Eilinen vierähti koetoimitsijakurssin kakkososan parissa, lajina oli agility. Mielenkiintoista asiaa oli edelleen ja kivaa oli koiraihmisten parissa. Seisoskelin ja nojailin taas istumista karttaen. Seuraavaksi on vuorossa harjoittelut, keväämmällä ja kesemmällä sitten.
Tänään sää helli. Jäällä liikuimme ystäviemme spanielin, sheltin ja niiden emännän kanssa. Paluumatkalla kohti juoksi terrieri, joka jäi räkyttämään 10 m päähän. Meillä oli koirat kiinni. Omistaja hiihti flegmaattisena eikä koiraansa edes kutsunut. "Hus!" huusin koiralle ja yritin sitä käännyttää isäntänsä luo. Huusin hänelle, että kutsuu koiransa pois ennen kuin omani antaa takaisin. Omistaja siihen, että koira on kovapäinen ja sille tekisi hyvää, jos joku koira näyttäisi sääntöjä. Siis tyyppi tyynesti tarjosi koiraansa meidän koiriemme höykyytettäväksi. :o Eipä kiinnostanut moinen pesti. Onneksi terrieri ei lähemmäs uskaltanut ja jolkotti lopulta isäntänsä perään.
Selkä on tänään ollut ensimmäisen kerran paremman oloinen, jalkoja ei ole kiristänyt. Tosin jääkävelyn jälkeen vihloi vahvasti takareiteen. Mutta silti jo mietin, että ei kai tämä nyt käsiin parane. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti