Pentukuvia

Eilen valokuvasin Lykkyä, alla on sitä satoa. Aamulla tottisteltiin ennen ruokaa. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että Lykky alkoi tajuta missä kuuluu olla seuraamisen aikana. Asennekin oli mukavan nälkäinen. :)



Pojan vierellä (vähän perspektiiviä, minkä kokoinen pentu on)



Ylämäkitreeniä ;)

"Viittä vaille kolme"

Ei ihmeitä

Elämä jatkaa tasoittumistaan.

Lysti

Tällä viikolla piti jättää agilityn ryhmätreenit väliin. Pihalla olen Lystin kanssa ottanut 6-8 kepin sarjaa muutamana päivänä, erityisesti lähetyksiä, keppien ollessa myös kapeana kujana. Tokoiltu on välikössä. Metsässä ja lenkeillä on käyty kahdestaan. On se vaan helppo ja viisas koira, Lystikki Lystikkinen.

Lykky

Painoa on tänään 5.8 kg eli sitä tulee noin 1 kg viikossa. Muistaakseni Lystin tahti oli aikoinaan sama ja ihan suositusten mukaista tuo nousu. Tottis-rintamalla on jatkettu samaa: imuttamalla perusasentoa ja seuraamista. Luoksetuloa olen edelleen vahvistanut. Narupalloa olen vaihtanut ruokaan. Toisaalta myös puremisen rauha-vaihetta olen aloitellut.

Metsässä on käyskennelty kahdestaan, siltaa ja vuolaasti virtaavaa jokea pentu katsoi hetken ja sitten veikin jo sillalle. Näinhän totuttelun kuuluu mennäkin. Mikään jaloissa kiehnääjä Lykky ei ole. Jos se jää polulle jotakin haistelemaan, saan jonkin aikaa olla piilossani ennen kuin pentu alkaa miettiä oliko seurassaan muitakin. Tänään se juoksi paluumatkalla joelle lujaa korvat luimussa. Sain juosta tosissani sen kiinni. Joku yläkoululainen nuori oli keskellä metsää suunnistuskartan kanssa - tuskin huomasi, kun pentu edellä ja minä perässä pyörimme hänen ympärillään ja viimein poistuin hänen jaloistaan pentu kainalossani. Vieraiden ihmisten perään pentu on muutenkin. 10 metrin liina on otettava käyttöön, kunnes alkaa luoksetulo oikeasti toimia.

Yksin jättäessäni kuuluu pari laulun luikautusta ensimmäisen 5 min aikana, sitten on hiljaista. Alun laulutkin jäivät pois, kun hieroin baby-kongan sisälle maksapasteijaa. :) Jos pentu saisi valita, niin se nukkuisi kaikki unensa selän päällä tai polvitaipeissa. Iltaiilakassa ja puremisessa pääsee vääntämään tosissaan. Sen jälkeen, kun pentu jo muka uskoo, kokeilee vielä kerran. 

Autojen saalistamisen kitkeminen ei ole ihan helppo juttu enkä siksi sitä uumoillutkaan. Ensin houkutteli ongelman käsittelyn lykkääminen. Sitten poika keroi, että pentu kyttää ja hyökkii tuosta pihalta autojen perään, joten pääni oli nostettava pensaasta. Tunsin itseni eilen idiootiksi: Tuosta vierestä menee ajotie, jota reunustaa kevyen liikenteen väylät molemmin puolin, ruohikkokaistaa on välissä reilu metri. Autoja liikkuu 1-2 per minuutti. Päätin, että autojen jahtaus loppuu nyt. Mukana oli ruokaa, lelu ja pentu valjaissa. Aluksi yritin saada sen huomion pysymään minussa (= ruuassa) nähdessäni auton kaukaa. Ei auttanut. Sitten menin auton ja koiran väliin, jolloin pentu yritti nähdä auton minusta huolimatta. Kielto ei juuri auttanut, ei myöskään syliin nosto, jolloin pikkujalat vispasivat auton perään. Lisäsin kieltoon äänen möreyttä ja tehostukseksi iskin jalkani asfalttiin koiran ja auton väliin. Tällä tamppausmetodilla pentu alkoi uskoa, että olen tosissani. Kehuin aina, kun huomio palasi minuun, joten ulkopuolisten silmiin karjahtelu ja lirkuttelu vaihtui aika tiuhaan. Öhgrhm. Lopulta pentu vain vilkaisi autoja, mutta palautti heti kontaktin minuun. Pääsin leikkimään sen kanssa, narupallo vei voiton autoista. Harjoitukset jatkuvat ja pojan kanssa on sovittu, että asiassa on täysi nollatoleranssi. Nimim. Sumutuspullo valmiina

Lysti ja Lykky

Yhteiselo on yhä rennompaa. Leikissä on sama teema: Pennun rooli on hyökkäillä kohti Lystiä ja purra sen kaulakarvoja. Lystin osa on taklailla pentua lantiollaan tai otsallaan sekä pysyä tarpeeksi matalana, jotta pennulta pureminen onnistuu, juu ja "purra" pentua. Jos pentu on selvästi rähjä ja riekkuu ympäriinsä, Lysti kävelee sen luo jäykähkösti ja haistaa hännän alta tai murahtaa matalasti. Muuta ei tarvita, pentu rauhoittuu ja Lysti kävelee pois ystävällisenä häntä matalalla heiluen.



Pentuasiainjulistaja



Pääsiäisen viettoa

Eipä sitten kilpailtukaan agilityssa. Nukuin edellisenä yönä surkeasti ja koska oli vaikeuksia pysyä hereillä, en lähtenyt kisoihin ja rattiin torkkumaan.

Lystin kanssa on piha-tokoiltu: tunnaria, jääviä ja kaukoja. Tunnareissa se ensimmäisellä kerralla nosteli vääriä kapuloita ennen oikeaan tarttumista. Uusinta oli siisti.

Pentu edelleen istuu hyvin luontaisesti, ruokakupin ja ulko-oven edessäkin. Katsekontaktin ottaminen alkaa jo sujua ennen kupin saamista. Ulko-ovella en moisia temppuja vaadi, jotta se ehtii vessa-asioilleen ajoissa. Seuraamista ja perusasentoa olen imuttanut lyhyitä pätkiä ennen ruokailuja.

Kaupungilla on kävelty kahtena päivänä. Ensin pentu katsoi läheltä ohittavia autoja istuen, sitten riitti, hyppäsi täyden suun puruotteeseen pojan farkun lahkeeseen ja sitoi jalan etutassuillaan. Tovi siinä pentua irroteltiin. Tänään autoja olisi pitänyt jo saalistaa, vähemmän kiva juttu. Tähän pitää keksiä joku sopiva konsti. "Ei!" ei vielä tepsi eikä ruuan houkutus riitä. On se kyllä ihan erilainen kuin Lysti. Kun Lystin vein ensimmäisen kerran kaupungille, se veti paniikissa takaisin autolle. Tämä teputtaa häntä pystyssä.

Sulassa metsässä on käyty liikkumassa molempien koirien kanssa, voi että tekee hyvää omalle sielullenikin.

Talossamme kuuluu pienten ja isompien tassujen töminä, Lysti ja pentu leikkivät aina kun tapaavat toisensa ulkoilun tai unien jälkeen. :) Lysti on lattialla mahallaan tai leikkiasennossa, siitä se taklailee otsallaan tai takapuolellaan kimppuunsa käyvää pentua. "Purut" näyttävät menevän tasan.

(Iltalisäys klo 21.10: Olikin sellainen olo, että jotakin jäi kirjoittamatta. Käytiin lauantaina ystäväni luona. Tutustuimme Lykylle uuden kodin lisäksi muutamaan uuteen ihmiseen, shelttiin ja hamsteriin. Luottavainen on pentu.)

Jaakotusta, keppejä ja kontakteja

Sunnuntaina siintää kisapäivä, kävin siksi aamulla agilitykentällä. Muutama hyppy otettiin jaakotuksen treenausta. Suhisin ennen käännöstä ja samalla tajusin että ollaanhan tätä treenattu. En tajua, miksen osaa suhista ryhmätreeneissä tai kisoissa. Se ei vaan tule pieneen mieleenikään. Hermorakenteeni on aika heikko.

A, keinu ja puomi kavuttiin myös ja kaiken maailman ohijuoksuista huolimatta Lysti napsahti 2o2o:lle. Hyvä homma, mutta tarkoitti sitä että vietti (kummalla?) ei ollut sama kuin ryhmässä tai kisoissa.

Pujottelussa Lysti oli varma. Kerran onnistuin vetämään sen väärästä välistä sisään, sen jälkeen olisin voinut kieriä mudassa ja heitellä päälleni tuhkaa ja höyheniä. Yritin toistolla paikata erheeni. Varsinaisesti harjoittelin vekkausta ennen keppejä. Se olisi pelastanut pujottelun viime kisoissa. On hyvä harjoitella näitä juttuja tällä tavalla jälkijättöisesti. ;) "Kisat ovat sitä varten, jotta hoksaisi mitä ei ole treenannut." Ehkä samat asiat tulevat joskus uudelleen eteen?

Lykyn kanssa käytiin metsäkävelyllä ja pihalla seurattiin pikkulasten leikkiä pikkukuormurilla. Ennen ruuan antamista olen alkanut odottaa että pentu istuisi eikä vaan kiipeilisi. Istuminen on sille hyvin luontaista: jo kasvattajan luona tuli viereen tai eteen istumaan ja odottamaan, ja siksi antaa harkitsevan tuumailijan vaikutelman. Istumisen se ruokaa odottaessaan on pian tehnytkin ja siten ruokansa ansainnut. Katsekontaktia ollaan aloiteltu, mutta ennen ruokaa se on toistaiseksi ihan toivotonta. Ruuan jälkeen kierrokset ovat sen verran laskeneet, että pentu jaksaa keskittyä muuhunkin kuin syömiseen. Sillä on muuten tosi tummat silmät ja on vaikea huomata, milloin napittaa silmiin.

Lystin kanssa pistivät sitten aamulla leikiksi. Pentu juoksi rinkulaa olohuoneen pöydän, rahin, keittiön pöydän ja keittiön ja olohuoneen väliseinän ympäri palaten aina Lystin luo. Lysti oli olohuoneen matolla peräpää pystyssä tai makuulla ja tökki pentua otsallaan. :) Ruokailut olen nyt rauhoittanut niin, että molemmat syövät yksin. Lisäksi Lystillä on makuuhuoneessani mahdollisuus vetää sikeitä ihan rauhassa, laitan yksityisyyden takaamiseksi eteiseen kompostiverkon aidaksi. Tämä helpottaa erityisesti ilta-aikaan, jolloin pentu saa iilakoita. Joku rauha pitää molemmilla olla enkä halua tahallani provosoida suuria höykyytyksiä. Tuen silti Lystiä korkeammassa asemassaan. Nyt molemmat nukkuvat metrin päässä toisistaan.

Ajattelija

Nimikkokappale

Oli tuossa puhetta ("Saako lähettää terveisiä suorassa lähetyksessä Sariannelle?"), miten pennulle tulee helposti nimikkokappale. Se on se hitti, joka soi autossa pennunhakumatkalla. Lykyllä se on tämä *KLIK*. Sanat onneksi sopivat (ja herkistävät minua). Niin - poikani heilutti Lykyn tassua "Hei, hei!", kun lähdettiin kasvattajan kotipihasta. "Älä enää", sanoin, tuli niin haikea olo.  

No Lystillä Se Kappale on Happoradion "Hirsipuu", jossa onneksi nimestään huolimatta sanotaan koiranpentu ja luu.

Pentusektorilla on aloitettu imuttelutottis, siis perusasentoa ja seuraamista ruokaa kourassani. Eilen leikkasin viikarilta kynnet. Lykky oli juuri nukahtamassa eikä välittänyt toimistani yhtään. Juu, ja takapihalta on paljastunut pennun mentävä kolo, joka on pikimmiten tukittava. Pienestä iästään huolimatta napero viilettää sellaista kyytiä, että jo nyt sain tosissani juosta kiinni x 2.

Oli tänään normaalielämääkin. Kävin Lystin kanssa agilityharjoituksissa. Ensimmäisellä radalla Lysti sujahti jaakotuksesta (jota pitää treenata systemaattisesti) 10 metrin päähän A-esteen alastulokontaktille, jossa lihapala odotti. Kontaktit eivät olleet niin kaameita kuin voisivat olla ja pujottelu sujui. Päällimmäisenä jäi mieleeni ikuisuusongelmani: käteni tipahtavat pois ohjauksesta ja tuollaisilla radoilla (3-lk:n?) koiruuden pitää olla kätösissäni - ohjaus ei saa kadota kesken kaiken. Enhän mökkiteilläkään irrota käsiäni auton ratista tai muinaisina esteratsastusaikoina tiputtanut ohjia kesken radan. Siis joku mielikuva minun täytyy tähän saada, koska ongelmaa en muuten saa korjattua.

No toisella radalla mentiin pätkä ensimmäistä toiseen suuntaan. Nyt oli suoran päässä takaaleikkaus järkevin kuvio, mutta ajoitus hakusessa. Jos stoppasin liian aikaisin, jätti koira kiertämättä pitkittäin olevan esteen. Jos rynnin ilman jarruja perille, ei ollut hyvä. Olisi niin tärkeää tietää oman koiransa etenemisvauhti! No kontaktit olivat nyt hyvät ja sillä tavalla ihan ehjä rata. En kyllä tajua, miten voi pitää paketissa sekä kontaktit, kepit ja eri ohjauskuviot ja pitää koiralla välipäiviä tai edes välitunteja.

Laitetaan loppuun vielä agilitykuvat viime lauantailta, kuvat ovat jälleen Mika Virtalan ottamia:

P.S. Yksi pieni lentokonekorva nukkuu nyt jalkani vieressä. :}

Enimmäkseen pentujuttuja

On tosiaan elämä muuttunut, kun on pentu talossa. Lykyn kanssa ei mitään ihmeitä olla tehty. Yritän ehtiä laskea sen pihalle heräämisen ja syömisen jälkeen, sinne se kiitettävästi vessa-asiansa tekeekin, jos olen tarpeeksi ripeä. Luoksetuloa ja nimeen reagoimista olen vahvistanut broilerin avulla. Yksinoloa on myös treenattu, lähtiessä pentu protestoi, jos ei satu nukkumaan. Palatessa on hiljaista kunnes avaan ulko-oven, jolloin alkaa sinnikäs: "Täällä ollaan, tule äkkiä hakemaan!"

Utelias ja rohkea Lykky on, kova kiipeilemään. Sinnikkyyttä riittää, minun huoneessani on jotakin kiinnostavaa ja hyvä ettei mene oven läpi. Ruoka maistuu: kuppi oli tiskipöydän päällä, pentu yritti kiivetä komeron ovea (pystysuora) pitkin tasolle.

Bongattu on lapsia, traktori, katujen putsausauto, rullaluistelija, räjäytyksiä (lähellä rakennetaan), mattojen tamppausta jne. Pentu katsoo, että ai on tuollaistakin ja jatkaa sitä mitä oli tekemässä. Aika helpottava piirre. Lystin kanssa oli sellaista "tule tänne, tämä ei ole vaarallista". Tämän pennun kanssa motto on "Miten se tuonne pääsi?"

Motoriikka kehittyy vauhdilla. Pallolla se leikkii kuin kissa, antaa tassulla vauhtia. Välillä se heittää pallon suustaan uudelleen jahdattavaksi. Takapihalle on kaksi porrasta, ne sujuvat jo hyvin. Turvelaatikosta Lykky vaimentaa alastuloa hyppäämällä pallotuijan päälle, kasvista tulee littana soikio tuota menoa. Painoa Lykyllä oli tänään 4.7 kg. Sellainen tirppa.

Lysti haistelee Lykkyä edelleen paljon, välillä mallaa leikkiä, välillä väistelee, pihalla on enimmäksen välinpitämätön. Leporauhastaan Lysti on tarkka, metrin säteelle jos pentu eksyy, alkaa kunnon murina, mitä pentu sillä hetkellä kunnioittaa. Välillä hirvittää katsoa, kun pentu testaa häntä pystyssä, vieläkö raja on sama. Lysti on toistaiseksi mitoittanut reaktionsa oikein, reikiä ei pennusta ole löytynyt. Valehtelisin jos väittäisin ettei hirvitä katsoa.

Lystin kanssa tottistelin tuossa päädyssä. Tehtiin kaukot, jääviä ja luoksetulo. Ei ollut niissä mitään huomautettavaa. Tokoryhmän olen näköjään jättänyt, en hakenut toukokuussa alkaviin kesän ryhmiin ja eilenkin jäi menemättä.

Selkävaivani alkaa luovuttaa. Lauantain kisoista ei tullut kiristystä. Eilen ja tänään hölkkäsin Lystin kanssa monta sataa metriä. Ei ongelmaa.

Otin eilen valokuvia. Olen päivittänyt niitä kuvagalleriaan *klik*. Alla on kaksi kuvaa, toisessa näkyy Ritarikunnan rintamerkki ja toisessa lentokoneen siivet eli korvat:

Agiradan video

Laitetaan nyt tämäkin, siis lauantain toinen rata, jonka keskeytin, koska Lysti ei pysähtynyt kontaktille (ja oikeasti en nähnyt, että otti koko kontaktia). Keinulle mennessä se syöksähtää radan päähän, nyt muistan, että siellä oli ylimääräinen putki. Lysti ei ollut ainut, joka sinne päin juoksi. Keppien löytämisestä olen iloinen. :) Kiitos Eijalle videoinnista.

*KLIK*

Meillä on ilo esitellä

On uskomatonta odottaa, jännittää ja seurata pentuetta jo suunnitteluasteelta saakka. Tässä on yksi pentu (merkkien perusteella juuri meidän) 5-viikkoisena sylissäni:

 Tällä tutustumisreissulla ikää on 6½ viikkoa:



Ja nyt vieressä matollani makaa malinois-pentu, jota kutsutaan ainakin toistaiseksi nimellä Lykky. Nimen valinnasta voisin kirjoittaa monta sivua, mutta lyhyesti todettakoon että pentueen nimi alkaa L:llä ja monta eri vaihtoehtoa on pyöritelty. Lopulta Lykky valikoitui siksi, että nimi sai parhaat yhteispisteet (pojan ja minun antamien pisteiden summa). Epäröin pitkään, erottavatko koirat nimensä ja testasin asiaa Lystillä - se ei reagoinut Lykkyyn.

Korvat ovat muutamassa päivässä nousseet sivulle ylös sen verran, että takaa pentu näyttää lentokoneelta. :) Kotimatkalla Lykky nukkui suurimman osan ajasta poikani sylissä, välillä katseli maailmaa, oli koko matkan aivan hiljaa. Kotiimme pentu tutustui häntä pystyssä itsenäisesti. Olemus on tyyni. Puruotetta on saatu maistaa pari kertaa, kyllä löytyy voimaa pienistä leuoista. Tarkoitus olisi harrastaa jatkossa agilitya, tokoa ja ehkä viestiä.

Lystin reaktio jännitti, koska se ei ole minkään asian suhteen varma. Tutustutettiin koirat toisiinsa ei kenenkään maalla. Lysti oli minulla, Lykky pojalla. Lysti hinkui tervehtimään pentua, pitkään haisteli häntä heiluen. Kotona haistelu vaan jatkui ja leikin alkeita on jo otettu. Lysti läähätti, oli selvästi myös hämmentynyt uudesta tilanteesta. Kun pentu unissaan vingahtelee, Lysti käy sen haistelemassa.

Käytin Lystin äsken pidemmällä lenkillä ja otettiin tokoa. Seuraamista, siitä maahanmeno, seisominen ja istuminen. Luoksetulon teetin pysäytyksen ja maahanmenon kera. Kaukoista otin m-i-s, ei etenemistä. Lopuksi oli tottiksen eteenmenon vuoro, hyvä sekin, joten suorituksia tuli kaikista vain yksi. Pallo oli palkkana ja hyvin maistui koiralle.

Nyt molemmat koirulit makaavat olohuoneen matoilla. Pennun ottamisen ja haaveen toteutumisen iloon sekoittuu myös huolta - osaanhan varmasti viedä pentua oikein jne. Mukavasti rutinoitunut elämä aikuistumassa olevan koiran kanssa muuttuu joksikin aikaa. Suuri helpotus on toistaiseksi hyvin sujunut yhteiselo koirien kesken.  Eiköhän tämä ala tästä lutviutua. Pentu ainakin tuntuu omalta.

Hyppärivideo

*Klikkaa tästä*.

Onpa edustettu

Tänään oli kolme starttia kotikisoissa ja voin sanoa, että kun viimeisimmälle radalle kuulutettiin mitä seuraa "edustetaan", niin sana sai aivan uuden merkityksen. Kahdelta eka radalta on video, mutten nyt jaksa ladata. Pitkän ja rankan päivän vuoksi kasvoja kuumottaa aurinko häpeän lisäksi. Selkä ei pahemmin suuttunut, mutta neljästi leikattu oikea polvi keräsi vettä reilusti. :( Tuntuu kuin siinä olisi kierukka vähän huonosti (sellaistakin siitä on kerran korjattu), mutta en nyt ala katastrofoida sen enempää.

1. rata, hyppäri: Mikähän täällä meni pieleen? No joo. Kepeille oli u-putkelta lähestyminen umpikulmaan ja vähän takaviistoon. Vedin Lystin nenästä ja se ehti taipua uudelleen vasta kolmanteen väliin. Alusta pujottelu uudelleen, ok. Sitten oli sellainen tiukka oikaisu, jossa en ehtinyt Lystiä kääntää - hyppy väärältä puolelta ja hylky. Toisessa kohtaa Lysti irtaantui hyppäämään esteen, jota ei kuulunut suorittaa.

Tiesin etukäteen, mitkä kohdat ovat vaikeita ja missä en ehdi ohjata tai paremminkin kääntää Lystiä - edistystä sekin. En näihin keksinyt parempia ohjauksia, joten tulos oli hyl. Lystin vire oli kerrassaan mainio, se ei varastanut lähdöstä, silti tykitti täysillä.

