Tavoitteet vuodelle 2012

Vuodelle 2011 olin asettanut tavoitteeksi Lystin nousun agilityn kolmosluokkaan ja uuden kolmiokorvan.

Kolmosiin nousu jäi. Aluksi eivät taitoni riittäneet: ongelmia tuottivat väärät U-putkien päät, lähdöistä varastamiset, kepit ja kontaktit. Onneksi löysin uuden agilityn koulutuspaikan, jossa meidät ristittiin moniongelmaisiksi. :D Tämän koulutuspaikan avulla aloimme edistyä. Hylättyjen ratojen lisäksi alkoi tulla vitosia ja nolliakin, joista kaksi luvaa. Valitettavasti parhaan kisaputken ajan kävelin kyynärsauvoilla.

Uusi kolmiokorva tuli taloon huhtikuussa. Hirveä...n ihana pentu, mutta täysin erilainen kuin Lysti. ;) Niinhän se oli tarkoituskin, mutta joudun koulutuksessa miettimään kaikki jutut ihan eri kautta kuin Lystin kanssa.

Oma terveyteni petti ja vuoden 2011 koiraurheilutavoitteet jäivät toissijaisiksi. Selkää parantelin loppukeväälle eikä se kuntoon lopulta tullutkaan. Kaiken kruunasi nilkan murtuma ja nivelsidevamma 27.8., mistä toipuminen otti kolmisen kuukautta. Sen sairausloman paras anti oli selän "parantuminen", mikä oli tietysti väliaikaista, koska oireet pahenivat palattuani töihin. Joulukuussa oli osastohoito ja leikkaus lähempänä kuin koskaan. 


Tavoitteet vuodelle 2012:

Lysti

• Agilityssa nousemme kolmosiin eli sen kolmannen luva:n metsästys. Se edellyttää sitä, että muutamassa kilpailussa keskeytän radan lähdöstä tai kontaktilta varastamiseen. 
• Tokossa treenataan satunnaisesti voittajaluokan liikkeitä. Jos koira vahvistuu henkisesti ja tulee sopivat kotikisat, saatamme astua toko-kehään. Tätä ei kuitenkaan kirjata varsinaiseksi tavoitteeksi.

Lykky

• Yleistapojen koulutus, mm. vieraiden tervehtiminen niin, ettei pentunen kiipeä sohvalla istuvan vieraan niskaan tai hyppää seisovan vieraan silmälaseihin tai huuleen
• Toko- ja tottistaitojen lisääminen, erityispainopiste on vire - ja hyvänä kakkosena tulee täsmällisyys. Jos koulutuksellisesti edetään siihen, että vire kestää kokonaisen kaavion, niin loppuvuodesta tokon alokasluokan korkkaus saattaa olla mahdollista. Tätäkään en aseta viralliseksi tavoitteeksi.
• Agilityharjoitusten jatko
• Viestitreenit & esineruutu

Molemmille koirille toivon yhteiselon sujuvan jatkossakin.

Minä

• Vältän selkäleikkauksen ja sellaista kompurointia, missä luut murtuilee tai tulee muita vakavia vaurioita mm. nivelsiteisiin.
• Kehityn ohjaajana täsmälliseksi. Kilpailuissa pidän etukäteislupaukset: pois sieltä radalta, jos koira loikkii kontaktit.

Huomenna olemme Lystin vuoksi ilotulitteiden paukkumista evakossa ystäväni kesämökillä. Tänään kävimme sitä jo lämmittämässä. Järvessä on jäätä, mutta onneksi rannoilla on sulaa n. 2 metrin matkalta. Hyvää Uutta vuotta kaikille!

Näin päivän kuuluukin mennä

Aamupäivällä olimme agilityhallilla.

Lykyn kanssa tein hyppytekniikkana alastuloharjoituksen x 3. Viimeisellä toistolla lisäsin askeleella hyppyväliä, jotta tuli vähän mietittävää. En huomannut korjattavaa.

Varsinaisena agilityharjoituksena humputeltiin tarkoituksena tehdä enemmän esteitä ennen palkkaa. Kuvio oli siis hyppy, u-putki, hyppy. Välillä viimeisin hyppy oli takaakiertona. Sähäkkä elikko. :)

Renkaalla oli ongelmia. Se oli ensin maxi-korkeudessa ja Lykky oli unohtanut kokonaan koko jutun. Asetin sen mini-korkeudelle ja sitten se muisti mistä olikaan kyse.

Lysti oli vissiin kerännyt autossa itsensä energiaa täyteen. En muista onko se ikinä taistellut niin kovasti lelustaan. Lystin ohjelmassa oli sama hyppytekniikkatreeni x 3 kuin Lykyllä. Lysti otti viimeisessä välissä 2 laukka-askelta, sitten pärjäsi yhdellä, kun korjasin välin alkuperäiseksi.

Renkaan hyppyytin kahdesti, ei ongelmia. Sylkkäri onnistui hyppy, u-putki, hyppy -kombinaatiossa vihdoin. Siis tuntui luontevalta.

A:lla treenasimme kontaktia. Kerran Lysti jäi ylemmäs, mutta korjasi asemansa sitten oikeaan kohtaan. Muuten oli niin kuuliainen kuin ikinä. Mikään häiriökään ei saanut sitä erehtymään. Saman kuuliaisuuden kun saisin kisoihin.

Pujottelua otin 6 kepillä klo 4:stä. Lysti on selvästi älynnyt systeemin ja koska oli edelleen harvinaisen hyvässä vietissä, vonkaisi ennen sujahtamistaan ensimmäiseen väliin. Vaihdoin omia lähetyspaikkojani eikä sijainnillani näyttänyt enää olevan mitään väliä. :)

***

Iltapäivällä oli Lykyn tottistelun vuoro. Perusasennossa jälleen "seuraa" ja Maija häiriköi. Yhä paremmin Lykky tuijottaa silmiin, Maija saa jo hypelläkin.

Imutusseuraamalla mentiin yksi kierros, se oli hyvä. Toisella vire jo vähän laski eikä enempää tehty. Perusasentoa ja paria askelta tein pallo oikeassa "takataskussa", siinä Lykky hilkkusen jätätti. Pallo kauluksen alla päästiin noin kahdeksaan (?) askeleeseen ja tämä tuntui hyvältä, toistoja x 2-3. Ehkä tällä päästään imutusvaiheesta kokonaan eroon.

Luoksetuloja otettiin lopuksi lyhyestä matkasta. Lykky tuli suoraan, kun pallo oli leukani alla. Toisella jätti etäisyyttä kytätessään palloa. Kolmannella oli hyvä ilman mitään palkkaa. :D Vauhtiluoksetulossa alkaa into löytyä, tehtiin 2-3 kertaa.

Selkä on kivuttomampi, mutta rohtoja menee edelleen reilusti. Panacodia 5 per päivä, Neurontinia 1200 mg ja Arcoxiaa 1. Tarkistin, eivät olet edes dopingia.

Se painaa sittenkin

Selkä ensin: Olin töissä eilisen ja tämän päivän normaalia lyhyemmän aikaa. Tänään oli jaksaminen tiukassa, nukuin yöllä vain 4 tuntia, heräsin särkyyn, nappasin särkylääkkeet (menee kolmea eri lajia edelleen) ja lähdin töihin. Välillä pyörryttikin. Onneksi nyt alkoi loma.

Eilen oli fysiatrian poliklinikan fysioterapeutille aika, mutta se muuttuikin ft:n, kahden lääkärin ja minun tapaamiseksi. Magneettikuvat olivat nyt sielläkin nähtävillä eikä ollut kaunista katseltavaa. :( Selkäydinkanava kapenee noin kolmasosaan viidennestä lannenikamasta alaspäin. Lisäksi se sitkeä pullistuma ja nivelrikkomuutokset ahtauttavat lisää hermojuurien vaatimaa tilaa. - Liikkumavaraa on vähän. Pahinta oli pahoillaan olleen henkilökunnan välittämä tunnelma ja oma havahtumiseni: tämä on totta, tapahtuu minulle juuri nyt ja minusta ei ikinä tule tervettä. Nyt lähtee paperit osatyökyvyttömyyseläkkeen hakemista varten. Kirurgin konsultaatio tulee. S-lomaa tulee lisää, jos tarvitsen eli jos selkä ei rauhoitu, ensi viikko lomaillaan. Jumppa muuttuu erilaiseksi, ft uskoi vihdoin kuvia katsoessaan, että tietyistä liikkeistä tulee hermosärkyä. Kipuvaiheissa osastolle i.v.-hoitoon.

Selkä on tietty ollut sama koko iän eikä siellä vuoden takaiseen ole mitään muutosta. Siksi ei leikata, koska vielä ei ole pakko eli jalat ja sfinkterit toimii. Leikkauksessa poistettaisiin nikaman takakaari, minkä jälkeen tilalle tulee arpikudosta. Koska se ei ole elastista, hermosärkyä tulisi ennen pitkää uudelleen. Sinne leikattuun väliin ei niin vaan mennäkään toistamiseen tekemään tilaa (ja uutta arpikudosta). Nyt katsotaan olevan pahenemisvaihe, joka johtunee hapanta sisältöä tihkuttavasta pullistumasta. Kun se rauhoittuu, hyvä homma. Kävelin ulos sairaalasta ja olin taas oksentaa. Kuin olisin maistanut kuolemaa.

Tänään poika videoi Lykyn tottistelua. Koira on edestä katsottuna S:n mallinen, nojaa vahvasti jalkaani sekä perusasennossa että seuraamisessa, jos lelu on kauluksen alla. Jos lelu on oikealla takataskussa, asento on parempi. Imutuskin oli kaamean näköistä, oma käteni haparoi. Alkoi eriyttämistreenit. Laitoin kotona herkkupaloja tiskipöydälle, palkkasin hyvistä asennoista, huonoista nojaamisista höpsis ja asennon korjaus. Tuli koirulille samalla myös takapuolitreeniä. Keksin samalla, että sehän seuraa kauniisti, kun pidän namin kainaloni edessä. Pitää huomenna Maijan kanssa katsoa, olisiko siinä ratkaisu imutusongelmaan.

Järisyttävästä alusta huolimatta selkä on nyt parempi. Ei polttele, mutta lääkkeet saavat huippaamaan ja silmät vippaamaan. Ottaisin mielummin aidon yömyssyn.

Joulutottis, osa 2 b

Piti vähän välikössä kokeilla, että miten se tottistelu menisi. Wubba-Konga on Lykyn lempilelu. Sujautin sen vasemmalle takin kauluksen alle. Koiruus tuli automaattisesti täpäkkänä sivulle ei vitsit me tokoillaan. "Seuraa" ja kontaktin pidosta vapautus. Toinen tällainen - virkeä ja täsmällinen elikko. Innostuneena 1-2 askeleen seuruuta x 3, palkka kauluksen alla. Edelleen energinen ja keskittynyt koira, jonka suu lussutti (hyvä merkki). Luoksetuloja 2 metristä niin, että kuolainen wubba oli leukani alla. Ihan suora tulo. Näitä x 3. Riekutusta lisää ja se siitä sitten. Ei se huono ole, mutta se on muistettava aktivoida huolella. :) Wubba pk-kentälle mukaan? - Kokeilemisen arvoista ainakin.

Perjantailta Sieni-holsku ja Lykky

Kävin töissä katsomassa ensi viikon ohjelmaa. Seisoin jonkin aikaa tietokoneen äärellä, siinä voi siis seisoa, koska on sähköpöytä, ja alkoi pyörryttää (ne helkutin lääkkeet), kunnes alkoi vihloa jalkoihinkin. On ihan eri asia puuhastella ja pötkötellä kotona kuin seisoa paikoillaan. Emmää taas tajua miten huomenna jaksan, mutta yritän.

2. Joulutottis

Maijan kanssa pk-kentällä. Eilisen lumen sijaan oli jäätä, lätäköitä ja märkää nurmikkoa. Tuuli niin kovaa, että sai keskittyä pystyssä pysymiseen. Liekö Lykyllä painanut eiliset tuhdit kalkkunasiivut mahassa, mutta vietin kanssa oli tekemistä.

Autosta kentälle se jaksoi loikkia ja ansaita katsekontaktillaan nakkeja.

Imutusseuraaminen oli ihan hanurista. Jos nostin nakkia, se erkani ja pysähtyi, että minne sä mun nakin veit. Tämä on se sama, minkä takia itse en ole päässyt imutuksessa etenemään. Eilen homma näytti toimivan, mutta myötätuuli taisi olla siinä.

Noh, narupallo kehiin. Leikitystä ja vietin nostoa. Perusasento, "seuraa" ja häiriö. Lykky ei häiriintynyt.

Seuraamisessa narupallo kaulalla se ei istunut kunnolla yhden askeleen jälkeen. Toistolla taisi olla parempi. Namilla otin takapuolen siirtämisen harjoituksia, ei kehumista. Peruutusten alkeita tehtiin myös. Innostunutta leikitystä uudelleen. Kuin olisin vuotavaan uimapatjaan pumpannut ilmaa.

Maahanmenoissa se oli nopea, näistä se innostuu.

Luoksetuloissa lyhyeltä matkalta se ei pysynyt paikka-käskyllä paikoillaan ja tuli säännönmukaisesti eteeni vinoon vaikka vaihdoin palkan suusta käsiini. Pitkän matkan luoksetulo oli taas ottanut nykäyksen eteenpäin. Nyt se tuli korvat luimussa jonkin matkaa.

Yhteenveto: Pitää olla tarkkana vireen kanssa. Jos se on lötkö kuten tänään, ei imutusseuraamista ainakaan alkuun. Phuuh.

Lysti oli matkassa. Paluumatkalla pysähdyimme metsän laitaan ja kävin sen kanssa pitkähköllä kävelyllä.

Selkä on ollut parempi tai sitten viiveellä tehoavat lääkkeet alkavat vaikuttaa. Nukuin viime yönä hyvin. On sekin edistystä.

Joulutottista

Eilen piti vähän iltalenkin jälkeen kokeilla Lykyllä perusasentoa, yhtä askelta ja patoamista. Sujui. Oli nääs treenattava, koska tänään oli Maijan kanssa treffit.

Autolta kentälle siirtyessäni palkkasin Lykkyä kontaktin ottamisesta ja kivasti se ympärillä pörräsikin.

Imutusseuraamisessa se kestää paremmin. Odotan ensin, että tasoittuu imemään oikeaan paikkaan, sitten nostan käden noin 5 cm etäisyydelle. Koiruus ei tipahtanut kuten aiemmin.

Perusasennossa "seuraa", Maija häiriköi. Lykky ei reagoinut. Tämä oli upea juttu.

Kauluksen alla narupallo, yhden askeleen seuraamisia ja pysähtymisiä, istumisten varmistuksia. Ekalla kerralla istumiset viiveellä, toisella kerralla hyviä. Käännöksissä narupallon kanssa oli aluksi ongelmia. Muistutin sitten makupalalla miten takapuolta kuuluikaan siirtää. Sen jälkeen narupallollakin koiran takaosa löysi paikkansa. Näitä lisää eri tavalla varioiden.

Näytin myös maahanmenon. Palloa tavoitellessaan Lykky plätsähti kivasti maihin. Sivulta meni myös. Maija oli tyytyväinen maahanmenotyyliin. (Ja se on paljon se. :D ) Hyvä.

Luoksetulo otettiin narupalloon kahdesti. Lykky oli innostuneempi kuin viimeksi, mutta vieläkin puuttuu kunnon draivi ja luimut korvat. Kyllä ne sieltä vielä löytyvät.

Lystin kanssa seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulon pysäytys takapalkalla. Viimeisimmässä koira hiipi perään kahdesti, oli hyvin pahoillaan olevan näköinen. Eihän sellaiseen voinut sanoa kun lempeästi "hyi" ja palauttaa koiruus paikoilleen. Pysäytys oli niin hyvä, joten laskin jo siitä takapalkalle. Eipä sitten muuta. Jatkossa pitää vahvistaa noita paikoillaan pysymisiä, palvelevat agilityn lähtöjä.

Selkä on aika viheliäinen. Kun jalkoja pakottaa, ei voi olla mitenkään päin eikä edes liikkua, koska kintut ovat raskaat - hienolta nimeltään spinaalista klaudikaatiota. Edelleen toivotaan, että tämä on vain väliaikainen pahenemisvaihe, protruusion suuttumista.  Olen aika lääkitty. Tänään on ollut parempi päivä eikä esim. treenatessa ollut oireita. Saisi vaan helpottaa, muuten olen leikkuupöydällä. :(

Joulumielellä

Tänään tapasimme Lauraa koirineen *klik*. Saipa Lykky juosta. Kameralle pimeys ja harmaus olivat haaste, vaikka lunta olikin tuon verran. 

Eilen on ollut talvipäivänseisaus. Se merkitsee paljon tämän pimeyden selättämisessä. Huomenna onkin jouluaatto. Siihen liittyen kortti teille kaikille:

Seilataan

Hallilla koirien kanssa:

Lykyn kanssa tottistelin ensin. Sillä olikin hyvä vire, koska ennakoi agilitya - plus hallinnan harjoittelu siinä tilassa on oivallista. Taskun pohjalla oli eilisiä nakkeja, niillä ensin kaksi kertaa imutusseuraamista. Ensin koira hyvään vireeseen, sitten n. 5 cm etäisyys. Tämä tuntuu makealta.

Sitten laitoin narupallon oikeaan takataskuun ja tein sivulla kontaktiharjoituksen, sanoin "seuraa". Lykky patosi ja tuijotti koko ajan intensiivisesti. Ei ollut kyllä häiriötä. Upealta tuntuu tällainen.

Narupallo siirtyi vasemman kaulukseni alle. Siitä seuraamista yksi-kaksi askelta pari kertaa ja vapautus.

Hallilla teetin hyppytekniikkana ns. alastuloharjoituksen x 3. Hienosti pomppi koira. Sitten hyppy ilman rimaa ja putkeen lähetys, hyvä oli. Twist ok, samoin takaakierrot. Siinä kaikki.

Lysti sai tehdä saman hyppytekniikkaharjoituksen. Se pujotteli klo 4:stä avokulmaan 6 kepillä, vaihdoin sijaintiani eri puolille koiraa. Kerran erehtyi, muuten ok.

Sylkkäriä Lysti ei tajunnut ollenkaan. Tein varmaan itse jonkin virheen. Se ei tullut käteen kunnolla. Tämäkin on ilmiö, joka on näkynyt harjoituksissa. Vahvistelen lähelle tulemista.

Puomi oli koottuna, sen takana oli houkuttimena putki. Lysti on alkanut hiljentää ennen kontaktia ja jäi kahdesti liian ylös. Kun huusin "menemene", se juoksi reippaasti kontaktille. Vahvistin oikeaa paikkaa. Paikka-käskyä ei tarvitse sanoa, "osu":lla koira pysyy paikoillaan. Sille on varmaan oikea paikka ollut vähän epäselvä.

Tämän jälkeen koirat saivat vuorotellen irrotella metsässä. Lykylle piilotin narupallon esineruutuun sammaleen alle. Kiva oli katsoa, miten se työskenteli, palasi aina tallatulle alueelle ja lopulta paikansi pallon nuuskutellen häntä heiluen.

