Juonipaljastus

Nytkään ei tule koirajuttuja.

Olen ollut pitkään sairauslomalla. Ohjeeksi sanottiin heti alkuun, että liiku monipuolisesti. Ajattelin, että ei ihmisellä tällainen mäihä voi olla! Jukra, mitkä sairauslomaehdot! Näin silmissäni, kuinka Lystin kanssa vaeltelen metsissä, treenaan ja kisaan agilitya. Todellisuus on ollut karvaampi, kun aloin tajuta mikä kaikki on vältettävää hermosärkyä, mikä kaikki on sitä aiheuttavaa (ja vältettävää) ja että sairas selkä rajoittaa elämää vahvasti tai täsmennettynä: luonnostaan ihmisenä istuisin aika paljon.

Työkaverit, ystävät ja sukulaiset kysyvät säännönmukaisesti miten saan päiväni kulumaan. Kerronpa nyt ihan julkisesti, kellonajat ovat suuntaa antavia. *Luettelo sisältää tuotesijoittelua.*

• Klo 9.30 herään, avaan radion, laitan kahviveden hellalle, suoritan aamuaskareet kylppärissä. Lasken Lystin pois pojan huoneesta, rapsutan tätä hyväntuulista koiraani. (Poika on ennen kouluun lähtemistä käyttänyt koiran aamupissalla.) Annan sille ruuan. Jos muistan, paikkamakuutan ruuan annostelun ajan.  Sekoitan itselleni jauhe-cappuccinon, otan aamukipulääkkeen eli Neurontinin.
• Laskeudun mahalleni matolle kahvimukin viereen, käynnistän tietokoneen, tarkistan Fb:n, Ilmatieteenlaitoksen sivut ja sähköpostin. Koira painuu jatkamaan uniaan pojan huoneeseen. Kun klikkaan "Sammuta kone", koira tulee makuuhuoneesta luokseni, sen täytyy tunnistaa koneen muuttunut ääni.
• Klo 11.30 hieron Lystin tassuihin rasvaa, jotta estäisin lumen tarttumista ja kylmähaavaumia, joita oli vuosi sitten. Puen itseni, kiristän tukiliivin, astun Lystin kanssa ulos. Silmälasit ovat vinossa, koska hupun alla oleva kypärämyssy painaa ne vinoon. Riisun rukkaset, oikaisen lasit, puen rukkaset takaisin, nyhdän hihat alemmas, jottei paljaat ranteet näy. Kävely kestää noin 45 min. Jos on kova pakkanen tai hermosärky lyhentää askelta, lenkki jää 15 minuuttiin.
• Sisällä huuhdon Lystin tassut lumipaakuista ja kuivaan ne.
• Asetun mahalleni matolle ja tietokoneelle. Plaraan koirablogilistani läpi. Jos joku ihmettelee kävijäluvun kymmenkertaistumista, niin yksi osatekijä olen minä. Käyn eri rotujärjestöjen, koirasivustojen, kenneleiden, Agilityliiton kilpakalenterissa, valokuvafoorumeiden, ammatillisen keskustelutaulun, matkustusblogien, myytävien asuntojen, ym. sivuilla. Ehkä bloggaan itse.
• Jumppaan itseni ja koirani, kenties teetän Lystillä sisä-tokoa.
• Syön ruispaloja, joiden päällä on Oivariinia ja Oltermannia tai lusikoin suuhuni kreikkalaisen miehen kuvan koristamaa turkkilaista paksua jugurttia, johon olen sekoittanut hilloa.
• Alan odottaa nuorta koulusta, päivästä riippuen saatan hakea hänet ja käymme ruokakaupassa. Sen jälkeen käytän Lystin ulkona.
• Teen ruokaa, syödään, otan päivä-Neurontinin, jos unohdin päivemmällä.
• Luen hesarin, teen sudokun. Selaan muut lehdet ja postit.
• Palaan tietokoneelle. Jos on kylmä ilma, sytytän takkaan tulet. Jumppaan uudelleen.
• Illalla katson "Hauku mun illallinen ja anna vähän pisteitä, jotta voitat itse palkinnon" ja kotimaisen poliisi-tv:n. Toivon, että tulisi joku hyvä elokuva. Koira tulee matolle viereen.
• Syön jotakin, otan ilta-Neurontinin.
• Poika käyttää Lystin iltalenkillä. Annan Lystille iltaruuan. Harjaan sen hampaat (en millään muista tai jaksa joka ilta, siitä on huono omatunto). Poika antaa pari puruluuta (koiralle).
• Menen nukkumaan, luen jotakin lehteä ennen nukahtamista.

Vaihtelua saan ottamalla kameran mukaan koiralenkille kuten tänään (poikkeuksellisesti ajoin vielä Saimaan rantaan). Jos laulatan kameraa 174 ruudun verran, niiden kanssa askarrellessa menee jonkin aikaa. Varsinkin, koska en suosiolla usko, että ylivalottuneesta tai epätarkasta otoksesta ei millään konstilla saa kelvollista vaan vääntelen ja rajaan kuvaa, käytän sitä seepian värisenä ja mustavalkeana ja lopulta tallennan tietäen, etten tee sillä ikinä mitään. Mutta onpa taas mennyt aikaa.

Ihmettelin äsken, miten alla olevassa kuvassa mukit ovat noin vinossa, että kylläpä 85 mm objektiivi vääntää läheltä paljon. Ei ollut objektiivin vika: juuri mukien ja jugurtin välissä maton alla on mattojarru pikkuisen myttyrällä. :)

Tässä tämän päivän kuvaussession lähtölaukaus:

P.S. Aion aktivoitua agilityn kanssa. En usko, että 45 sek agi hiekkatekonurmella halvaannuttaa. Liikuntaa se on eikä edes tömpsis-hölkkää. Sitä paitsi henkinen hyvinvointini alkaa vaatia vaihtelua.