Onko tämä se koira?

Männä viikolla sattui tällä tavalla: Olin Lystin kanssa päiväkävelyllä. (Se on tämän sairausloman ainut (?) etu ja velvollisuus. Kuuluu siis liikkua, jotta lihakset pysyvät kunnossa, hermot ja välilevyt saavat happea ja niin ees päin. Sairauslomalla kuuluisi elämän yleissääntöjen mukaan maata voipuneena sängyssä eikä liikkua vapaana ja ilmeisesti selitykseksi itselleni toistan asiaa yhä uudelleen.)

Vastaan tuli iäkkäämpi mies pienen ja pitkärunkoisen terrierin kanssa. Hän kysyi, karkasiko koirani viime talvena. Minä siihen, että ei tämä ole karannut. Hän kertomaan, miten oli ihan saman näköisen tavannut lenkillä irrallaan. Koira oli lähtenyt seuraamaan ja jolkotellut koko lenkin ihan lähellä, muttei antautunut kiinni. Hän oli saanut sen takapihansa aitaukseen ja soittanut löytöeläintalolle. Kun sieltä oli tultu koiraa hakemaan, se oli hypännyt 1,5-metrisen aidan yli karkuun. Miestä oli jäänyt vaivaamaan miten koiran kävi. Sanoin hänelle, että olisin varmaan kuullut, jos saman rotuinen koira olisi kuollut tai hävinnyt. Kerroin lähistöllä asuvan pari samanlaista, että saattoi olla niistä toinen.

Koirat haistelivat toisiaan ja tein lähtöä. Miesparka oli vaivaantuneen oloinen eikä saanut silmiään irti Lystistä. Hän vielä kerran kysyi kuin vain savolaisukko voi silmät sirrillään ahavoituneissa kasvoissaan: "Oletko varma, että se ei ollut sinun koirasi?"

Väännän nyt aikakoneeni ohjaussauvaa ja siirrymme viime viikosta tähän päivään. Aurinko pilkahti (noin kolmas kerta sitten marraskuun), joten piti vähän räpsiä kuvia.



The Ilme (osasuurennos yhdestä kuvasta)