Herkkää

Sitten viime tekstin olen sairastanut flunssaa. Selästä totean, että samassa junnataan ellei lasketa ma-ti-yötä jolloin heräsin heijastuskipuun ja olin valmis keskussairaalan päivystykseen. Onneksi pinne lopulta helpotti pienen hakemisen myötä ja jatkoin uniani.

Lysti on tehnyt kaukoja sisällä. Olen onnistunut saamaan takapalkan avulla odottavan ja ripeän asenteen, se kyttää vaihtoja kuin bordercollie. :) Istu-seisossa takajalat pysyvät paikoillaan. Yritin aikani hinkata niin, että takajalat olisivat lentäneet taakse. Se ei kunnolla luonnistunut, joten menkööt näin. Paikoillaan takasten kuuluu tietysti ollakin, mutta kokonaisuudessaan Lysti valuu sen verran eteenpäin, että yksi taaksepäin "tasapainottava" liike tekisi terää. Tänään otin piilopaikkamakuun, hyvin meni. Pitäisi aloittaa ruudun ja noutojen treenaus edes vaihteluksi. Ja varsinkin jos kesällä kokeilisin voi:n korkkausta. ;)

Tänään harjoittelimme agilityhallilla. Tarkoitus oli tsekata pujottelu, keinu, vastakkaisen käden huomiointi ja suuntakäskyt. 

Siellä olikin kymmenen aidan numeroitu rata, jossa oli takaakiertoja kolme. Aloitin vastoin suunnitelmiani sillä. Jo toinen este oli takaakierto. Lystillä on edelleen joku jumi tai siis ohjauksessani on joku vika, kun ei sujunut millään, jos olin esteen edessä. Piti mennä ihan lelun kanssa alusta koko takaakierto. En tiedä yhdistääkö Lysti takaakierron joulukuiseen säikähtämiseen vai mistä on kyse, mutta kun tämä on aiemmin ollut varma niin ei ole enää. :/ Nyt oli sekoittavana tekijänä vielä kova tuuli, joka humisi hallissa ja bonuksena metalliovi aukeni jälleen. Lystille riitti sen näkeminen, muisti edelliskerran kolahduksen ja oli valmis lähtemään pois korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Poika meni pitämään ovea. Sain Lystin sivulle, mutta ei se mitenkään vapautuneesti radalle lähtenyt, liekö tämä vaikuttanut myös takaakierron epäonnistumiseen - koira ei vaan järkkyneessä mielentilassa uskalla irrota. Lysti ei pidä tuulesta muutenkaan, kotonakin se kyttää ja pälyilee tuulisella ilmalla. 

Radalla toisessa kohdassa ja paremmassa vauhdissa takaakierto onnistui. Pakkovalssin Lysti luki hienosti. Muuten (= oven unohdettuaan) Lysti oli irtoava ja kuuliainen, oikein mainio. Itse yritin olla edellä ohjaamisessani ja jotenkin varmaan onnistuin. Parilla esteellä tarkistin kuinka Lysti lukee vastakkaista kättä - hyvin luki. Oikealle kääntymisen kokeilin myös menestyksellä, vasemmalle en tehnyt. Lähdöissä Lysti nousi seisomaan kolmesti ja kerran otti yhden askeleen etujalallaan. Näissä oli ehdoton palauttava linja. Osa nousuista johtui kyllä tuulesta ja ovipelosta. :/ 

Keinulla keinutettiin Lystiä eka kerralla, sitten mentiin sitä yhteensä kolme kertaa. Narulelun avulla sain kivasti vauhtia, Lysti ei niin jarruttanut keinun keskellä. Itsekään en jäänyt siihen hidastelemaan vaan jatkoin reippaasti matkaani.

Kepit pujoteltiin kolmesti. Lähetin Lystin muutaman metrin päästä ensin suoraan takaa, sitten keppien vasemmalta puolelta. Lopulta olin keppien oikealla puolella ja tein persjätön. Lysti oli varma.

Pihalla poika sai kokeilla Lystin seuruutusta, ei ole ennen sitä tehnyt. Hän pyysi Lystin sivulle ja seuruutti jonkin matkaa, palkkana oli narulelu. Lysti häntä totteli ja oli kiva katsoa vierestä touhua.

Hyvä mieli jäi kuitenkin vaikka tätä kirjoittaessani mietin miksi. Keinulla Lysti oli rohkeampi kuin parilla aiemmalla kerralla. Kepeillä sillä oli kiva rytmi. Takaakiertojen epäonnistuminen saattoi olla tuulen vika, mutta itsessäni voi olla joku juttu mitä en tajua. En voi olla ajattelematta, että kun saan sellaisen koiran, joka toivottavasti ei ole näin herkkä, niin helppoa on harrastaminen. Janitan radanlukuluennolla oli puhe siitä kuinka rataan tutustumisessa pitäisi tietää tarkasti missä koira menee. Lystikin kanssa päässä on oltava kolme suunnitelmaa: 1. Jos koira on innokas ja normaali, 2. jos sitä hirvittää, unohda kaikki irtoamiset ja 3. jos se kesken kaiken muuttuu erilaiseksi. Tämän tarkkailun pitää pelata samalla, kun yrittää juosta ja ohjata koiraa suunnitelmien mukaisesti.