Agia ryhmässä

Pitkästä aikaa pääsin treenaamaan agilitya ryhmään. Paavo veti treenit.

Radalla oli kolme putkea, jotka mentiin useampaan otteeseen. Normihyppyjen lisäksi oli rengas, puomi ja kepit. Lysti on keksinyt, että lähdöstä varastaminen on tapa eikä poikkeus ja hiipi alkuun toistoja kaihtamatta kohti eka estettä. Palautus tuli joka ikinen kerta ja tajusihan se sitten homman nimen.

Se lukitsi ansaputken, joka oli tarjolla eka hypyn takana. Usean yrityksen jälkeen turvauduin ensimmäistä kertaa varsin epätavalliseen keinoon, kaulapannasta oikaisin koiran oikealle kakkosesteelle. Itsekin yllätyin ratkaisusta. ;) Seuraavilla se tajusikin, minne kuuluu mennä. :D (Tätä kirjoittaessani tajuan, että niistää olisi pitänyt vuffe toisen esteen yli.) Toinen Lystin mielieste on puomi. Jos ei vääriä puomille menemisiä lasketa, niin kahdesti sain röyhistellä rintaani. Keksin nimittäin leieröidä: Lysti kipusi puomin, itse kuljin keppien toisella puolella ja alastulokontaktin otti koiruus just niinku pittää! 

Vastakkaista kättä oli käytettävä muutamaan otteeseen. Siihen rakas pumpulihousuni reagoi juuri kuten kuuluu. Uuden jipon opin putkeen lähettämiseen, olkoon sen nimi "taaksehuitaisu". Tulee käyttöön.

Kivaa oli treenata innokkaan koiran kanssa! Harmittaa, että taas se kaatui mutkassa kerran kyljelleen.

Kotona hermosärky kiskoi jalkoihini, en tiedä johtuiko 15 min per sivu ajomatkasta vai ottiko agility niin koville vaikka juoksuaskelia säästelin. Toisaalta tänään oli huono päivä muutenkin selän suhteen: Aamulla hinkkasin tiskipöydästä kuivunutta päärynämehua, ilmeisesti köyristin selkääni liikaa ja jaloissa säkenöi.

Tässä on eiliseltä kuva pumpulihousustani: