Kävimme agilitykentällä. Harjoittelimme 2o2o:ta A:lla ja keinulla. Vietti ja vauhti oli huomattavasti vähäisempi kuin treeneissä ja kisoissa, missä edellinen koira sytyttää tulen rakkaan Hornet-hävittäjäni pyrstöön. Hornet-pyrstö ei kuuntele, mutta pienemmässä vietissä riittää kuiskaus pysäytykseen, nyt jopa himmaukseen. Keinu on sellainen millainen on.
2o2o:ssa säälittää koiran etuosa ja selkä. Seuraava koira pääsee opettelemaan kosketusalustaa tai jotakin vastaavaa.
Pujottelussa treenattiin muutamaa eri lähestymiskulmaa ja persjättöä. Niissä riittää edelleen hommia, ei persjättökään niin varma ole kuin luulin. Ihan pikkuisen epäselvää ja löysää on ohjaukseni, rintamasuuntanikin sojottaa minne sattuu. Silmienpyörityshymiö ja kraah.
Lopuksi otin kolme toistoa jaakotusta suhinalla terästettynä. Kolmannella kerralla koiruus kääntyi näppärästi ja siihen oli hyvä lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti