Asennetta!

Elämä voi helposti täyttyä synkeydellä. Onneksi vaivat ovat vain asennevammaa. Heitän yltäni ikävyyden pilkkihaalarin ja aloitan positiivisen aikakauden. Ensin muutan suhtautumisen selkääni - ajatelkaa mikä lottovoitto! Lääkärikirjoissa on sivutolkulla kamalampia vaihtoehtoja. Mutta jippii, minulla on vain pientä säätöä ruodossa.

Olen päässyt kokeilemaan valmisteita, joita olisin muuten saanut vain puistokemisteihin tutustumalla. Koen uudenlaista vapautta: kahden pakollisen lääkkeen lisäksi minulla on kaksi vapaavalinnaista. On ollut tilaisuus tukea paikallista elinkeinoelämää eli fysioterapeuttia ja lääkäriasemaketjua eikä vähäisimpänä apteekkaria, jonka tulot ehtivät hetkeksi kutistua vaihtokelpoisten lääkkeiden kipitettyä apteekin hyllyille. Olen kantanut ropojani myös maailmantalouden elvyttämiseksi, sillä magneettikuvauksen potti tipahti firman monikansallisille omistajille. Luulen, että viimeisin ei riitä paikkaamaan omantuntoni tuskaa siitä, että jäi ostamatta vuohi kehitysmaihin joululahjaksi.

Aisti- ja ajatusmaailmani on laajentunut eikä rajoitu enää pelkkään realiteettiin. Keskiviikkona en uskaltanut raottaa kainaloani, koska luulin laittaneeni sinne kuumemittarin. Asiaa hetken pohdittuani tajusin että enpä ollutkaan. Muisti pykii: Kauppalistan voin lukea kaupassa yhä uudelleen. Toistot eivät harmita, koska lukemastaan saa ahaa-elämyksiä joka kerta. Eilen listalla oli lopuksi pakastekaurapiirakkataikina ja kakkapussit. Unohdin heti ensin toisen ja sitten toisen. No nyt ne näköjään muistan, joten vain lyhytaikainen muisti on pois pelistä.

Eilen kävin kahdesti makaamaan olohuoneen matolle koska päähän ei riittänyt veri. Harvoin maistuu lapsen tekemä juustosiivuin päällystetty hapankorppu niin hyvältä kuin silloin mahallaan imuroimattomalla matolla. Ei ole kaikilla tuollaista lastakaan. Huono-onnisemman teini olisi potkaissut kärkivahvistetulla kengällä pernaan, vienyt kännykän, auton avaimet ja viimeisimmät setelit kukkarosta. Kuukauden päästä minut olisi löytänyt kylmänä isännöitsijä: Itella olisi valittanut ja esittänyt laskun postinkantajalle tulleen rasitusvamman hoidosta, kun tämä tunnollinen työntekijä olisi yrittänyt survoa täyteen postilaatikkooni lisää laskuja.

Lääkitys kuumottaa, mikä on pelkästään etu pakkaspäivinä. Jotakin toista sama rohto kylmettää. Mielummin kuvittelen istuvani saunan alimmalla lauteella kuin huljuttavani jalkojani avannossa. Onneksi minulla on ihana lääkäri, jolla on aina uusi vaihtoehto varalle mietittynä.

Eipä ole takanani toista tällaista talvea, jolloin olisin nukkunut yli kaamosajan. Ei mitään talviunta vaan kunnon horros. Enää muutama aurinkoinen päivä ja sisäinen sisiliskoni alkaa heiluttaa häntää. 

On ollut oikeus murtaa muutama ehdoton koirankasvatussääntö. Aiemmin Lystillä ei ole ollut asiaa sänkyyni, mutta nyt on. Koiraneiti on aika eloisa kaveri. Ensin se huoltaa itsensä, sitten käy selälleen niin että otsa lepää mahani päällä. Kun se sieltä aikansa tuijottaa, avaan silmäni kunnolla. Samalla alkaa valkoinen lakana jalkojeni vieressä heilua eri suuntiin kuin villiintynyt minikummitus. Se ei ole realiteettivääristymä vaan fakta. Kiemurrellessaan koiruus on saanut häntänsä ryttääntyneen lakanan alle.

Hain eilen tukiliivin. Niitä oli puuterinvärisen lisäksi tummansinisinä. :D Jälkimmäisen kanssa peilistä kurkistaa maajoukkuetason lentopalloilija. Vaviskaa rakkaat kilpakumppanini agilitykentän laitamilla!