Aksaa

Tänään tein Tuijan ohjauksessa ratapätkää. Tarkoitus oli myös totuttaa Lystiä halliin missä se viimeksi säikähti.

Eipä olleet viime kerran kokemukset unohtuneet. Lysti tutki hallia, mutta kävi syliin hyppimällä hakemassa rohkeutta aika tiuhaan. Lähdöstä sen teki mieli varastaa olemuksesta päätellen sen vuoksi että hirvitti. Oli outoa ohjata koiraa, joka normaalisti menee lujaa ja irtoaa. Nyt se ei kyennyt edes hyppäämään, ellen saattanut miltei kuonosta kiinni pitäen. Kun se oli tuollainen, oma fiilis latistui väkisin enkä voinut olla katsomatta rakasta hurttaani sillä silmällä, että on siinä mulla harrastuskoira.

Uutena opin sylivekin, viskileikkauksen ja saksalaisen + persjätön. Sylivekissä nousivat käteni useista huomautuksista huolimatta ja koirakin kaartoi ohjaukseni mukaisesti. Lysti siis luki minua kuten kuuluu. Oikea käsien asento pitää muistaa yksin treenatessa. Viskileikkauksessa menin liian kaukana ja kiirehdin, sekin pitää huomioida. Saksalaisessa + persjätössä kannattaa liikkua rivakammin.

Edellä mainittujen opettelu ei siis ollut helppoa, koska koira kulki kuin olisi ollut juoksuhiekassa. Se ei irronnut mihinkään, todella vaati minut radalla vierelleen, minkä tajuaminen ei minulle ollut helppoa kunnes Tuija siitä huomautti. Lisäksi ohjaamiseni on epätarkkaa. Myönnetään.

Mentiin paria estettä kerrallaan. Putkea mentiin ekstra-kertoja. Lopulta mentiin puomi-putki-yhdistelmää. Puomistahan koira pitää, siinä oli 2o2o:kin kunnossa. Tässä koira vapautui, sain sen hyppäämään eri ilmeellä ja menemään takaakierron pakkovalssilla. Lopulta menin koko radan kuten kuuluu ja nyt oli koirassa jo vauhtia! Radan jälkeen se suostui puremaan narupalloon kiinni ja saatiin iloinen lopetus. Josko ensi kerralla olisi eri meininki?

Operaatio häkki etenee niin, että ostin tänään räsymaton, olisi ehkä pitänyt ostaa vähän isompi. Nykyinen on poikittain häkin pohjalla, sitä yltää sivuille n. 25 cm, solmin sen hapsuistaan kiinni häkin seiniin. Lysti kulki tänään rauhalliseseti ravaten sen läpi. Sitten makasin siellä itse ja koira tuli minua haistelemaan etutassut häkin alustalla. Läähätti kyllä, joten ihan helppoa ei ole.

Koira-asioiden ulkopuolella mainitsen vielä selästäni. Hermokipulääkkeen annostus on nyt tuplattu. Ei se hermokipuun (vihloo erityisesti vasempaan takareiteen nytkin) auta, mutta nupissa on normaalia pehmeämpi ja hitaampi olo. Ehkä se on tarkoituskin. ;)

Lähtövalmis Naamiokostaja