Oli ihan pakko saada tämä musiikki kuunneltavaksi ennen kuin radion soittolistat sen pilaavat. Enempää en omaa sielunelämääni hairahdu avaamaan, mutta kappaleesta tulee rakkaudentäyteinen olo. Tätä kuunnellessa voisin ihastua vaikka kassajonossa. Samalla voisin karistaa yltäni 20 vuotta. ;)
Tokoilusta: kaukoja on jatkettu. Lysti tuijottaa ensimmäisen sarjan ajan katuharjaa kuin se noiduttuna lähtisi milloin hyvänsä lentoon. Sitten Lysti palaa realiteetteihin ja keskittyy kaukoihin. Suoritukset ovat nopeita, välimatka jo kolme metriä. Tiistain toko-ryhmässä aion käydä huhtikuun loppuun. Toukokuusta paikat täytetään haun perusteella. En tiedä haenko, koska kovin tavoitteellista treenimme ei ole.
Kävin agi-hallilla. Teemana oli pujottelu. Harjoittelin 90 asteen avokulmaa, mikä ei viimeksi onnistunut. Tein siihen tällaisen pätkän:
Otin pitkästä matkasta myös sulkukulmaan menoa, mikä onnistui. Lysti kestää pujotellessaan yhä paremmin kiritykseni sivulla.
Erikseen otin A:n x 3 namitargetin kanssa. Juoksin n. 3 metrin päässä enkä pysähtynyt itse, silti Lysti stoppasi. Palkkasin sitä kontaktille myös erikseen. Yhdellä kerralla oli jo ylempänä himmailun makua, en siitä pitänyt. Toisaalta säälin joka kerta, kun iso koira pysäyttää itsensä rysäyttäen 2o2o:lle, joten yhä pähkäilen mikä olisi koiraystävällisin vaihtoehto.
Pihalla teetin 2 x ruudun. Tein sen valmiiksi, seuruutin melkein keulivan koirani autolta kentälle ja lähetin pitkästä matkasta. Se juoksi ruudun sivusta sisään ja selvästi etsi vain namikippoa siitä suunnasta minne käsilläni lähetin. Toisella kerralla se meni ruutuun suoraan sisään, pysäytyksestä pyysin sivulle seuraamaan.
Aksasta lisää: Torstain ryhmätreeniin olen tosi tyytyväinen. Lysti saa samalla häiriötreeniä. Yksityistreeneihin tuli yllättävä muutos, minkä vuoksi laitoin poikimaan uudet systeemit. Käyn keskiviikkona testaamassa uutta hallia ja jos siltä tuntuu, alan tehokuurin.
Selästäni: Olen edistynyt, kävellyt jo muutaman viikon normaalisti. Juoksuaskeleet eivät enää satu juostessa, teräväaskelista hölkkää en uskalla kokeilla. Istuminen koneella on edelleen njaah (tervepä terve toivottelee kirjoittaja lattialta mahaltaan). Alusta alkaen on suositeltu veitsetöntä hoitolinjaa. Toipumisen hitauden vuoksi kontrollissa väläytettiin isoa leikkausta. Ehdottomat leikkausindikaatiot onneksi puuttuvat. Joka tapauksessa en halua operaatioon, sillä siinä asetettujen metallien myötä liikunta loppuisi loppuiäksi, koska ne estäisivät kierrot, hypyt, kumarrukset ja juoksemisen. Se olisi kuolemantuomio minulle. :/
Siitä alkoi linjanvetoni, mikä on ollut nähtävissä ja on taas kerrattava tänne: liikun niin paljon kuin voin (kun vielä voin). En kolmiloikkaa pompi enkä selkääni ehdon tahdoin hajota, mutta agilityssa en riskejä näe. Alusta on vaimennettu ja tasainen, tukiliivi suojaa pahimmilta kierroilta ja nitkautuksilta. Välillä treenien jälkeen takareisiä kiristää enemmän, toisaalta niitä kiristää välillä muutenkin "ilman syytä", joten sitä en absoluuttiseksi esteeksi lue. Oletan, että sellaista ihmistä ei leikata, joka pystyy agiliitämään. Istumatyöni suhteen joudun ratkaisut tekemään joka tapauksessa erikseen, jos vaiva ei hellitä. Eli ei tämä mikään pikkujuttu ole eikä selästäni priimaa tule, mutta yritän minimoida sen vaikutukset elämääni.
Tässä on vielä video *klik* viikon takaisista kisoista hyppäriltä, jossa nolla oli yhden kepin kiertämisestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti