Eipä sitten kilpailtukaan agilityssa. Nukuin edellisenä yönä surkeasti ja koska oli vaikeuksia pysyä hereillä, en lähtenyt kisoihin ja rattiin torkkumaan.
Lystin kanssa on piha-tokoiltu: tunnaria, jääviä ja kaukoja. Tunnareissa se ensimmäisellä kerralla nosteli vääriä kapuloita ennen oikeaan tarttumista. Uusinta oli siisti.
Pentu edelleen istuu hyvin luontaisesti, ruokakupin ja ulko-oven edessäkin. Katsekontaktin ottaminen alkaa jo sujua ennen kupin saamista. Ulko-ovella en moisia temppuja vaadi, jotta se ehtii vessa-asioilleen ajoissa. Seuraamista ja perusasentoa olen imuttanut lyhyitä pätkiä ennen ruokailuja.
Kaupungilla on kävelty kahtena päivänä. Ensin pentu katsoi läheltä ohittavia autoja istuen, sitten riitti, hyppäsi täyden suun puruotteeseen pojan farkun lahkeeseen ja sitoi jalan etutassuillaan. Tovi siinä pentua irroteltiin. Tänään autoja olisi pitänyt jo saalistaa, vähemmän kiva juttu. Tähän pitää keksiä joku sopiva konsti. "Ei!" ei vielä tepsi eikä ruuan houkutus riitä. On se kyllä ihan erilainen kuin Lysti. Kun Lystin vein ensimmäisen kerran kaupungille, se veti paniikissa takaisin autolle. Tämä teputtaa häntä pystyssä.
Sulassa metsässä on käyty liikkumassa molempien koirien kanssa, voi että tekee hyvää omalle sielullenikin.
Talossamme kuuluu pienten ja isompien tassujen töminä, Lysti ja pentu leikkivät aina kun tapaavat toisensa ulkoilun tai unien jälkeen. :) Lysti on lattialla mahallaan tai leikkiasennossa, siitä se taklailee otsallaan tai takapuolellaan kimppuunsa käyvää pentua. "Purut" näyttävät menevän tasan.
(Iltalisäys klo 21.10: Olikin sellainen olo, että jotakin jäi kirjoittamatta. Käytiin lauantaina ystäväni luona. Tutustuimme Lykylle uuden kodin lisäksi muutamaan uuteen ihmiseen, shelttiin ja hamsteriin. Luottavainen on pentu.)
6 kommenttia:
Voi, miten ihania kuvia! Lysti taitaa olla oivallinen isosisko. Susulla siinä taidossa riittää vielä opeteltavaa, mutta koko ajan sujuu jo onneksi paremmin.
Jännitti kyllä etukäteen, miten yhteiselo lähtee sujumaan.
Toivon, että Susun kehitys jatkuu. On niin kivaa, jos on leikkikaveri omasta takaa.
Rodolla auttoi auton jahtaamiseen pari kunnon ravistusta ja karjaisut päälle. Sitten leikki ja kehuja paljon. Sen jälkeen ryhdyin kieltämään sitä ankarasti, aina jos hiukankaan tuijotteli autoja siihen malliin, että tekis mieli ryntäillä. On meinaan todellinen ongelma, jos ei heti saa kitkettyä pois.
Ihana kung-fu Lykky <3
Olimme pääsiäisen mökillä ja siellä tytöt leikkivät aamusta iltaan tosi nätisti yhdessä ilman, että Susulta kertaakaan paloi pinna. Huomattavaa edistystä siis! Nyt Susukin on tainnut huomata, että pentu uskoo, kun sille vähän vain murahtaa tai kääntää nätisti tassulla selälleen. Tekee tosi hyvää Susullekin huomata, että aina ei tarvitse täysillä napauttaa. Saa vain nähdä mitä käy seuraavaksi, sillä Susu on alkanut vähän puolustaa Viirua Topilta... Ongelmien määrä on vakio ;)
Autojen jahtaamisesta - sen aion oikeasti saada katki ennen juurtumistaan. En ollut vielä varautunut moiseen, kun kaikki alkeisasiatkin ovat vielä opetteluasteella.
Lykyn taistelutaidot huomasin itsekin vasta kuvat purkaessani, pieni yllätys. :)
Kiva kuulla Sirkku, että Susulla ja Viirulla meni noin hyvin! Eiköhän se lauman tasapaino pian löydy.
Lähetä kommentti