2. rata, agilityrata: Lysti näki pari edellistä koiraa radalla ja kuumui aivan älyttömästi. Tokoilin tämän huomattuani ja jotenkin se keskittyi, mutta tiesin ratsastavani pommilla. Olin päättänyt, että jos koira ei kontaktille pysähdy, rata loppui siihen. Lähdössä Lysti pysyi taas nätisti. Tällä radalla luotin kepeille lähettämiseen ja kannatti. Maltoin itsekin odottaa, että Lysti haki. Keinu oli noin 7. este, Lysti ei sille kivunnut, vaan ampaisi kentän päätyyn, tuli takaisin ja sitten keinu oli kohtalainen. Putki ja rengas ok, mutta jo puomin päällä näin, että rauhoitus- ja herättelysanoista huolimatta kuulo ei pelaa, alastulolla se ei pysähtynyt, vaikka kontaktin otti. Päätin lopettaa radan. Koira lähti puomia takaisinpäin ja sillä keitti radan lopetus. Jos selkäni olisi terve, olisin kantanut radalta pois. Seuruutin sen sijaan. Tämän jälkeen ajattelin, miten uskallan viedä sen kolmannelle radalle tai kestääkö koirani hermot ylipäänsä agilitya. Tiesin, että Lystin vire heittelehtii, joten arvelin, että se todennäköisesti laskee kolmannelle sopivasti.

3. rata, agilityrata: Lysti ei kuumunut ennen lähtöä ja oli hyvässä vireessä. Ei taaskaan varastusaikeita. Tein alussa N-L Linnan opettaman estemerkkauksen ja se onnistui hyvin. Puomilla kontakti hyvä ja sen avulla sain Lystin oikeaan päähän U-putkea, vaikka väärä pää oli hollilla. U-putken pää syötti väärälle esteelle ja tässä unohdin tehdä pakkovalssin, kuten olin suunnitellut ja Lysti hyppäsi sen väärän. Tästä jatkettiin oikealle radalle, nyt keinukin meni ilman ohijuoksua. Muurin jälkeen oli kepit hyvässä kulmassa, mutta nyt niiden haku ei onnistunut. Takaaohjaukset loppukiemurassa menivät kuten pitikin.

Opit:

- Kontaktitreenit jatkukoot

- Keppitreenit myös, mutta luota Lystin hakukykyyn

- Treenaa kepeille menoa muurin jälkeen

- Koira mahdollisimman pimennossa ennen starttia

- Kisa- ja harjoitustilanne ovat aivan eri planeetalta ja vaikka tämä meidän kisaaminen kuulostaa ihan hirveältä, niin kyllä esim. kontaktit on koeponnistettava myös kisoissa. 

Tarkistus

Uskoni Lystin pujottelutaitoon on huvennut harjoitusten takakierojen lähestymiskulmien takia, joten kurvasin agilitykentälle katsomaan missä mennään.

Laitoin kepeistä reilun 5 metrin päähän hypyn, jota kautta lähetin Lystin pujottelemaan. Jäin itse hypyn tienoille ja katsoin miten agilityparini hakee kepit lähestymällä suoraan ja noin 40-60 astetta molemmilta puolilta. Lysti oli VARMA ja pujotteli hyvällä rytmillä loppuun saakka. Toistoja tuli yhteensä 4 kpl.

Puomille juostiin hypyn kautta. Jos sanon liian aikaisin "osu", niin Lysti himmailee. Jos sanon vain reilu metri ennen 2o2o-paikkaa, niin Lysti on siinä missä pitääkin. Alustan kanssa se osuu heti kohdalleen. Toistoja lisää edelleen. Mutta yhtään yliloiskausta ei tullut (ei tietenkään, kun puuttuu toiset koirat ja kisatunnelma).

Lähtöä ja 2o2o-paikalla pysymistä vahvistin myös. Nytkyin hypyn takana ja vierellä yrittäen saada Lystin liikkeelle. Pari kertaa se nytkähti, mutta tassut eivät liikahtaneet. Tarkka tyttö!

Harjoitus ajoi asiansa, yritän luottaa huomisissa kisoissa Lystin pujottelutaitoon.

(Lisäys: Testasinhan minä oikean ja vasemman kaarroksen myös, Lysti nuoli hyppypidikettä. Vitsit kun tätä uskaltaisin joskus oikeasti soveltaa.)

Miten voikaan tervu innostua

Ryhmä-agilityharjoituksissa ei ollut Jukkaa, mutta kentän laidalta poimittiin Marianne vetäjäksi, joka siihen oitis suostui. Kiitos hänelle. :)

Radalla koira piti poimia toiselle hypylle, kolmannelle hypylle tuli takaakierto, siitä keinulle, putkelta nurja kulma takaviistoon kepeille (Miksi taas tämä?), renkaan kautta slalomille, puomi, vinkurainen suora (jota en rataantutustumisessa älynnyt sellaiseksi laisinkaan), jolta putkeen ja hyppy.

Lysti hillitsi agilityhimonsa paremmin nähdessään edellisen koiran, kunhan itse pysyin rauhallisena. Sanoin tietoisesti tyynenä ja matalalla äänellä "nätisti" tms., yritin näin olla karismaattinen ja metodi auttoi.

Lähdöstä koiruus ei varastanut, mutta sitten irtosi raketilla kuuhun. En kerta kaikkiaan tajua, miten Lystikki muuttuu yhtäkkiä hornetiksi, jolle takaakierto tarkoittaa kiitoa kaukais-leijeröintiin. Nooh, eihän se huono asia ole, mutta tarjoaa tulevana lauantaina selostajalle, kisakumppaneille ja katsomolle virkistystä ohjaajan kustannuksella. Voin koira kainalossa radalta kesken poistuessani röyhistää rintaani: "Ihan ite oon kouluttanu."

Uusinnalla alku meni jo hyvin, kun skarppasin itse. Tämä on kumma laji, ohjaajan ajatukset ja liike näkyvät heti. ;) Keppikulma oli vaikea, mutta onnistui pakkovalssilla. Slalom-hypyillä tuli taas irtoaminen, mutta uusinnalla ohjasin ajoissa ja tuli hyvää pätkää. Paitsi puomi. 2o2o oli haavetta vain, vaikka lihakuutio nökötti alustalla kauniisti. Uusintapuomi nätti - tietysti. Vinkurasuora hyvä, selvemmin olisin voinut putkeen koiran keilata.

Toisella kertaa pujoteltiin kepit uudelleen. Mariannelta hyvä vinkki: jätä koiralle tilaa pakkovalssilla aloittaa pujottelu, suomeksi metri sivuun. Marianne heitti tästä narupallon. Puomille otettiin vauhtia putkesta ja hypystä ja vaikka juoksin ohi 2 metrin päässä, koira nakotti 2o2o:lla oppikirjamaisesti. Raivostuttavaa. Siis vaikka radalla muka rauhoitin itseni ja yritin alentaa koiran viettiä puomin päällä, niin vieläkin on joku ero jota en näe.

Huh. Kivaa oli.

P.S. Hengittää se.

Vaihteeksi tokoa

Eilen teetin pihalla kaukoja kaksi sarjaa 10 metristä lapion ja takapalkan avulla. Hyvin toimi Lysti. Kaikki jäävät eli maahan, seiso ja istu sujuivat kerralla kuten kuuluu. Yhden luoksetulon pysäytyksen otin ilman takapalkkaa, hyvä oli sekin.

Tänään oli ryhmä-toko. Paikkamakuussa menin piiloon, kesto oli 3 min. Lysti makasi nätisti. Ylösnoston jälkeen otin sitä kaulapannasta kiinni ennakoiden sitä mikä käy joka kerta. Viereinen koira palkattiin riehakkaasti ja kun palkattava koira syöksyy 2 metrin päästä kohti pallon kera tai ilman, niin Lysti ärähtää (ja syystäkin). Onneksi ei käynyt kummemmin, kun vierailija pyydettiin heti pois. Kurjaa silti. Yritän mahdollisella ensi kerralla saada suuni auki ennen paikkamakuuta, jotta palkkaamissuunnissa olisi joku tolkku, jottei tartte kotona jurputtaa.

Yksilöliikkeenä treenattiin ruutu ja kaukot, Niina opasti. Ruutuun Lysti meni iloisesti alustan päällä olleen ruuan luokse. Siinä Niina suositti vain pysäytystä, ei maahanmenoa. Hän myös siirtyisi ruuasta lelupalkkaan, jottei koira jatkossa haistelisi ruudussa maata, vaikka alustaa kuinka käytänkin. Otettiin 2 otosta narupallon kera. Näitä vaan lisää eri suunnista. Ehkä tässä voisi joskus edetä.

Kaukoissa oli Lystin edessä agilityesteen rima ja takana takapalkka. Hallista takaa kuului toisen koirakon ääniä. Lysti niitä kuulosteli ja kontakti oli enemmän siellä kuin minussa. Se myös eteni, yksi tassu tuli esteriman yli, tekniikkaa ei kehuttu. Älkää siis tehkö miljoona teknisesti moitteetonta toistoa sisätiloissa 2 metrin päästä, tekniikka ei siirry ulos. Niinan mukaan kepin avulla tekniikka ei korjaannu, joten en nyt tiedä ketä uskoisi. Joku hyväkin siirtymä saatiin, siitä palkka ja kiitos. Minun pitää olla erittäin tarkka mistä palkkaan.

Tällä viikolla pitäisi hakea toko-ryhmään. Ennen toko-treenejä puuttuu se fiilis mikä on ennen agi-treenejä. Jotenkin toko ei vaan nappaa kuten agility. Toisaalta ei tokoilu kamalaakaan ole, ryhmä ja vetäjät ovat mukavia. Lystille tekee häiriötreeni hyvää (jos kohti syöksyviä bortsuja ei lasketa). Tiistaisin tulee samaan aikaan televisiosta tosin kivaa ohjelmaakin. Kertonee jotakin motivaation asteesta.

Yksärillä

Olin agilityn yksityisopetuksessa. Käsittelyyn otettiin toiveestani kontaktit, jotka eniten nyt vaivaavat. Koska olen Lystin kanssa moniongelmainen, niin aiheissa on varaa mistä valita. ;)

Puomilla näytin missä pisteessä kontakti nykyään on. Lysti himmasi ennen oikeaa kohtaa, mihin sen avustin. Sitten tehtiin toistoja ruuan avulla ja ilman ruokaa, ja niin että juoksin ohi. Näissä Lysti napsahti joka kerran kohdalleen. Hyvin on Lysti ehdollistunut ruokaan, koska kuola valui suusta puomin päällä. Puomia opeteltiin viettiä muuttaen ja halliten (vuhuu).

Sain hyvää arviointia Lystistä ja neuvoja kuinka edetä: erityisesti vietin hallinta, palkkaus kontakteilla ja radalla muuten (primaari, sekundaari). Ratapätkän yhteydessä sivuttiin kilpajuoksun hillitsemisen konsteja. Lisäksi sain psyykkausta koko agilitya ja kisaamistani (jännityksen ja omien paineiden hallinta) varten.

Lysti kuikuili välillä kattoa, johon kävi tuuli, mutta ei menettänyt toimintakykyään. Opetuksen jälkeen menin vielä yhdet kepit, meille vieraan A:n ja keinun kahdesti. Siihen lopeteltiin ja painuttiin yhteislenkille.

Kontakti- ja pujottelutreeniä

Kävimme agilitykentällä. Harjoittelimme 2o2o:ta A:lla ja keinulla. Vietti ja vauhti oli huomattavasti vähäisempi kuin treeneissä ja kisoissa, missä edellinen koira sytyttää tulen rakkaan Hornet-hävittäjäni pyrstöön. Hornet-pyrstö ei kuuntele, mutta pienemmässä vietissä riittää kuiskaus pysäytykseen, nyt jopa himmaukseen. Keinu on sellainen millainen on.

2o2o:ssa säälittää koiran etuosa ja selkä. Seuraava koira pääsee opettelemaan kosketusalustaa tai jotakin vastaavaa.

Pujottelussa treenattiin muutamaa eri lähestymiskulmaa ja persjättöä. Niissä riittää edelleen hommia, ei persjättökään niin varma ole kuin luulin. Ihan pikkuisen epäselvää ja löysää on ohjaukseni, rintamasuuntanikin sojottaa minne sattuu. Silmienpyörityshymiö ja kraah.

Lopuksi otin kolme toistoa jaakotusta suhinalla terästettynä. Kolmannella kerralla koiruus kääntyi näppärästi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Lapsi videoi kaiken muun paitsi jaakotukset. *Tästä* klikkaamalla näkyy kontakteja ja *tästä* klikkaamalla pujottelua.

Raparallia (ei sittenkään tarkemmin ajateltuna)

Viime vuonna on ollut ensimmäinen agilityn ulkotreeni 9.4. Nyt korkattiin tämä vuosi. Olin varautunut tilaisuuteen kumisaappailla lammikoiden varalta. Turhaan. Kentän pinta oli kuiva. Tosin lämmittelytie oli sen verran rapainen, että näytin ihan koiraurheilijalta hakiessani jugurttia Siwasta paluumatkalla.

Menimme jälleen kisamittaisen radan ensin toiseen suuntaan ja tauon jälkeen takaisin. Radalla oli kontakteista A, puomi ja keinu, jätin namialustan pois. Yksi putkista kulki A:n ali.

Ensimmäisellä radalla oli takaaleikkauksia paljon, sujuivat. Keinun Lysti meni omaan tyyliinsä, reippaahkosti. A:lla se hyppäsi vailla huolia alastulokontaktin yli. En tästä kiitellyt - mentiin A uudelleen ja kontakti sujui. Puomilla sama juttu. Kepeille mentiin suorassa linjassa, Lysti meni ne hyvässä vietissä. Ihan siisti rata, joitakin kohtia hiottiin.

Rata oli nyt jotenkin aivoille sopivampi kuin viimeksi ja muistin sen toiseenkin suuntaan. Keppikulma oli nyt hankala, eka kepille mentiin käytännössä takaakierrolla, Lystillä oli vaikeuksia käännöksessä ja kuumui kun ei onnistunut. Autoin nenästä vetämällä. Keppien jälkeiselle hypylle kiirehdin itse liikaa ja sain imaistua Lystin yhtä keppiväliä ennen pois. Onnistui pujottelu lopulta. Menee treenattavaksi tämä keppikulma.

Keinun alastulolla Lysti ei kestä loittonemistani yhtään, sen verran paha kapistus on se. En edes haaveile muutoksesta sen suhteen. Ehkä pitää vaihtaa käsky sen suhteen, nyt on sama kuin muilla kontakteilla.

Tällä radalla teetti ongelmia kohta, missä piti nyt mennä A:lle eikä putkeen kuten edellisellä radalla. Lopulta kouluttaja seisoi putken suun edessä ja Lysti silti yritti survoutua maalivahdin jalkojen välistä putkeen. Kontaktit Lysti kuunteli nyt paremmin. Takaaleikkauksissa saisin oppia muistamaan, että niissä ei juosta koiran kanssa kilpaa.

Treeniin menee tuo keppikulma - keppitreeniä helpottaa se, että kohta on pihanurmikko sula. Omaan ohjaukseeni sain tutulta kuuluvaa ohjetta: rauhallisemmat kontaktille lähetykset. Kontakteihin tarvitaan muutenkin paljon harjoittelua, jotta kuumennut koira ne ottaa. Oma kaahotukseni ei tilannetta helpota - nyt jo pari kertaa sain sentään ääneni rauhalliseksi kontaktista muistuttaessani. Noin yleensä käsieni liikkeistä puuttuu jatkuvuus.

Lystissä oli sama ilmiö kuin aiemminkin ulkokentillä. Se kuumuu valtavasti nähdessään edellisen koiran kentällä. Sain tosissani olla näköesteenä, vääntää tokoa, leikittää ym., jotta sain huomion pysymään itsessäni. Kerran Lysti varasti lähdöstä, muuten siellä pysyi. Vauhtia siinä piisasi ja ahneesti saalisti esteitä. Mieltä lämmitti kommentti, jonka antoi treenikaveri, joka on seurannut Lystiä alusta asti: se on tosiaan edistynyt valtavasti.

Harmaus

Onpa ollut harmaa päivä. Siitä tietää, että aurinko on olemassa, kun harmaa taivas on yhdessä kohtaa vähän vaaleampi.

Eiliset katastrofi-tokot piti paikata. Lysti sai tehdä kaukoja eturajoittimen (lapio) ja takapalkan kera.  Näitten avulla se pysyy suht koht paikoillaan antaessani käskyt 3 metrin päästä. Ennakointia on ilmassa, ja välillä menee istu ja seiso sekaisin.

Paikkaistuminen oli moitteeton näkemäni osalta, kesto ehkä 40 sek, hain tunnarikapulat sisältä.

Tunnarissa olimme edelleen ulkona. Siirryin Lystin vierellä taakse- ja eteenpäin. Lysti ei siitä häiriinny, tuijottaa vaan etukenossa kapuloita. Ensimmäinen tunnari oli levoton syöksy kapuloiden sekaan, vääriä ei koira onneksi käyttänyt suussaan. Toisto noin 5 metristä oli rauhallisempi. Oikea kapula löytyi molemmilla kerroilla, kantaminen ja luovutus oli nättiä. Olen iloinen Lystin innosta, mutta ilkikurista on se, että juuri tämä on se noutoliike, jossa vietti saisi olla vähäisempi.

Selällä on huono päivä. Eilen hölkkäsin 20 m eikä tuntunut missään. Hölkkä on ollut se paha tärisyttävä liike, juoksu ja kävely ovat sujuneet. Kotipihalla raavin lapiolla pieniä ojia sulamisvedelle ja tiputin tökkimällä katolta lunta ja jäätä. Illalla juili vasempaan pakaraan ja takareiteen eikä asettunut venyttelyllä, lääkkeillä, jumpalla tai levolla. Kävelykin oli huonoa pitkästä aikaa. Aamusta oli jäykkyyssiritystä takareisissä. Sitten vaiva asettui. Aika herkässä on selän suuttuminen edelleen.

Hain poikani koulusta ja tapamme mukaan keskustelimme autossa henkevästi. Poika kertoi kotitaloudessa valmistaneensa kääretortun. Kysyin häneltä saiko hän sen taivutettua rullalle, omat kääretorttuni eivät ole olleet kauniin pyöreitä vaan halkeilleita monisuunnikkaita. Poika sanoi leivonnaisestaan muotoutuneen G:n mallisen. Ihmisillä täytyy olla kääretorttugeeni, minä en sitä kanna.

Teimme me tokoa kesällä kerran

Plus 8.2 sanoi virallinen mittari ja aurinko paistoi, joten oli keskivertoa parempi juhannussää. ;) Etupihalla tokoilimme, koska estyimme menemästä ryhmä-tokoon.

Kaukokäskyissä asetin lumilapion koiran eteen. Seiso-käsky oli vähän unholassa, mutta kärsivällisellä toistolla muistui mieleen. Koira liikkui taaksepäin lapiota karkuun liikkeitä tehdessään, joten seisomaan noustessaan hyppäsi iloisesti eteenpäin, koska tilaa oli. Sillä lailla.

Paikkamakuussa Lysti oli sen aikaa, että hain sisältä tunnarikapulat. Nätisti pysyi paikka. Juuri istumaannousun jälkeen tippui katolta lunta, mutta koira säikähti vain vähän*. (*Lysti-asteikolla mitattuna)

Tunnarissa oli vain 4 väärää ja 1 oikea. Vaikeutin vähän liikettä ja käännyin Lystin sivulla taaksepäin-eteenpäin-taaksepäin-eteenpäin. Sitten laskin omalle kapulalle. Koirulin mielestä väärät olivat väärässä järjestyksessä, koska siirsi yhden toisen yli. Sitten otti oman ja toi hyvällä otteella perille. En voinut olla palkkaamatta. En uusinutkaan, ehkä olisi pitänyt.

Tämmöisellä treenillä ei kyllä koekenttiä valloiteta. Mutta ei niin tapahtunut tunnollisemmallakaan harjoittelulla. Joten ihan sama.

Toppatakissa vesisateessa

Pidettiin harjoittelusta muutama välipäivä. Perjantaina kokeilin kierrä-käskyllä pihalyhdyn kiertämistä. Sitä ei ollakaan ennen tehty. Lysti hoksasi heti mistä on kyse, joten teetin tehtävää eri suunnista yhä kauempaa. 4 metriin taidettiin päästä.

Jäin pohtimaan viime torstain ryhmätreeniä. Päädyin siihen, että jatkossa loppuu namialustan käyttö Lystin kontakteilla. Viimeksi koira kyttäsi kouluttajaa ja nameja, vielä palkkasi itsensä oma-aloitteisesti. Meillä on namialusta ollut aiemmin käytössä, mutta siitä päästiin jo eroon. Voihan sitä jatkossa silloin tällöin käyttää piristyksenä, mutta nykyongelma on hallinta ratanopeuksissa ja -vietissä sekä harjoituksissa että kisoissa. Kisoissa ei namialustaa ole enkä halua koiraa, joka pysähtyy vain sille tai käy ensin tilanteen tarkistamassa. Jos Lysti ei jatkossa harjoituksissa kuuntele pysäytyskäskyä, loppuu radalla meno siihen. Toisena juttuna päätin, että jos en opi uutta rataa, teen vain ne pätkät, jotka ovat keppien ja kontaktien "ympärillä".

Tänään ajoin agilityhallille. Siellä oli muitakin treenaajia. Treenasin heidän taukonsa aikana käyttäen hyväkseni heidän rataansa. Vähän harmitti, koska olisin tehnyt erilaisen pätkän. Toisaalta sain Lystille paremman vietin, kun siellä oli "kunnollinen" rata.

Ensimmäisenä oli ohjelmassa puomi, jonka jälkeen odotti putki: alastulolla kuului tuttu innostunut "Viu!", koira loikkasi alastulokontaktin yli ja vilahti putkeen. Sanoin prrrkle vihaisesti. Ihan kuin hurtta olisi tajunnut asian vakavuuden ja sen jälkeen kontakti pelasi. Pääsin palkkaamaan joko lähettämällä putkeen kunnon 2o2o:sta tai narupallolla. Keinua mentiin myös putkipalkalla, putken jälkeen lensi narupallo.

Harjoittelin tiukkaa käännöstä eli haltuun ottavaa valssia, joka melkein muistuttaa niistoa. Vauhti siihen saatiin putkesta. Broileria oli "niistokädessä" ja hiljalleen pitkäksi venynyt käännös pieneni. Jälkikäteen mietin miksen suhissut. Tätä kirjoittaessani pohdin, saatoinko toisella kädelläni liian kauas tai korkealle.

Lopuksi Lysti sai pujotella. Pitkä putki ja kepit olivat samansuuntaisesti, muutama metri oli väliä. Siitä sai vauhdikkaan rinkulan. Ensimmäisellä kerralla työnsin Lystin toiseen keppiväliin. Kun skarppasin, saatiin kunnolla kiritetyt ja vauhdikkaat kepit 2 x per suunta. Olen ilahtunut myös siitä, että koiruus ei keppejä oikonut vaikka putki houkuttelikin.

Kotipihalla raaputin lapiolla ojia jäätikön päälle, jotta vesi virtaisi paremmin kaivoihin. Tätä menoa lumet ovat pian mennyttä. Pitää etsiä kevyemmät vaatteet, toppatakki alkaa olla turhan järeää kalustoa.