Raketteja paossa

En halunnut Lystiä altistaa raketeille. Se olisi tietänyt ääniherkkyyden pahenemista kaikelle pienemmällekin kolahdukselle pariksi viikoksi. Ystäväni lainasi meille kesämökkiään vuodenvaihteeksi, syvällä kiitollisuudella häntä ajattelen. Onneksi mökillä on sähköt, joten ihan eräolosuhteissa ei oltu, toki puilla suoritettiin päälämmitys.

Tie mökille oli aurattu, mikä helpotti projektia. Edellisenä lämmityspäivänä lumisade yllätti, jäin autolla mutkaiseen ja jyrkkään ylämäkeen kahdesti kiinni. Onneksi työntövoimaa ja havuja löytyi sekä samainen ystäväni, joka takapenkiltä huusi ralliopettajan lailla "Hanaa vaan!" Seuraavana päivänä eli aattona tie oli aurattu hiekalle saakka ja ajaminen sujui ilman apuvoimia. :)

Kaksi rakettia ammuttiin sen verran "lähellä", että Lysti säikähti. Sain sen leikkimään säikähdyksen jälkeen, joten aivan tolaltaan se ei mennyt. Muu paukuttelu oli niin kaukana, ettei Lysti reagoinut. Kiva oli olla luonnon helmassa, koira nautti vapaudestaan! Metsän keskellä pimeä on pimeää, vaikka lumi valaisikin. Ilman koiraa en kerta kaikkiaan olisi uskaltanut liikkua. Olihan se mainio seuralainen muutenkin.

Alla on pakattuja kuvia, laitan ne isompina tänne. Ei koira mahtunut jokaiseen kuvaan kokonaan, mutta laitan ne silti tänne, koska tunnelma välittyy niistä parhaiten.

P.s. Tänään koira söi aamuruokansa autohäkistä. Jalat pysyivät ulkopuolella ja parhaat palat se kantoi olohuoneen matolle. Tajusin juuri että ovessa on kaasujousi, jonka sihahdus on Lystille varmasti pelottava, koska tölkin sihahduskin hirvittää. Huoh.

Siellä se mökki on.