Jää-tokoa

Uhmasimme hirmuista tuulta, joka sai jopa talutushihnan läpättämään: ulkoilimme jäällä. Olosuhteet olivat muuten mainiot, pilvinen (ja tuulinen) sää oli karkottanut kaikki muut. Jään päällä oleva hanki oli pinnasta pehmeää, upotti noin 10 cm, joten oletan olleen Lystin tassuille hellävaraista. Itse kävelin kelkan jälkiä pitkin, missä upotus oli olematonta, mutta liukkaus oli tipo tiessään toisin kuin kaupungissa.

Naruton narupallo oli matkassa. Alkuun teetin seuraamisesta istumisen, maahanmenon ja seisahtumisen putkeen ilman palkkaa. Ne ovat priimat. Luoksetulossa jätin takapalkan, pysäytys oli säpäkkä ja maahanmenossa lumi pöllysi kyynärjarrutuksen voimasta. Siitä oli ilo päästää koira narupallon kimppuun.

Kaukoissa jäi opeteltavaa. Jätin takapalkan, olin noin 3 metrin päässä. Päätin teettää peräkkäin 6 vaihtoa. Lysti hämääntyi, kun en vapauttanutkaan parin siirtymän jälkeen ja alkoi tarjota aika tiheään omavalintaisessa järjestyksessään eri vaihtoehtoja. Kun vihdoin käsky ja asento kohtasivat, laskin koiran pallolle vaikkei ehkä olisi pitänyt. Olin vaan niin liikuttunut, kun toinen tohkeissaan yritti.

Seuraavalla yrityksellä koira arpoi ensimmäisen liikkeen - väärä. Ei seuraavakaan hyvin mennyt, taisi Lysti loikata vielä eteenpäin. Yhden onnistuneen istumaannousun jälkeen sai narupallo kyytiä. Loppulenkistä kokeilin uudelleen. Nyt Lysti oli tympiintynyt koko liikkeeseen ja katseli tuulessa heiluvia risuja. Palkkasin lopulta pelkästä katsekontaktista ja sen pituinen oli se.

Tuulesta huolimatta se ei jäällä pelännyt, innoissaan juoksenteli ympäriinsä ja jahtasi jäätä pitkin kiitäviä ruokoja. Olen edelleen aika yllättynyt kaukojen saamasta käänteestä. Tuosta räpellyksestä on melkoinen matka siihen, että koira suorittaa ne oikein 10 metrin päästä. :) Toisaalta olen iloinen, että se rohkeasti ja motivoituneena tarjosin eri vaihtoehtoja.

P.S. Tämä on ihan pakko laittaa loppuun: Who Let the Dogs out?