Tänään oli kova tuuli, välillä paistoi aurinko, välillä tuli lunta tai rakeita. Hallin ovi pingotettiin auki-asentoon, jottei eestaas kolissut tuulenpuuskien voimasta.
Ensimmäinen rata oli kisaradan mittainen. Kontaktina oli A. Hypyillä pääsi treenaamaan mm. välistävetoja ja takaakiertoja, mutta mitään jatkuvaa hallussapitoa ja pyöritystä rata ei ollut, vaan soljuva ja vauhdikas. Putkia oli 3, aina piti mennä kauempaan päähän tai putkeen, ja sokkoputkeen sai hakea kaukaa. Meillä tuli kuulemma makeita pätkiä ja niissä tuli itselleni sellainen olo, että tämähän toimii. Sain apuja, kuinka vetää Lysti pois väärän putken lumosta. Tähän auttoi kunnollinen rintamasuunnan kääntö kohti koiraa ja veto, pelkällä omalla kierrollani ei ollut merkitystä. Kunnollinen liike ja kuljetus jelppii myös. A:n kontaktille panostettiin, jäin siihen palkkaamaan. Tajusin taas ja vihdoin sen, että jos harpon kiireellä alastulolle, niin Lystikin sinne kiihdyttää. Jos taas lähetän Lystin kiipeämään A:ta ihan rauhassa, se voi keskittyä kontaktille levollisemmin.
Toisella radalla mentiin ensimmäistä vastakkaiseen suuntaan. Lähtöön sain rauhoittumisohjeita. Hyvä niin, koska olen hötäle. Putkeen lähetyksessä sain oikeanlaista liikehdintää aikaiseksi. A:lle laitoin nyt namitargetin kontaktia vahvistamaan ja siihen rauhoituttiin kunnolla. Kepeille vienti hypyn jälkeen 90 asteen avokulmaan oli yllättävän haasteellinen - menee treeniin. Pujottelu on tauon aikana ottanut eniten itseensä. Loppusuoralle yritin tehdä takaaohjauksen ja sivullaohjauksen sekoitusta. Ei toiminut, mutta kun päätin oikeasti pysyä takana, homma pelasi.
Minua ei jännittänyt niin paljon kuin viimeksi. Lysti oli yllättävän lunki äänien suhteen, vaikka tuuli välillä kolisutti hallirakenteita. Muihin ihmisiin se suhtautui vähemmän ihmetellen kuin viimeksi. Kerran se nousi lähdössä seisomaan ennakkoon, palautin takaisin. Intoa siitä ei puuttunut, motivoinnissa avitti narupallo ja kuivaksi paistetut sisäelimet. Jukka näytti monessa kohtaa miten mennä, ohjausvinkit olivat arvokkaita. Jonnekin takaraivoon jäi, etten voi Lystiä vain viskata jonnekin menemään ja juosta itse seuraavien esteiden taakse hongikkoon saakka, vaan minun kuuluu ohjata kunnolla, saatella ja hakea tarvittaessa. Kirjoja lukemalla ja dvd:tä katsomalla en rauhoittumista ja ohjaamista opi vaan tarvitsen ohjauksen kädestä pitäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti