Minne minä sitten juoksen?

Päivällä kävimme jäällä kävelemässä. Siellä otettiin yksi luoksetulo pysäytyksineen takapalkalla. Tuloksena poikitukset. Ei ole enää takapalkka toimiva systeemi.

Illalla oli aksan ryhmätreenit. Jäi aika mylläkkä päähän, ehkä saan joitakin selkeitä ajatuksia paperille.

Ensimmäinen rata oli viritelty täyteen putkiansoja, piti myös pystyä erottelemaan mennäkö A:lle vai putkeen. Viskileikattiin yhdessä kohtaa - muista antaa koiralle etumatkaa, uusinnalla annoin, hyvin meni. Poispäinkäännös toimi. Kohti vetäminen pelasti yhdessä ansaputken ohituksessa, mutta kannatti tehdä heti hypyn jälkeen eikä valua jonnekin. Tämä valuminen-liukuminen on yksi bravuureistani. Sain Lystin kepeille houkuttelevasta putken suusta huolimatta, kulma oli hankala, takaviistoon, Lysti yllätti osaamisellaan. Sitten tuli backlap, osattiin. Takanaleikkuulla ja omalla liikkeellä vältettiin seuraava väärä putki. Sitten U-putki ja vauhdissa kepeille, sujui, kun jäin kunnolla lähettämään. Enää ei tarvitse viedä joka kerta kädellä kepeille, kuten tässä välillä luulin. Tästä jäi saaliiksi, että hyvällä (kröhm-öhm) ohjauksella ansaputket eivät ole ongelma. Pujotellessa itse voin kirittää enemmän ja koira menee lujempaa kun olen lähempänä. Kontakteilla oli namitargetit ja niille rauhoituttiin.

Juoksemisen rytmitys ei ole mikään simppeli juttu, tuppaan juoksemaan väärään aikaan - kiirehdin paikkoihin, jonne ei pitäisi. Oma ohjaamiseni hajoaa nopeasti, ensin teen juuri kuten kuuluu ja uusinnassa teen kaikki virheet, mitä ekalla kerralla olen osannut välttää.

Nyt sitten kannattaa lopettaa lukeminen, jotta jää hyvä mieli. Toisella kierroksella ensimmäinen rata mentiin lopusta alkuun muutamalla poikkeuksella varustettuna. Ei jäänyt päähän tämä rata. Ohjaa siinä sitten ennakoiden, kun aivot lyö tyhjää, korkeintaan on mielessä että "takaakierto", muttei ole aavistustakaan että millä esteellä. Jos poimitaan hyvät osiot, niin Lysti pujotteli hyvin ja pakkovalssilla saatiin oikeat keppialoitukset yhtä kertaa lukuun ottamatta (jolloin vedin toiseen väliin). Muitakin hyviä pätkiä tuli. Täytyy vain ihmetellä lehmänhermoista kouluttajaa.

Onkin ollut varsinainen tehoviikko. Huominen on ainakin täyttä treenilepoa.

Aksaa

Olin katsastamassa uutta extra-oppipaikkaa. Oli luksusta harjoitella agilitya t-paita treeniliivin alla. Ilman toppatakkia tuli sukkela olo. Rata oli 21 esteen mittainen. Se mentiin aluksi yhdessä läpi ohjauksia pohtien, sitten yksitellen kahdessa pätkässä ongelmakohtia hioen. Toisella kierroksella rata mentiin kokonaisena läpi. Alla on poimintoja meidän osuudestamme.

Ihan aluksi Lysti varasti lähdössä, palautin. Tavallaan ymmärrän varastamishalun suuruuden, sillä alussa kannatti mennä aika kauas eli 3. ja 4. hypyn väliin. Tein siihen hypyn merkkauksen, mikä jatkui slalomilla, jonka Lysti meni tosi siististi. Yhdessä kohtaa oli leieröinti putken takaa hypylle. Yksi askel kannatti ottaa hypylle päin, muuten jäi hyppy väliin. Suorahkon putken jälkeen oli takaakierto, jonka sain hoidettua hirtolla (?) (eli poispäinkäännöksellä?), jolla sain Lystin kuonon osoittamaan oikeaan päähän U-putkea. Hih.

Seuraavan suorahkon putken jälkeen oli tiukan valssin tai jaakotuksen (joku muu oli nimi) oloisen kuvion paikka, jota en osannut. Sillä koiruus piti saada pitkän putken toiseen päähän. Valuin kohti  putken väärää päätä ja kun Lysti sen pään hoksasi, niin sinne sujahti eri ohjauksista huolimatta, kunnes putken edessä oli ope. Tämä kuvio jäi opeteltavaksi. Loppusuora oli ok.

Halli oli meille uusi, koirat odottivat vuoroaan kentän laitamilla. Lysti oli nätisti toisia kohtaan. Odotellessamme se istui ihan jalassani kiinni suurimman osan ajasta, mutta ei silti ollut paineistuneen oloinen. Radalla Lysti oli liekeissä. Se eteni rohkeasti eikä välittänyt tippaakaan vaikka kaikki oli uutta. Sain itsellenikin jonkin ihmevaihteen päälle, ehkä kerrankin olin ajoissa ohjauksessani. Palaute oli positiivista, nopeutemme mainittiin. Meno oli euforista. Rakastan tuota koiraa.



Lysti 3 kk

Asiat asioina

Päivän saldo:

Päivällä ulkona 1 tunnari, meni hienosti. Näitä ei ulkona olla juuri tehty, ehkä joskus nurmikolla joku? Kaukot teetin katuharjan takana, etäisyys oli noin 3 metriä. Lystin jätin maahan, mutta se nousi istumaan, kun jäi hetkeksi selkäni taakse katuharjan kanssa kahdestaan. Vahvistin ruualla maassa pysymistä siirtymävaiheessa. Muuten itse kaukot ok.

Päivällä käytiin jäällä nauttimassa keväisestä säästä. 2 luoksetulon pysäytystä & maahanmenoa teetin, toimi. Jos niille liikkeille miettii jonkin järkevän tarkoituksen niin eiköhän se ole se, että saa koiran pysäytettyä missä vaan. Hanki upotti vajaa 10 cm, alusta oli vähän epätasainen ja sai aikaiseksi säteilykivun takareisiin.

Illalla ryhmätoko: Ensin paikkamakuu. Halliin meno oli epänormaali, Lysti jäyti toista etutassuaan, josta en vikaa tai kiveä löytänyt. Mennessämme sisälle se sanoi "Räy!" urokselle, joka syöksyi viereemme kohti leluaan. Koirani kuitenkin asettui toko-rivistöön viereeni kuten kuuluu ja piti kauniisti kontaktin makuu-käskyyn saakka. Jäin näkyville varmuuden vuoksi. Pari kertaa se haisteli maata makuun aikana, mistä kielsin. Sivulle nousemisen se ennakoi palattuani, käskin uudelleen maihin, siitä uudelleen sivulle ja palkkasin. Tassuvaiva oli unohtunut.

Noin 6 koiraa oli ringissä ja jokainen vuorotellen kiersi seuruuttamalla toiset. Lystiin upposi broileria, jotta kontakti pysyi muiden kierrellessä. Huomaa, että häiriötreeni on ollut vähissä. Omalla seuruuvuorollamme sen kontakti piti hienosti, askellajin vaihdokset ja pysähdykset pysyi oikeassa paikassa. Liikkeen loputtua ihmiset palkkasivat koiriaan ja Lysti pysyi hyppysissä, kun pidin huolen, että huomio pysyi omissa leikeissämme. Aikamoinen (melkein liian vaativa) häiriö tulee moisesta leikkituokiosta pienessä hallissa.

Yksilöliikkeenä tehtiin tunnari hallissa. Lysti pelkäsi pitkään toppatakkiin pukeutunutta valokuvaajaa ja häntä haukkui. Pitkät takit ovat pahoja, se on todettu kesällä toko-kokeissa ja syksyllä hyppykoulutuksessa. Sivulle pyydettyäni unohtui pitkätakkinen ja haukkuminen lakkasi. Olin todella ilahtunut keskittymisestä! Ensimmäistä kertaa joku muu (Riikka) vei kapulat maahan. Hirviö-ottimet Lystin oli haisteltava tarkasti, oma kapula oli ollut taskussani. Etäisyys oli noin 3 metriä. Lysti haki reippaasti ja varmasti omansa muihin kapuloihin koskematta. Riikalla ei ollut noudosta mitään huomautettavaa. Jatkan vaan liikkeen työstämistä, seuraavaksi alan kääntyillä kolmiokorvani sivulla varoen hännän polkemista.

Tokoa, aksaa ja suunnitelmia

Oli ihan pakko saada tämä musiikki kuunneltavaksi ennen kuin radion soittolistat sen pilaavat. Enempää en omaa sielunelämääni hairahdu avaamaan, mutta kappaleesta tulee rakkaudentäyteinen olo. Tätä kuunnellessa voisin ihastua vaikka kassajonossa. Samalla voisin karistaa yltäni 20 vuotta. ;)

Tokoilusta: kaukoja on jatkettu. Lysti tuijottaa ensimmäisen sarjan ajan katuharjaa kuin se noiduttuna lähtisi milloin hyvänsä lentoon. Sitten Lysti palaa realiteetteihin ja keskittyy kaukoihin. Suoritukset ovat nopeita, välimatka jo kolme metriä. Tiistain toko-ryhmässä aion käydä huhtikuun loppuun. Toukokuusta paikat täytetään haun perusteella. En tiedä haenko, koska kovin tavoitteellista treenimme ei ole.

Kävin agi-hallilla. Teemana oli pujottelu. Harjoittelin 90 asteen avokulmaa, mikä ei viimeksi onnistunut. Tein siihen tällaisen pätkän:

Ensin otin Lystin suoraan 2. esteeltä kepeille kuonosta vetämällä. Rauhoitin itseni ennen lähtökutsua. Sitten lähetin niin, että jäin itse hypyn vierelle. Onnistumisprosentti oli 100. Sitten mentiin tuota kuviota. 3.:lla onnistui parhaiten suhina ja kieputus "alemman" siivekkeen ympäri. Suoraviivaisempi meno yläsiivekkeen kautta kepeille ei onnistunut, kulma on vielä liian vaikea.

Otin pitkästä matkasta myös sulkukulmaan menoa, mikä onnistui. Lysti kestää pujotellessaan yhä paremmin kiritykseni sivulla.

Erikseen otin A:n x 3 namitargetin kanssa. Juoksin n. 3 metrin päässä enkä pysähtynyt itse, silti Lysti stoppasi. Palkkasin sitä kontaktille myös erikseen. Yhdellä kerralla oli jo ylempänä himmailun makua, en siitä pitänyt. Toisaalta säälin joka kerta, kun iso koira pysäyttää itsensä rysäyttäen 2o2o:lle, joten yhä pähkäilen mikä olisi koiraystävällisin vaihtoehto.

Pihalla teetin 2 x ruudun. Tein sen valmiiksi, seuruutin melkein keulivan koirani autolta kentälle ja lähetin pitkästä matkasta. Se juoksi ruudun sivusta sisään ja selvästi etsi vain namikippoa siitä suunnasta minne käsilläni lähetin. Toisella kerralla se meni ruutuun suoraan sisään, pysäytyksestä pyysin sivulle seuraamaan.

Aksasta lisää: Torstain ryhmätreeniin olen tosi tyytyväinen. Lysti saa samalla häiriötreeniä. Yksityistreeneihin tuli yllättävä muutos, minkä vuoksi laitoin poikimaan uudet systeemit. Käyn keskiviikkona testaamassa uutta hallia ja jos siltä tuntuu, alan tehokuurin.

Selästäni: Olen edistynyt, kävellyt jo muutaman viikon normaalisti. Juoksuaskeleet eivät enää satu juostessa, teräväaskelista hölkkää en uskalla kokeilla. Istuminen koneella on edelleen njaah (tervepä terve toivottelee kirjoittaja lattialta mahaltaan). Alusta alkaen on suositeltu veitsetöntä hoitolinjaa. Toipumisen hitauden vuoksi kontrollissa väläytettiin isoa leikkausta. Ehdottomat leikkausindikaatiot onneksi puuttuvat. Joka tapauksessa en halua operaatioon, sillä siinä asetettujen metallien myötä liikunta loppuisi loppuiäksi, koska ne estäisivät kierrot, hypyt, kumarrukset ja juoksemisen. Se olisi kuolemantuomio minulle. :/

Siitä alkoi linjanvetoni, mikä on ollut nähtävissä ja on taas kerrattava tänne: liikun niin paljon kuin voin (kun vielä voin). En kolmiloikkaa pompi enkä selkääni ehdon tahdoin hajota, mutta agilityssa en riskejä näe. Alusta on vaimennettu ja tasainen, tukiliivi suojaa pahimmilta kierroilta ja nitkautuksilta. Välillä treenien jälkeen takareisiä kiristää enemmän, toisaalta niitä kiristää välillä muutenkin "ilman syytä", joten sitä en absoluuttiseksi esteeksi lue. Oletan, että sellaista ihmistä ei leikata, joka pystyy agiliitämään. Istumatyöni suhteen joudun ratkaisut tekemään joka tapauksessa erikseen, jos vaiva ei hellitä. Eli ei tämä mikään pikkujuttu ole eikä selästäni priimaa tule, mutta yritän minimoida sen vaikutukset elämääni.

Tässä on vielä video *klik* viikon takaisista kisoista hyppäriltä, jossa nolla oli yhden kepin kiertämisestä kiinni. 

Agilitya ryhmässä

Tänään oli kova tuuli, välillä paistoi aurinko, välillä tuli lunta tai rakeita. Hallin ovi pingotettiin auki-asentoon, jottei eestaas kolissut tuulenpuuskien voimasta.

Ensimmäinen rata oli kisaradan mittainen. Kontaktina oli A. Hypyillä pääsi treenaamaan mm. välistävetoja ja takaakiertoja, mutta mitään jatkuvaa hallussapitoa ja pyöritystä rata ei ollut, vaan soljuva ja vauhdikas. Putkia oli 3, aina piti mennä kauempaan päähän tai putkeen, ja sokkoputkeen sai hakea kaukaa. Meillä tuli kuulemma makeita pätkiä ja niissä tuli itselleni sellainen olo, että tämähän toimii. Sain apuja, kuinka vetää Lysti pois väärän putken lumosta. Tähän auttoi kunnollinen rintamasuunnan kääntö kohti koiraa ja veto, pelkällä omalla kierrollani ei ollut merkitystä. Kunnollinen liike ja kuljetus jelppii myös. A:n kontaktille panostettiin, jäin siihen palkkaamaan. Tajusin taas ja vihdoin sen, että jos harpon kiireellä alastulolle, niin Lystikin sinne kiihdyttää. Jos taas lähetän Lystin kiipeämään A:ta ihan rauhassa, se voi keskittyä kontaktille levollisemmin.

Toisella radalla mentiin ensimmäistä vastakkaiseen suuntaan. Lähtöön sain rauhoittumisohjeita. Hyvä niin, koska olen hötäle. Putkeen lähetyksessä sain oikeanlaista liikehdintää aikaiseksi. A:lle laitoin nyt namitargetin kontaktia vahvistamaan ja siihen rauhoituttiin kunnolla. Kepeille vienti hypyn jälkeen 90 asteen avokulmaan oli yllättävän haasteellinen - menee treeniin. Pujottelu on tauon aikana ottanut eniten itseensä. Loppusuoralle yritin tehdä takaaohjauksen ja sivullaohjauksen sekoitusta. Ei toiminut, mutta kun päätin oikeasti pysyä takana, homma pelasi.

Minua ei jännittänyt niin paljon kuin viimeksi. Lysti oli yllättävän lunki äänien suhteen, vaikka tuuli välillä kolisutti hallirakenteita. Muihin ihmisiin se suhtautui vähemmän ihmetellen kuin viimeksi. Kerran se nousi lähdössä seisomaan ennakkoon, palautin takaisin. Intoa siitä ei puuttunut, motivoinnissa avitti narupallo ja kuivaksi paistetut sisäelimet. Jukka näytti monessa kohtaa miten mennä, ohjausvinkit olivat arvokkaita. Jonnekin takaraivoon jäi, etten voi Lystiä vain viskata jonnekin menemään ja juosta itse seuraavien esteiden taakse hongikkoon saakka, vaan minun kuuluu ohjata kunnolla, saatella ja hakea tarvittaessa. Kirjoja lukemalla ja dvd:tä katsomalla en rauhoittumista ja ohjaamista opi vaan tarvitsen ohjauksen kädestä pitäen.

Kaukokäskyjä

Otin tuossa ulkona päivän piristykseksi kaukoja katuharjan avulla, laittamalla sen varren Lystin etutassujen eteen. Suurimmaksi haasteeksi nousi, voiko harjanvarren lähellä maata ollenkaan tai jos astun varren yli, niin voiko harja kimmota koiran kimppuun. Lopulta pääsimme itse kauko-vaiheeseen, oli takapalkkakin. Lysti liikkui nyt taaksepäin ja seilasi sivusuunnassa. Näkyi kuinka se pohti liikkeitään, jottei varmasti ajautunut lähemmäs harjanvartta. Takapalkka kelpasi, joten ei se ihan kauhuissaan ollut. Suurin palkinto oli tietysti se, kun nostin katuharjan pois. Sitä seurasi helpotushyppelyt minua vasten. :) Katsotaan tätä metodia vielä muutama kerta. Jos Lysti alkaa näyttää aneemiselta, pitää keksiä jotakin muuta.

Ryhmä-tokoa

Tokoilun suhteen on ollut ristiriitaiset tunnelmat pitkään. Se ei sytytä niin kuin agility. Osasyy on se, että tokossa on tullut paljon pettymyksiä. Olen varmasti tehnyt sen miljoona mokaa Lystin koulutuksessa, mutta varsinkin ääni- ja läpätysherkkyys on ollut liian iso haaste. Toisaalta lajissa on omat hyvät puolensa: Siitä on hyötyä arkielämässä, agilityssa kuin myös aktivoinnissa, lisäksi Lysti on nopea oppimaan ja oppimisen seuraaminen ja itse opettaminen on viehättävää. 

Koska seurassa on pätevän ihmisen vetämä tokoryhmä, osallistuimme siihen pitkästä aikaa tunnustelemaan syvimpiä tuntoja. ;) Ensin oli ryhmäpaikkamakuu evl:n malliin. Koska ei olla sitä aikoihin muiden koirien kanssa tehty, jäin näkyville. Koirat käskytettiin maihin ja istumaan eri aikaan, Lysti makasi varmasti vaikka Riikka kiersi koirat. Kahdesti Lysti haisteli ja siitä kielsin. Lonkalle se myös tipahti, muttei se minua haitannut. Istumaannousun se kuunteli hienosti ja juuri kun olin kehaisemassa riemastuneena, yksi paikkamakuuseen osallistumaton koira palkattiin takanamme, jolloin Lysti käännähti sivullani. Pyysin sen takaisin oikealle paikalleen, sitten vasta pääsin kehumaan. Harmitti - mielummin olisin tehnyt sen heti. 

Seuraavaksi oli paikkaistuminen, mitä ei olla ikinä tehty. Käsky oli sama kuin agilityn lähdössä. Jäin muutaman metrin päähän näkyville. Lysti ei liikauttanut tassuaankaan. Hyvä Lystikki!

"Vapaa-aikana" seuruutin pätkiä. Siinä se keskittyi mainiosti, omaan silmääni peruutukset ja käännökset olivat hienoja.

Yksilöliikkeeksi valittiin kaukot. Takapalkasta ja vain 2 metrin etäisyydestä huolimatta Lysti oikein loikkasi eteenpäin. Tämän estämiseksi laitettiin lauta sen etutassujen eteen. Tämän jälkeen näkyi kuinka Lysti pohti miten siirtymät tekee kun eteenpäinkään ei voi tulla - saatiin hyvät liikkeet. Näin jatketaan ja kerätään rutiinia.

Lopuksi tein pihalla yhden ruudun namipalkalle, siihen pysähdys, maahinmeno ja seuraaminen, mistä tuli narupallo palkaksi.

Saldo: Lystille teki häiriötreeni hyvää. Se olisi mielellään hyökännyt kavereiden koirien palkalle, kun ei ollut jotakin tekemässä, mutta pysyi kuitenkin hallinnassa. Minulle jäi positiivinen olo, onneksi lähdin! Vaikkei nyt itse tokoilu suurempaan nosteeseen lähtisikään, niin porukkatreenit palvelevat meitä muussa elämässä.

Neutralointia

Eilisestä jäi sellainen kuristus päälle, että oli pakko käydä neutraloimassa väärät suoritukset pois mielestäni ja Lystin muistista. Oli myös kertynyt hiukkasen treenimotivaatiota.

Agi-hallilla Lysti pääsi pujottelemaan. Alle tuli vauhtia joko parin hypyn kautta tai putkesta, pujottelu loppui joko saalistettavaan palkkaan tai putkeen. Putket olivat käytössä monessa mielessä: vauhdin lisääjinä, palkkana ja maltin parantajina (on pujoteltava loppuun vaikka mitä kivaa olisi edessä). Lystillä oli vaikeuksia hakea kepit sulkukulmasta, joten avustin nenästä vetämällä. Kerran Lysti jätti viimeisen välin pujottelematta, siitä murahdin "höh", minkä jälkeen koira liimautui vasempaan jalkaani seuraamisasentoon korvat luimussa. Seuraavalla ei keskeyttänyt, mistä ilahtuneena palkkasin, minkä jälkeen Lysti hyppi minua vasten helpotushyppelyään leveästi hymyillen. Kokeilin kepeillä vedättämistä, Lysti näköjään nykyään sen kestää ja vauhti parani. "Menemene" oli parempi kuin "vauvau." Sivuttaisetäisyyttä otin pari metriä, siinä ei ollut ongelmia. Saavutin jotakin samasta tunnelmasta mitä kisoissa tulee, Lysti nimittäin haukkui pujotellessaan. En tiedä haukkuuko epävarmuuttaan vai olenko edessä jotenkin tai mitä lie. Keppitreenit jatkukoot.

Keinun Lysti sai kivuta kahdesti, palkkana pääsi putkeen.

A:n alla oli putki ja sen päät ylösmenon molemmin puolin. Samalla tuli treenattua A:n alastulokontaktia. Kahdesti Lysti laukkasi väärään paikkaan, loput noin kuusi toistoa menivät sinne minne pitikin. Pari näistä Lysti korjasi viime hetkellä oikeaksi. Näitä lisää.

Pihalle virittelin ruudun. Ensimmäisellä kerralla pelkästiin lähetin namialustalle ja pysäytin. Toisella pysäytin ja käskytin maahan. Kolmannella pysäytin, käskin maihin ja kutsuin seuraamaan. Seuraamisasennossa tipahti narupallo leikitykseen.

P.S. Yön pohdinnan jälkeen kippasin osasyyn eilisestä hermokipulääkkeeni niskaan. Se vaikuttaa ohjaamiseeni ja varmasti heijastuu Lystiin "mitä ihmettä emäntäni hoipertelee?" Yleisinä ja hyvin yleisinä lääkkeen haittavaikutuksina ilmoitetaan mm. tokkuraisuus, heitehuimaus, koordinaatiokyvyn puuttuminen, koordinaatiovaikeudet, väsymys, puhevaikeus, muistinmenetys, tuntoaistin heikkeneminen ja poikkeavat silmänliikkeet. Väpäti-väpäti-kolinaa-hupsis-eimunnäinpitäny.

Hoh-hoijaa

Kävimme agi-kisoissa tekemässä sellaiset hylkyradat että oksat pois. Mietin toisella radalla että mitä *piip* me siellä tehdään. Ihan kuin olisimme saaneet arpajaisvoiton kakkosluokkaan.

Lystiä pelotti toisten koirien haukkuminen. Lähtöön oli vaikea istua, ei innon takia vaan siksi, että takana olijat hirvitti. Katollakin tapahtui jotakin, ilmeisesti lunta suli tai liikahti, mitä kesken radan oli ihmeteltävä. Ei kaikki lumen vikaa ollut, varsinkin ensimmäinen rata oli meille liian haastava. Oma ohjauksenikaan ei ansaitse kehuja. Ensimmäisellä radalla hylky tuli neljännella esteellä, toisella toisella esteellä ja kolmannella vasta kepeillä. Ennätys.

Ekalla radalla Lysti pyörähti kolmesti läpi putken, jonka molemmat päät olivat puomin aloituksen vieressä. Tarkoitus olisi ollut puomille mennä. Toisella radalla sama putki samassa kohtaa houkutteli ja koira oli sinne menossa, vaikken varmasti antanut ohjauksessani putken suuntaan mitään vinkkiä. Joitakin haja-esteitä mentiin hylkyjen jälkeen - huonolla menestyksellä nekin, koska koira roiski kontaktit ja lukitsi putkien väärät päät. Oma ohjaamiseni myös lössähti lopullisesti. 

Kolmas rata oli hyppäri ja se muistutti agilitya, paitsi viimeinen keppiväli jäi pujottelematta. Sitä en jäänyt korjaamaan, sillä siitä olisi taas seurannut jotakin mistä olin saanut jo tarpeeksi esimerkkiä. Tämä rata mentiin poikkeuksellisesti loppuun saakka numerojärjestyksen mukaisesti. Erikoista on se, että kolmas rata oli päivän paras. Aiemmin kolmatta ei kannattanut mennä, koska se oli Lystille liikaa.

Remonttirintamalle kuuluu nyt kontaktiesteet ja kontaktit. Pujottelussa tuli virhe aloituksessa, keskellä ja lopussa. Väärän putken imu pitää lakkauttaa jollakin konstilla. Sitä erottelukuviota pitää treenata, missä A:n tai puomin nousu ja U-putken päät ovat rinnakkain. Meinasin jo kehaista, että Lysti ei varastanut kertaakaan, mutta videolta näkyy että viimeisellä radalla piti sekin tehdä. Listalle siis myös lähdöt. Kivaa on omistaa koira, joka menee sijaistoiminnolle eli hyppää puomilta alas ja alkaa etsiä ruokaa, jos sille sanoo kesken puomin "Lysti osu" yhtään jämäkämmällä äänellä. Pitää etsiä yksityistunnin antaja tai joku intensiivikurssi jostakin, jotta tulee tolkku touhuun.

Positiivisinta on se, mitä poika lohkaisi kuvattuaan radat: "Saatiin yksistä agilitykisoista täyteen kokonainen Agility Bloopers -tuotantokausi."

Jäällä

Alla on muutama kuva viime viikolta. Kuvat näyttävät ihmeen suheroilta, mutta klikkaamalla suurenevat ja paranevat. :) Jäällä on käyty joka päivä, tänäänkin. Välillä on ollut lelu matkassa, välillä ei. Jälkimmäisten reissujen uskon Lystiäkin rentouttaneen.

Uusi ryhmä

Aamulla kävimme taas jäällä, siellä on parhaat olosuhteet juuri nyt. Kokeilin seuraamisesta istumiset, menivät joka kerta eli kolmesti oikein. Muuten keskityimme rentoiluun.

Agilityssa meidät siirrettiin toiseen ryhmään uudelle ohjaajalle. Uudet kujeet ovatkin minulle tervetulleita tässä lajissa.

Ensimmäinen rata käsitti 19 estettä, kontakteina oli puomi ja keinu. Olin kyllä surkea, yhtään liioittelematta. Uusi ryhmä jännitti, lisäksi varoin selkääni. Rataohjauksesta tulleet huomiot olivat pläkkiselviä, mutta en vain saa teoriaa käytännökseni eka yrittämällä: Jos käännän rintamasuuntani tai liikkeeni vie kohti putkea tai jätän koiran selkäni taakse, kun sen kuono osoittaa putkeen, niin sinne se koira sujahtaa. Jos takaakierrossa en osoita kunnolla, koira ei kierrä. Puomin kontaktin on onnistuttava, jos meinaa saada koiran U-putken toiseen päähän eikä siihen, minne kolmiokorvat osoittavat. Putken jälkeen kannattaa ottaa koiruus kunnolla haltuun, jos haluaa sen keinulle eikä puomille minne se halajaa.

Toinen rata oli lyhyempi pätkä. Valssi ja valumiseni kohti puomia sai koiran kiipeämään sinne, vaikka rata olisi vienyt toiseen suuntaan. Takaakierron ja twistin loppuun saattaminen on tärkeää, jos haluaa kaveriaan ohjata oikeasti. Kun tämän ohjauksen suoritin kunnolla loppuun asti, tuli sujuva olo ja kivalta tuntui viedä Lysti seuraavalle esteelle eikä vain huitaista jotakin jonnekin päin. Lysti kiitti ja meni niin nätisti.

Suuri haaveeni on oppia ohjaamaan rauhallisen näköisesti, kädet olisivat selkeät, jalat nopeat, liikkuminen harkittua jne. Siihen on pitkä matka. Onneksi käsiini nyt puututtiin, myös liikkumiseeni ja ohjaamiseeni. Vaikka on tukiliivit, kumara, suorastaan linkku asentoni ei ole yhtään suoristunut. En tajua mitä hösään enkä saa sitä pois. Lystin sentään tajusin palkata jokaisen söhläykseni jälkeen, kuten myös oikein menneen pätkän jälkeen.

Ei Lystikään kotonaan ollut, en edes viitsi ajatella paljonko siitä johtui omasta jännityksestäni. Varsinkin eka radalla se pöhisi miesvetäjällemme, kuunteli risauksia ja seurasi radan laidalla seuranneita treenikaveri-ihmisiä. Tämä näkyi pujottelun häiriintymisenä. Lähdössä se pysyi ja keinun meni rohkeasti. Puomin alastulolla ei pysähtynyt joka kerta, mutta se menee minun piikkiini. Eipä olla paljon treenattu niin, että putki olisi siinä odottelemassa. Muutenhan se kulki juuri kuten ohjastin, joten voin mennä itseeni.

Vetäjä oli mukava, pidin hänen tyylistään. Yritän skarpata ensi kerralla. Toivottavasti tästä alemmas en voi päästä.

Simputtaaks toi?

Aurinkoista, ei liukasta, askel upotti 2 cm. Eli olimme jäällä. Matkassa oli lihapaloja ja naruton narupallo.

Ensin seuraamista ja lyhyt pätkä juoksuseuraamista, mistä maahanmeno. Oli upea suoritus!

Sitten luoksetulo ensin narupallo takapalkkana. Lysti poikitti seisautuksessa ja maahanmenossa. Laskin sen palkalle eikä Lysti erottanut keltaista, paikallaan olevaa palloa valkoisesta lumesta millään. Nyt uskon, että koirilla on värisokeutta. Uudessa luoksetulossa pidin pallon itselläni. Lysti tuli lujempaa laukkaa ja pysähtyi tosi napakasti sekä seisomaan että maihin. Siitä palkkasin.

Tämän jälkeen kokeilin seuraamisesta istumista. Kolmesti koira lakosi maihin, kerran seisahtui, sanoin aina hupsis ja pyysin seuraamaan uudelleen. Tämän luulen näyttäneen kaukaa koiran kyykytykseltä. Vasta sitten Lysti osasi istua, kun selvästi hidastin ja pidin palkkaa vasemmassa kädessä ylhäällä. Joku tilapäinen oikosulku, oletan, enkä ota siitä enempää painetta.

Tokoilu oli sitten ohi ja keskityin nauttimaan maisemista ja keväisestä säästä. Puulla ja turpeella toimivan lämpövoimalan piipuista tuleva savu kohosi suoraan ylös, oli niin tyyntä. Katsoin sitä helpottuneena ja toivoin samalla, että Japanissa tilanne saataisiin hallintaan.

Viskileikkaus, sylivekki ja saksalainen persjätöllä

Otsikosta voisi päätellä, että olen riehunut iltaelämässä, mutta ehei. Kävin agilityhallilla. Tein yhtä ratapätkää, jota olen mennyt aiemmin Tuijan treenissä. Siinä on sylivekki, vastakkaista kättä, viskileikkaus ja saksalainen persjätöllä.

Tajusin, että "suhinakäännökseni" on oikeasti sylivekki. Tässä kohtaa rataa harjoitin Lystillä myös "oikea"-käskyä. Toimii. (Jälkiviisaus nro 1: Tämän ohjauksen käyttö viime lauantaina olisi luultavasti pelastanut jälkimmäisen radan hylyn.)

Vastakkaisen käden käyttö ei auttanut, jos yläkroppani kierto jäi vajaaksi ja liikkeeni valui kohti kiellettyä estettä, jota vielä tuijotin. Kun hetken tuumasin mitkä kaikki osaset menivät pieleen ja sain niitä korjattuakin, niin Lystikin kulki sinne minne piti. Viskileikkaus ei mennyt yhtä vaivattomasti kuin joskus. Saksalainen sen sijaan toimi. Muistin liikkua koko ajan ja hirmu sujuvalta tuntui ainakin itsestäni. :) Takaakiertokaan ei ollut ongelma. Olen syväanalysoinut edellisiä treenejämme ja löysin vian itsestäni: jos seison valmiiksi selkä kumarassa rintakehä kohti rimaa, käsi sivulla, jalat lukittuneena haara-asentoon, niin koiruus-vekkuli hyppää riman yli kainaloni alitse. Jos taas otan vähän erilaisen asennon ja liikutan alaraajojani oikeaan aikaan niin ooh - koira kiertää!

Keppejä mentiin niin, että Lysti otti kahden hypyn verran vauhtia ja pakkovalssilla otin sen kepeille. Tämä pelasi, jos en kiirehtinyt vaan odotin että koira oli oikeassa välissä. (Jälkiviisaus nro 2: Tämän toteutus olisi pelastanut meidät keppivirheeltä viime lauantaina.) Lysti osasi hakea saman sulkukulman vaikken ollut edellä huitomassa. Avokulman se löysi varmasti kahden hypyn vauhdilla, vaikka kepit olivat noin 7 metrin päässä. Yhteenveto: koirakon ihminen on kisoissa sössivä osapuoli. Rangaistus: saunassa ei mitään normaalia vihtomista vaan pitää kaataa kiuaskivet niskaan (on ollut muinoin jossakin sketsissä). 

Puomi oli koottuna, sen Lysti sai kipittää kahdesti. Alastulon 2o2o onnistui vaikka jatkoin juoksuani 5 metrin päässä. Ihana hauvelini!

Tämän jälkeen ajoin rantaan. Saimaan jäällä oli kivaa. 

Ruutuun!

Tapahtumakierre alkoi, kun ostin uudet merkkikartiot ruokakaupasta (4 kpl yht. 4.95 €) pyöräilytarvikkeet-hyllyvälistä. Melkoinen etsivän vaisto, minulla siis. Edelliset kartiot tuhoutuivat elokuussa entistä autoani siivotessa "näillä en tee enää ikinä mitään". 

Tänään oli vihdoin sopiva ilma korkata tämän vuoden pk-kenttäily: +3 ja rankahko vesisade.

Viritin 2 x 2 m -kokoisen ruudun. Liikettä on viimeksi tehty kesällä 2009. Vein ruudun keskelle Lystin kanssa pakasterasian, johon tiputin broileripalan. Lähetin Lystin n. 20 metristä ruualle. Tein eri puolilta lähetyksiä noin viisi, lisäsin kolmeen viimeiseen pysähdyskäskyn. Viimeisimmältä otin Lystin seuruuseen ja palkkasin viereltäni narupallolla. Sitten otin ruudusta pelkän siirtymisen sivulleni.

Kesken treenin kuului kova kolahdus, jotakin painavaa tiputettiin ehkä kaivinkoneesta kuorma-autoon tai vastaavaa. Lysti lähti ravaamaan kohti autoa korvat sivulle ja taakse harittaen. "Eiku jatketaan, tuu vaan", totesin ja homma jatkui. Kolahduksia ei onneksi enää kuulunut ja koira palautui normaaliksi.

Teetin myös seuraamista ja hioin peruuttamista. Ensimmäisessä peruuttamisessa koira jäi paikoilleen. Broilerin avulla sain sen skarppaamaan ja liikkumaan taaksepäin. Lopuksi otin luoksetulon narupalloon.

Kauan ei kentällä oltu. Sen verran kuitenkin, että toppatakin läpi tuli vedet kastellen alla olleen paidan. No, kevättä kohti mennään. 

Melkorannan selostus

Hyvää iltapäivää studiosta. Melkoranta on herätetty talviuniltaan ja lähetetty selostamaan agilitykilpailuja. Annetaan vuoro hänelle:

"Hyvää huomenta arvoisat kuuntelijat ja tervetuloa hevosmaneesiin. Lysti on nyt vuorossa. Koira istuu lähdössä kuin tatti ja kutsusta lähtee liikkeelle. Ensin hyppy, okseri ja siitä 90 asteen käännös U-putkeen, hyvin menee. Siitä pituudelle, ja käännytään hypyn kautta puomille. Puomilla ei kontaktivirheitä ja sen jälkeen koira ampaisee oikeaan päähän liki suorakulmassa olevaa putkea. Siitä slalomiin, jossa rengas ja hyppyesteet, tiukoin kaarroksin kulkee Lysti. Nämä ovat kuulemma koiran ja ohjaajan suosikkikuvioita.

Tästä on meno kepeille ja mitä ihmettä nyt tapahtuu! Ei voi olla totta! Lysti hyppelehtii häntä pystyssä kurkkaamaan keppien numerolapun, siitä tutkimukierros jatkuu maneesin päätyyn. Ohjaaja huutelee katsastusta tekevää koiraansa jatkamaan rataa. Vihdoin se kauriin lailla pomppien saapuu ja keppejä jatketaan. Lysti jättää yhden välistä, mutta ohjaaja ei jää korjaamaan. Hylsy tästä tulee ja parivaljakko poistuu parin hypyn kautta pois radalta. No johan oli! Etsin ohjaajan haastateltavaksi."

- "Mitä radalla tapahtui?"

- "Alkuradalla kaikki sujui kuin rasvattu. Sitten Lystiin iski ikävän tuttu hämääntymisilmiö. Jostakin syystä se tarkistaa aina pujottelun numerolapun. Ehkä kepit ovat heikoin este? Nyt ne olivat vielä valkoiset, Lystille oudon väriset. En kyllä muuta syytä keksi. Harmittaa kovasti Lystin puolesta, en osannut yhtään odottaa."

- "Millä mielellä toiselle radalle?"

- "Toivon, että saan Lystin maaliin iloisena ilman välikohtauksia."

"Nyt alkaa toinen yritys. Lähdössä ohjaaja kaivelee koiransa kaulakarvoja, ei näytä löytävän pannasta pistolukon kohtaa. Löytyyhän se lopulta ja Lysti jää tyynesti istumaan. Ohjaajan kutsusta hyppy ja heti ohjaus U-putken väärän pään ohi oikeaan putkensuuhun. Siitä hyppyesteelle, käännös 90 astetta puomille ja taas nätit kontaktit. Sieltä Lysti hakee katveessa olevaan putkensuun. Putki tekee 90 asteen kulman ja ohjaaja oikoo keinulle Lystin avuksi. Koira tekee keinun varman tuntuisesti. Rata jatkuu renkaalle ja kolmen hypyn hässäkälle, joka on tämän radan haastavin paika. Kimaraan ei ennakkoon ehditä ja sen toisella puolella on U-putki houkuttelemassa. Lystin ohjaaja on valinnut haltuunottavan peruuttavan valssi-valssi-kuljetuksen, joka näyttää onnistuvan - eikä! Lysti sujahtaa väärään päähän putkea ja se on hylky. Tästä jatketaan A:lle ja väljälle pituus-muuri-hyppy-tähdelle, minkä jatkeena on kepit. Kepeille Lystin sisäänmeno onnistuu vasta toisella yrittämällä, pujottelu on rytmikästä. Vielä on kolme hajanaisesti ripoteltua hyppyä jäljellä ja ne Lysti ylittää vauhdikkaasti takaaohjauksen siivittämänä. Koira maalissa nnnäin. Ja aikaa ei kellotettu hylkyradan vuoksi. Yritetään taas löytää ohjaaja."

- "No nyt oli parempi?"

- "Juu, olen oikein tyytyväinen. Nyt oli normaalia Lystin menoa. Ei juuri harmita putkella epäonnistuminenkaan, en keksinyt siihen parempaa ohjausta. Putkihimoisen koiran kanssa oli pakko varoa putken päitä. Onneksi tuli pujottelussakin virhe, niin ei tarvitse jossitella."

- "Onko muuta mielessä päivän radoista?"

- "Lähtöjä ja keinua pelkäsin etukäteen, näköjään turhaan. Kontakteihin olen erittäin tyytyväinen, kuten myös takaaohjaukseen, jonka kaivelin Tuijan opeista pitkän ajan takaa. Ohjauksessa varsinkin jälkimmäisellä radalla oli loistofiilis, mahtava tunne."

- "Miten selkäsi?"

- "Harkitsin pitkään osallistumista. Koska kisat olivat lähellä, uskalsin lähteä. Tämä on kuitenkin liikuntaa 2 x 40 sek eikä istumista. Lysti irtosi hyvin ja U-putket säästivät monta askelta. Henkisesti tarvitsin tällaista piristystä... Jälkimmäisen radan jälkeen mikään ei enää kaduttanut. Minulla oli tukiliivi tiukalla, alusta oli pehmeä ja tasainen. Radalla ei tuntunut kipua."

- "Entä jatko?"

- "Lystille lisää rohkaisevia kisakokemuksia ja meille lisää ratatreeniä, jotta opin ohjaamaan. Niin, ja täysvauhtisia pujotteluharjoituksia."
- "Nollarataa ei jälkimmäiseltä radalta tullut, ensimmäiseltä radalta niitä tuli muutama. Onnea pärjänneille! Melkoranta päättää."

Jää-tokoa

Uhmasimme hirmuista tuulta, joka sai jopa talutushihnan läpättämään: ulkoilimme jäällä. Olosuhteet olivat muuten mainiot, pilvinen (ja tuulinen) sää oli karkottanut kaikki muut. Jään päällä oleva hanki oli pinnasta pehmeää, upotti noin 10 cm, joten oletan olleen Lystin tassuille hellävaraista. Itse kävelin kelkan jälkiä pitkin, missä upotus oli olematonta, mutta liukkaus oli tipo tiessään toisin kuin kaupungissa.

Naruton narupallo oli matkassa. Alkuun teetin seuraamisesta istumisen, maahanmenon ja seisahtumisen putkeen ilman palkkaa. Ne ovat priimat. Luoksetulossa jätin takapalkan, pysäytys oli säpäkkä ja maahanmenossa lumi pöllysi kyynärjarrutuksen voimasta. Siitä oli ilo päästää koira narupallon kimppuun.

Kaukoissa jäi opeteltavaa. Jätin takapalkan, olin noin 3 metrin päässä. Päätin teettää peräkkäin 6 vaihtoa. Lysti hämääntyi, kun en vapauttanutkaan parin siirtymän jälkeen ja alkoi tarjota aika tiheään omavalintaisessa järjestyksessään eri vaihtoehtoja. Kun vihdoin käsky ja asento kohtasivat, laskin koiran pallolle vaikkei ehkä olisi pitänyt. Olin vaan niin liikuttunut, kun toinen tohkeissaan yritti.

Seuraavalla yrityksellä koira arpoi ensimmäisen liikkeen - väärä. Ei seuraavakaan hyvin mennyt, taisi Lysti loikata vielä eteenpäin. Yhden onnistuneen istumaannousun jälkeen sai narupallo kyytiä. Loppulenkistä kokeilin uudelleen. Nyt Lysti oli tympiintynyt koko liikkeeseen ja katseli tuulessa heiluvia risuja. Palkkasin lopulta pelkästä katsekontaktista ja sen pituinen oli se.

Tuulesta huolimatta se ei jäällä pelännyt, innoissaan juoksenteli ympäriinsä ja jahtasi jäätä pitkin kiitäviä ruokoja. Olen edelleen aika yllättynyt kaukojen saamasta käänteestä. Tuosta räpellyksestä on melkoinen matka siihen, että koira suorittaa ne oikein 10 metrin päästä. :) Toisaalta olen iloinen, että se rohkeasti ja motivoituneena tarjosin eri vaihtoehtoja.

P.S. Tämä on ihan pakko laittaa loppuun: Who Let the Dogs out?

Herkkää

Sitten viime tekstin olen sairastanut flunssaa. Selästä totean, että samassa junnataan ellei lasketa ma-ti-yötä jolloin heräsin heijastuskipuun ja olin valmis keskussairaalan päivystykseen. Onneksi pinne lopulta helpotti pienen hakemisen myötä ja jatkoin uniani.

Lysti on tehnyt kaukoja sisällä. Olen onnistunut saamaan takapalkan avulla odottavan ja ripeän asenteen, se kyttää vaihtoja kuin bordercollie. :) Istu-seisossa takajalat pysyvät paikoillaan. Yritin aikani hinkata niin, että takajalat olisivat lentäneet taakse. Se ei kunnolla luonnistunut, joten menkööt näin. Paikoillaan takasten kuuluu tietysti ollakin, mutta kokonaisuudessaan Lysti valuu sen verran eteenpäin, että yksi taaksepäin "tasapainottava" liike tekisi terää. Tänään otin piilopaikkamakuun, hyvin meni. Pitäisi aloittaa ruudun ja noutojen treenaus edes vaihteluksi. Ja varsinkin jos kesällä kokeilisin voi:n korkkausta. ;)

Tänään harjoittelimme agilityhallilla. Tarkoitus oli tsekata pujottelu, keinu, vastakkaisen käden huomiointi ja suuntakäskyt. 

Siellä olikin kymmenen aidan numeroitu rata, jossa oli takaakiertoja kolme. Aloitin vastoin suunnitelmiani sillä. Jo toinen este oli takaakierto. Lystillä on edelleen joku jumi tai siis ohjauksessani on joku vika, kun ei sujunut millään, jos olin esteen edessä. Piti mennä ihan lelun kanssa alusta koko takaakierto. En tiedä yhdistääkö Lysti takaakierron joulukuiseen säikähtämiseen vai mistä on kyse, mutta kun tämä on aiemmin ollut varma niin ei ole enää. :/ Nyt oli sekoittavana tekijänä vielä kova tuuli, joka humisi hallissa ja bonuksena metalliovi aukeni jälleen. Lystille riitti sen näkeminen, muisti edelliskerran kolahduksen ja oli valmis lähtemään pois korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Poika meni pitämään ovea. Sain Lystin sivulle, mutta ei se mitenkään vapautuneesti radalle lähtenyt, liekö tämä vaikuttanut myös takaakierron epäonnistumiseen - koira ei vaan järkkyneessä mielentilassa uskalla irrota. Lysti ei pidä tuulesta muutenkaan, kotonakin se kyttää ja pälyilee tuulisella ilmalla. 

Radalla toisessa kohdassa ja paremmassa vauhdissa takaakierto onnistui. Pakkovalssin Lysti luki hienosti. Muuten (= oven unohdettuaan) Lysti oli irtoava ja kuuliainen, oikein mainio. Itse yritin olla edellä ohjaamisessani ja jotenkin varmaan onnistuin. Parilla esteellä tarkistin kuinka Lysti lukee vastakkaista kättä - hyvin luki. Oikealle kääntymisen kokeilin myös menestyksellä, vasemmalle en tehnyt. Lähdöissä Lysti nousi seisomaan kolmesti ja kerran otti yhden askeleen etujalallaan. Näissä oli ehdoton palauttava linja. Osa nousuista johtui kyllä tuulesta ja ovipelosta. :/ 

Keinulla keinutettiin Lystiä eka kerralla, sitten mentiin sitä yhteensä kolme kertaa. Narulelun avulla sain kivasti vauhtia, Lysti ei niin jarruttanut keinun keskellä. Itsekään en jäänyt siihen hidastelemaan vaan jatkoin reippaasti matkaani.

Kepit pujoteltiin kolmesti. Lähetin Lystin muutaman metrin päästä ensin suoraan takaa, sitten keppien vasemmalta puolelta. Lopulta olin keppien oikealla puolella ja tein persjätön. Lysti oli varma.

Pihalla poika sai kokeilla Lystin seuruutusta, ei ole ennen sitä tehnyt. Hän pyysi Lystin sivulle ja seuruutti jonkin matkaa, palkkana oli narulelu. Lysti häntä totteli ja oli kiva katsoa vierestä touhua.

Hyvä mieli jäi kuitenkin vaikka tätä kirjoittaessani mietin miksi. Keinulla Lysti oli rohkeampi kuin parilla aiemmalla kerralla. Kepeillä sillä oli kiva rytmi. Takaakiertojen epäonnistuminen saattoi olla tuulen vika, mutta itsessäni voi olla joku juttu mitä en tajua. En voi olla ajattelematta, että kun saan sellaisen koiran, joka toivottavasti ei ole näin herkkä, niin helppoa on harrastaminen. Janitan radanlukuluennolla oli puhe siitä kuinka rataan tutustumisessa pitäisi tietää tarkasti missä koira menee. Lystikin kanssa päässä on oltava kolme suunnitelmaa: 1. Jos koira on innokas ja normaali, 2. jos sitä hirvittää, unohda kaikki irtoamiset ja 3. jos se kesken kaiken muuttuu erilaiseksi. Tämän tarkkailun pitää pelata samalla, kun yrittää juosta ja ohjata koiraa suunnitelmien mukaisesti.

What's your level?

1-10 -asteikolla voi mitata monta asiaa. Syksymmällä tuli tv-ohjelma, jossa pakko-oireisisten potilaiden ahdistuksen määrää kysyttiin otsikon kysymyksellä. Meidän perheessä käyttö on laajentunut muuallekin. Sitä käytetään arvioitaessa pizzan laatua, selän tilaa tai jännityksen määrää hetki ennen agilityn kisastarttia. Viimeisimpään vastaus on 9 ½. Harva tilanne yltää samaan. ;)

Jaarituksista hyppään agilityhallille. Jäi viime treeneistä mietityttämään kontaktit ja lähdöt. Hallilla oli sopivasti valmiina A ja puomi. Lisättiin "radalle" muutama hyppy. Joka harjoituksessa oli lähdössä pysyminen erityistarkkailun alla. Lysti ei varastanut, mutta nousi muutaman kerran seisomaan ja tämän lisäksi saattoi liikauttaa tassuaan. Tähän oli reaktiona örähdys ja palautus istumaan.

Puomilla otatin ensin 2o2o:n alastulolla namilla vahvistaen, sitten poika sai palkata narulelulla. Lysti otti kontaktin vaikka olin puomista 5 metrin päässä tai juoksin ohi seuraaville esteille jne. Useimmat toistot olivat priimoja, paitsi kerran Lysti pysähtyi kontaktilla liian ylös (vahvistin kehotuksella ja kehuilla oikean kohdan) ja kerran se pysähtyi kokonaan vasta maassa, mistä suoritus meni uusiksi. Näkyi, että syksyllä treenatut jutut ovat tallella, kun vähän muistellaan missä mentiin.

Hypyillä kokeilin esteen merkkausta ja Lysti on siinä niin varma kuin koira voi olla. Kisoissa käytän, jos tulee tilanne. Takaakierrossa Lysti sujahti kiertämättä, kun en vienyt jalkaani tarpeeksi sivulle, kökköselkäni vika. Uusinnalla korjasin virheeni ja nyt sujui. Muuta ei tehtykään.

Oli yksi mörköilyhetki tuulen takia. Hallin raskasta metalliovea ei saa sisäpuolelta kiinni, joten tuuli sen avasi ja rämäytti kiinni. Lysti oli siinä kohtaa korva luimussa ja häntä matalana, että nyt riitti. Sen levelit olivar varmaan 9-luokkaa. Rohkaisulla saatiin ovi unohtumaan ja tämän jälkeen treeni jatkui normaalisti. Hyvää on se, ettei koira heittätynyt täysin uiveloksi vaan palautui täysin. Huonoa on se, että tuollainen laittaa pasmat sekaisin.

Aksan jälkeen kävimme vielä jäällä. Aurinko oli pehmentänyt moottorikelkan jälkien pinnat, joten jalkani upposi lumeen nilkkaan asti. Aurinko meni pilveen, tuuli kovasti, flunssa jatkoi päälle hiipimistään eikä selkä ollut oireeton, joten tarpomisen suoman nautinnon jahtaaminen oli nopeasti ohi.

Parasta on, että kevään tuloa ei voi olla huomaamatta!

Asennetta!

Jos minut käynnistät...

Pakkasta on 4 astetta ja taivas täysin harmaa. Luvattu puolipilvinen ilma olisi vienyt jäälle, mutta harmaus ohjasi agilityhallille. Hallilla oli A, kepit ja keinu paikoillaan. Lisäsimme pari hyppyä.

Ensin Lysti sai pujotella narulelun houkuttelemana. Lapsi Poika piti lelua keppien päässä, heilutti sitä aluksi, jotta Lysti näki minne tähdätä. Ensin Lysti juoksi keppien ohi suoraan pojan luo, sitten sujahti keppien toisesta välistä sisään ja seuraavalla kerralla oikaisi viimeisen keppivälin. Onneksi oli poika lelua pitämässä, jotta koira jäi ilman palkintoa. Seuraavilla kahdella toistolla Lysti pujotteli hienosti ja tarkasti. Kun vietti nousee ja tulee häiriötä, pujottelu kärsii selvästi. Lissee reeniä!

Sitten siirryttiin keinun kimppuun samalla taktiikalla. Tuttu stoppi tuli keinun käännöskohdassa ja vasta keinun kolahdettua jatkui meno. Päädyin totuttamaan Lystiä keinun liikkeeseen. Se sai niellä ruokaa keinun keskikohdalla samaan aikaan kun pidin sitä varmuudeksi kaulapannasta ja lapsi huushollimme nuorisoedustaja heilutti keinua ylös ja alas. Lysti painui vähän matalammaksi mutta lähinnä saadakseen broileria paremmin. Näytti ettei se ahneuksissaan edes huomannut alustan heilutusta. Tämä hyrskytys tehtiin kahdesti. Lopuksi se sai kavuta keinun normaalisti narupalkalla, himmasi kyllä, mutta ehkä optimistisesti ajateltuna vähemmän kuin aluksi. Otan nämä heilutukset vakio-ohjelmaan, koska se ei sitä säiky. Ehkä siitä on jotakin hyötyä? Ainakin keinun päällinen tulee tutummaksi.

Ratapätkällä A:n kontaktit olivat hyvät, mutta en päässyt erkanemaan Lystistä kuin metrin päähän. Tämä juttu on ottanut takapakkia s-lomani aikana. 1. radalla liikuin kepit Lystin vierellä ja ohjasin takaakiertoon hypyn etupuolelta. Tämä ja "väliintyöntö" sujuivat upeasti. :D

2. radalla Lystin piti pujotella yksin, sillä jäin hyppyjen toiselle puolelle. Koira oli epävarma ja hidas. Uusinnassa otin pelkän pujottelun leijeröiden ja palkka lensi pujottelun valmistuttua. 3.:lla teetin takaakierron pakkovalssilla esteen takaa, hyvin meni välistävetoa myöten. Neljännessä versiossa hypättiin este nro 4 slalomina. Lysti kulki kuin ajatus tämänkin kuvion.

Pitää ihan laskea, paljonko niitä pujotteluita tuli: 6 onnistunutta ja 3 epäonnistunutta, enemmän kuin normaalisti.

Yksi kappale vielä loppuun. Jos joskus soitan agility-kisoissa musiikkia, tämä raikaa kentällä:  *KLIK* (Rolling Stones: "Start me up")