laitan ostoslistalle. Ruokaa varten kannattaa olla kippo, nyt pentu etsii haistelemalla nakin palasia matolta. Pentu oli jälkimmäisessä myös kylläinen, sillä kokeilin menestystämme ruokailun jälkeen. Vinkkejä saa antaa tähän touhuun!  

Tänään on ollut kiva päivä muutenkin. Kävelylenkillämme Lykky rekisteröi autot, mutta sanomalla nimen saan kontaktin ja koira kääntyy luokseni viimeistään lelua heilauttaessani. Autojen perään ryntäilyjä ei tänään ollut yhtään. Luo toivoa. :)

Tuskastuttavaa

No nyt tultiin ryminällä alas harhasta, että jotakin agilityssa osataan kuten olin ennakkoon uumoillutkin. Oli omat ryhmätreenit ja fiilis tipahti jo siinä, kun olimme Lystin kanssa asettumassa vuoroani suorittamaan: joku myöhässä tullut alkoi tutustua rataan, ihan alusta loppuun. Siis ei minulla riittäisi pokka moiseen! Palasin takaisin parkkialueelle lämmittelemään ja otin keinua pari kertaa. Ei pitäisi varmaan antaa tuollaisen vaikuttaa, mutta vaikutti kuitenkin.

Radan alkuun oli välistäveto eli meidän varma ohjaus - ei onnistunut, joten uusittiin pari kertaa. Myöhemmin keinulle tultiin putkesta ja siinä oli monta estettä tyrkyllä, en osannut Lystiä hakea kunnolla ja siinä tuli sille harha-askelia. Sitten tuli juoksusuoran ja takaaleikkauksen jälkeen välistäveto ja tätä piti hinkata, kun valuin aina liian pitkälle enkä saanut Lystiä käännettyä. Lopussa oli taas putken suulta haku, koska oli vääriä esteitä tyrkyllä.

Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, etten osaa yhtään ja kirosin muutamaan kertaan. Sanoin kouluttajallekin etten kerta kaikkiaan osaa ja ajattelin lähteä kotiin, hauskuus oli niin kaukana kuin voi olla. Palkkasin tietysti Lystiä, mutta kyllä se varmasti mietti missä mättää. Kouluttaja on teräshermo, jaksaa opastaa yhä uudelleen ja opin häneltä uutta, mutta ei ehkä ole oikea ryhmä meille.

No nyt ratapiirustusta katsoessani huomaan, että olihan siellä paljon hyvää: Kontaktit onnistuivat, vääriin putkensuihin en saanut Lystiä ohjattua, takaperoinen nurja kulma onnistui kepeille ja vaikka pujottelun jälkeen siinsi putki, Lysti kepitti loppuun saakka. Keinukaan ei tuottanut ongelmia. Muita katsoessani sain vähän helpotusta omaan tuskaani, samoissa paikoissa ottivat toistoja muutkin.

Kohta tehtiin sama rata toiseen suuntaan kepeille eli 13. esteelle saakka. Sain Lystin ohjattua nyt hyvin. Keinun jälkeen otettiin väärä putken suu, rintamasuuntani sinne osoitti. Kerran Lysti livahti keinulta ennen aikojaan, mutta muuten kontaktit olivat ok. Kepeille lähetys toimi taas, nyt tultiin putkesta suoraan linjaan. Siihen olikin hyvä lopettaa. Ja miettiä mitä tehdä jatkossa ryhmätreenien kanssa, jos niistä jää aina tällainen olo. Loppuun vielä huhtikuun kisoista tunnelmaan sopiva kuva, jonka on ottanut Mika Virtala.




Ja tässä saman kuvaajan ottama vähän iloisempi kuva, jottei jää niin huono mieli.

Extra-aksaa

Kävin extra-ryhmätunnilla Lystin kanssa. Opin uutta, jäi hyvä mieli ja tuli vielä läksyjäkin. :)

Radalla oli 17 estettä, yhdessä katsottiin ohjausvaihtoehdot läpi. Putki oli ihanasti A:n alla ja valssaamista riitti moneen kohtaan. Rytmitys oli päivän sana.

Ensimmäisellä yrityksellä putkeen vetäminen onnistui mainiosti, mutta muuten olin vähän myöhässä ohjauksessani, mikä näkyi ja tuntui. Toisella ajastin itseni puoli sekuntia aikaisemmaksi ja päästiin hiomaan sitä kohtaa, kuinka saada koira putken sijaan A:lle. Pelkäsin koiran jo lukinneen putken, mutta minulle uudella ohjauksella A:lle vei koiran tie. Lopun valssilähetykset olivat hankalia, ei olla niitä tuollaisina tehty ikinä. Niiltä matka jatkui kepeille ja vaikka kulma oli nurja ja takaperoinen, niin Lysti oli haka. Oli aika veikeä tunne jo etukäteen, "lähetän sen tästä tällä tavalla ja kyllä se onnistuu".

Tässä välissä huilattiin muiden suoritusten ajan ja sitten oli uuden yrityksen aika. Kouluttaja kehotti tekemään nollaradan. Sain sanottua etten kestä sellaisia paineita. Ja kas, sujuva nolla tuli - ja miten pienelle ihmiselle voi tulla hyvä mieli! A:n kontaktikin onnistui ja Lysti sai syödä salaa jätetyn nakin. Radan jälkeen sillä oli rakastamani "enkös ollut hyvä" -ilme. Pidän harjoituksista, joiden jälkeen on selkeä ja osaava olo.

Kotitreeniksi tuli valssilähetykset. Käyttöön vastakäännös tai joku sellainen.

Tepsutassu eli Lykky juttelee hauskasti silmiin katsoen. Sen ääni menee tenorista sopraanoon ja sisältää myös kaikenlaista örähtelyä ja ujahtelua. Ehkä pentu puhuu belgiaa. :}

Havuhelma ynnä muuta

Koska eilen Lysti oli vähän paitsiossa (tai katsantokannasta riippuen vietti laatuaikaa poikani kanssa kahdestaan), kävin sen kanssa tänään pitkällä metsälenkillä. Valkeat pitkät perskarvat olivat aika värikkäät, kun koiruus innostui kierimään neulasilla peittyneessä sammalikossa.

Tänään 10 viikkoa täyttäneen Lykyn kanssa ajoimme uudelle pururadalle. Sillä reissulla tutustuttiin kuntolaitteisiin (sellaisia sinisiä metallisia, joita putkahtelee joka paikkaan) ja tenniksen pelaajiin, yli- ja alikulkusiltoihin. Mutta on se vaan ihme pentu (moni ei varmaan ymmärrä tätä hehkutusta) - uusia asioita saattaa hetken katsoa, mutta sitten on jo kiire tutustua lähempää. Autoteiden lähellä kävellessämme minulla on matkassani edelleen lelu, jolla sain ainakin tänään helposti siirrettyä Lykyn huomion pois autosta. Eikä sitä tarvitse huiskuttaa pennun silmien edessä vaan jotakin äännähdän ja pentu jo kääntyy.

Isolla urheilukentällä olisin kokeillut namitottista eli pojalle näytiksi seuruuta, mutta kuiva lihamuru taskun pohjalta ei pentua houkuttanut. Vaihdoin lennosta suunnitelmia ja otettiin yksi luoksetulo: poika piti Lykystä kiinni ja minä huiskutin fleece-lelua 30 m päästä ja pentu kirmasi luokseni.

Barffaus ja sitä myöten raa'an broilerin siiven syöttäminen kiinnostaa edelleen. Lysti pitää niistä tosissaan. Lykylle kokonaista ei voi antaa, koska se vimmalla nielee sellaisen pilkkomatta. Otin esiin 80-luvulla äidilleni ostetun yleiskoneen, jossa on lihamylly. Yksi siipi jäi koneen sisuksiin, kun broileria oli niin vähän. Toisen avulla saatiin mössöä jo uloskin. Hyvin maistui pennulle. Sormeni kärsivät taas tyhmästä päästäni ja alkavat kohta muistuttaa vappuhuiskaa: tarjosin Lykylle sormistani myllyn kierteisiin jäänyttä mössöä. Pentu tikkasi kuten viikko sitten ja taas oli paperitolloille käyttöä. Jos rohkenen siirtyä barfiin pennun kanssa, niin välineet alkaisivat olla kunnossa.

Muuten tänään on ollut "en ole siellä missä piti olla" -päivä. Olisi ollut reilun kahden tunnin ajomatkan päässä agilitykoulutus, mutta peruin osallistumiseni viikolla, sillä säästelen selkääni istumiselta. Enpä ollut etukäteen ajatellut, että viikko töissä aiheuttaa vointiini syöksykierteen. Eilisiltana oikean käden peukalo, etusormi ja kämmen leimahtivat tulehtuneiksi, oli aloitettava antibiootti. Oletan pienistä nirhaumista bakteerin sujahtaneen turhan syvälle. Kuuri näyttää tepsivän, joten en joudukaan tehohoitoon tätä menoa. Lisäksi illalla Lystillä oli paha olo, ahmi ruohoa ja teputti ympäri huushollia. Jossakin vaiheessa olen nukahtanut, koska aamulla heräsin.

Mökkipäivä

Kerron ensin eilisillasta: Aiemmin itsenäisen oloinen pentu toi minulle hellyttävällä pentulaukalla pehmopupun yhteistä leikkiä varten ja hetken päästä se haki pehmoketunkin leikkiin. :} 

Aamusta sain kutsun ystäväni mökille. Lykky tuli mukaan elämysmatkalle. Kotiin jäivät poika ja Lysti, jotta pentu sai tutustua uusiin asioihin yksin ja pääsi leikkimään vain itsensä kokoisen koirakaverin kanssa. Tuli ihanan kesäinen päivä! Koska luonto on vasta heräämässä kesään, puuttui se haikeus, mikä minuun iskee heinäkuussa. Mökillä oli nautinnollista ja palvelu ensiluokkaista jälleen kerran.

Lykky jatkaa uteliasta ja pelotonta suhtautumista maailmaan. Laituriin ja kaikenlaisin portaisiin pentu tutustui itsenäisesti. Pakko oli mennä kaveriksi, koska se on rohkeudessaan aika idearikas yksilö. ;)

Pennun bravuuri taitaa olla simpukoiden etsintä (ja minun terävien kuoren palasten kaivaminen sen suusta). Se tipahti neljästi järveenkin, ihan kokonaan ei turkki kastunut, koska oli sopivan matalaa. Tämän jälkeen pentua vähän vilutti, joten ystävättäreni peitteli sen viltillä.

Auringossa lämpötila oli +24, joten pian palelut unohtuivat. Oli hyvä jatkaa kohteliaan sheltti-miehen kanssa leikkimistä ja maailman tutkimista. 

Sitten alkoi uni maittaa ja kahvilla pentu nukkui jo penkkini alla.

Paluumatkalla tietä vartioi koirasmetso. En malttanut olla napsimatta paria kuvaa auton ikkunan takaa. Harmaan nelipyöräisen kilpakosijan pysähtyminen oli metsolle liikaa ja minulle tuli kiire kaasuttaa karkuun isoa lintua, joka nousi kauhukseni siivilleen takaa-ajoon. Huojennuin, kun näin taustapeilistä sen lopulta laskeutuvan tielle jatkamaan houkutteluaan.

Hyvä ohjaus, parempi mieli

Olin yhtenä heikoista hetkistä ilmoittautunut agilitykisoihin, jotka pidettiin eilen.

Ensimmäinen rata oli triplahylky. Onnistuin ensimmäisellä takaakierrolla imaisemaan Lystin etukautta hypyn yli, sitten Lysti irtosi kauas putkeen (jonne ei kuulunut mennä) ja lopuksi koirani haki hienosti osoittamani kaukana olleen esteen. Yhteenveto: Irtoava ja innokas koira, hauskuutettu yleisö, varsinkin kun suustani lipesi viimeisimmällä kämmillä spontaani "Oho!", ja ohjaamistaan syystäkin syvällisesti pohtinut ohjaaja.

Toisella radalla oli tuomarin piirroksessa 6. este A, meidän sovelluksessamme putki. Keppien aloitus ei ollut ongelmaton, muu rata oli kontakteineen virheetön. Onneksi rata oli "kohtalaisen hyvä hylky", niin jäi hyvähkö mieli. Kakkosissa uramme ei ole ollut kovin auvoisa, juhlistimme samalla 15. hylkäystä. Yhtään tulosta kakkosista ei ole. :) Toisaalta nautin siitä, että yleensä pystyn kisaamaan, joten tämä ei kauheasti haittaa. Olen vain sellainen vanha täti, joka kerää hylkyjä vanhoilla sisäpelitossuillaan nuorempaa väkeä kauhistuttaen.

Tänään oli ryhmätreenit. Jos huitaisen vähän sinne päin, niin Lysti menee sinne päin. (Ihan kuin olisin ennenkin kirjoittanut jotakin tällaista.) Kun skarppasin ohjaamisessa, niin tuli siistimpää jälkeä. Sylkkärissä kannattaa liikkua eikä seisoa paikoillaan. Kepeissä oli sama 90 asteen avokulma kuin eilen kisaradalla. Lysti ei osaa sellaista, on nyt todistettu. Kontaktit onnistuivat vaihtelevasti. Jos treenaisi keppejä lisää?

Pentu on nykyisin puolipystykorva. Lysti oli aikoinaan meille tullessaan saman ikäinen eli 9½ viikkoa kuin pentu juuri tänä päivänä. :} Painoa Lykyllä on epätarkalla ihmisvaa'alla mitattuna 10 mittauksen keskiarvona 6.4 kg. Siis 1. pentu syliin ja lukemat. 2. Pentu pois sylistä, pois vaakaa puremasta, ihan eri lukema kuin edellisellä kerralla. Uudella yrityksellä pentu pottuvarpaassa kiinni, taas eri lukema jne. Tänään on käyty metsäkävelyllä ja katsottu lähietäisyydeltä kaivinkonetta. Imutustottiksessa on sama teema: seuraaminen ja perusasento. Energiaa ja sinnikkyyttä pennulla riittää ja kiitänkin tänään myhäilevää myötätuntoa antaneita kavereitani. :D

Selkäni ei todellakaan pidä istumatyöstäni. Vaikka teen 4-tuntista työpäivää ja seisoskelen mahdollisimman paljon & vaihtelen normaalin työtuolin ja satulatuolin välillä, niin takareisiin ja alaselkään koskee nytkin aika lailla. Olen tuplannut särkylääkkeet ja mietin mitä tehdä. Pitää keksiä työ, jota voin tehdä mahallani. 

Samat kuviot

Lykyn tottistelun kanssa jatketaan imutuslinjaa, seuraamista ja perusasentoa. Autojen kanssa on edistytty. Lykky reagoi noin 2:lle autolle kymmenestä, silloin kun auto ehtii yllättää minut. Jos olen vain vähän myöhässä, saan käännytettyä pennun huomion puoleeni auton havaitsemisen jälkeenkin. Loput eli suurin osa ohituksista sujuu niin, että pentu muljauttaa silmiään autoon päin, mutta pitää silti huomionsa minussa (tai lelussa). 

Lystin kanssa on vähän tokoiltu, mutta kokeeseen ei tällaisella treenillä tai motivaatiolla ole asiaa. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Lysti ei voi nauttia kokeista, jos sen pitää pelätä kaikkea. Tänään pujoteltiin kepit neljästi, lähetin eri kulmista. Varmasti Lysti haki aloituksen ja pujotteli.

Lykky ja Lysti eroavat aika paljon toisistaan: Sunnuntaina kohta 3-vuotias Lysti puhisi ja ihmetteli tuulessa hulmuavaa Suomen lippua, joka ohitettiin päivän mittaan kuudesti. Liputuksia se on nähnyt paljon, asutaan aktiivisesti liputtavassa taloyhtiössä ja lippuja näkyy muuallakin. Lykyn kanssa oikein pysähdyin lipputangon juurelle, että "huomaatkos mitään?" Ei huomannut. Tänään naapurustossa kolisi kaivinkone, Lysti jätätti ja kauhisteli. Lykky katsoi innostuneena, että "mikäs se tuo on?" ja se siitä. Lisäksi Lykyllä on hinku tervehtiä vastaan tulevat koirat ja ihmiset, sitä on pitänyt jo rajoittaa. Käytän koiria edelleen erikseen ulkona. Niin, ja saan leikkiä Lykyn suojelusenkeliä, ei sillä ole mitään ajatusta siitä minne voi hypätä tai kiivetä tai yrittää kiivetä tai juosta.

Aloitin taas työt osa-aikaisesti. Kahden päivän jälkeen sirittää takareisiä. Toivottavasti se johtuu vain tottumattomuudesta istumiseen. Alkaa vaan tuntua samalta kuin tammikuun yrityksessä eikä hymyilytä yhtään. Muutenhan selkä on edistynyt, siis sietänyt mm. agilitya ja autoilua. Ehkä se tästä. Vielä en luovuta.

Tepsutassu

Samat kuviot jatkuu tottistelun osalta Lykyn kanssa. Tänään tein pihalle juustoruudun, kooltaan 1 m x 1 m. Hienosti nuuskutteli meidän tepsutassu. Autojen kanssa teen niin, että ennakoin autot, jos huomion siirto ei ennakoimisesta huolimatta onnistu, estän auton perään hinkumisen ja sitten huomion siirtämiseksi ja palkaksi tulee saalislelu.

Siitä tuleekin ruoka mieleeni: Tarjosin Lykylle kädestäni raakaa lihaista pikkuluuta "ajanvietteeksi". Kuin olisin tunkenut käteni piraija-akvaarioon. Mitään armoa ei tuntenut pikkuinen, kun hampaat kävi luita päin. Lopulta kaivoin rei'itetyillä sormillani 15 cm:n luun pennun nielusta. Sana ahne on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Toivottavasti saadaan tämä ominaisuus hyötykäyttöön. :)

Tänään on sitten laitettava punkkiliemet niskoihin. Punkkeja en ole vielä koirista löytänyt, mutta niitä on jo liikkeellä.

Lopuksi kuvia, joita olen päivittänyt oikeassa koossa tänne. (Ei pidä potea huonoa omatuntoa, jos sinne ei jaksa itseään klikata. En minäkään yleensä jaksa.)



Pieni koira - iso nahka



Perheretkellä rauhallisina



Lysti ja keppi