Sitten selkä: Heräsin aamulla takajalkojen ja sisäreisien pakotukseen. Vähän vihloo vasempaan reiteenkin. Panacodeja en uskalla ottaa, koska siitä tulee hirveä olo, vaikka sinänsä parhaiten hermosärkyyn tepsiikin. Neurontin vaikuttaa kivasti muistiin ja puheeseen, huomaan puhuvani puuta heinää välillä. Naprometin on vaihdettu Arcoxiaan, jotten saisi tähän päälle vielä mahahaavaa. Tavallaan pitää yrittää tehdä jotakin kivaa, jotten vaivu masennuksen kouriin. Toisaalta pitää yrittää säästää hermoparkoja ja antaa niille lepoa, kun kärsivät pinteestä. Seilaan siinä välissä sitten. Fiilis ei ole kovin kukkea. No eipä ole joulusiivouspaineita. :)

Huh helpotus!

Selästä ensin. Pötkötin eilen magneettikuvauksessa. Tänään soitettiin. Selkää ei vielä leikata näin nuorelta. Tilanne on hyvin sama kuin vuosi sitten otetuissa kuvissa. Sitten on eri juttu, jos katkokävely (= pitää pysähtyä, koska voimat häviää jaloista) pahenee tai tulee voimapuutoksia tms. Nyt vaan odotellaan, että tämä pahenemisvaihe rauhoittuu. Kirurgin kanssa tulen käymään vielä keskusteluissa. Liekö magneettihoito tehonnut, mutta eilisilta oli parempi, sain yölläkin nukuttua. Naprokseeni vaihdettiin toiseksi tulehduskipulääkkeeksi ja Panacodit jätin aamulla väliin. Neurontin jatkuu. Taisin välttää myös osastohoidon. :)

Laitoin tukiliivin ja menin L & L:n kanssa pk-kentälle. Lysti sai tehdä seuraamista, voittajaluokan luoksetulon pysäytyksen kokonaisena takapalkalla ja eteenmenon. Sehän osaa ne mainiosti, ei ollut mitään korjattavaa. No luoksetulon pysäytyksissä kääntyi vinoon, mutta sillä ei ole mitään merkitystä.

Maijan kanssa katsottiin taas Lykyn menoa.

• Kiinnitettiin huomiota jo siihen, että koira kiinnostuisi minusta ja aktivoisi itsensä, kun otan sen autosta.
• Perusasennossa palkka oli oikealla takataskussa. Lykky sivulla sanoin "seuraa" ja Maija tarjosi pientä häiriötä. Kontaktin herpaantumisesta huomautin nyppäämällä minimaalisesti kaulapannasta ja tällä systeemillä Lykky aktivoitui selvästi. Se patosi ja oli tarkka. Kehuja, vapautus ja narupallo. Tämä vire on tarkoitus saada seuruuseen.
• Seuraamisessa imutuksessa toimi Maijan antamat nakit parhaiten. Ensin odotin, että Lykky tasapainottui sivulle, nosti päänsä kunnolla ja sitten nostin käden 5 cm päähän nenästä. Tämä toimi ja tätä lisää. Ööh. Paljon.
• Seuraamisessa kokeilin myös sitä, että palkka oli oikeassa kädessäni, koska kotona se toimi. Tämä ei ollut hyvä nyt ollenkaan. Sen sijaan hyvä oli se, että laitoin palkan vasemmalle kauluksen alle ja otin askeleen, sillä kontakti ja vire piti. Näitä lisää myös.
• Luoksetulossa Lykky oli hillitty toko-koira. Näitähän en sen kanssa ole tehnyt. Siltä puuttui täysin kaipaamani kunnon draivi perääni, se odotti Maijan luona korvat hörössä. Tulihan se luokse laukaten, mutta kaipaamani lähtöreuhtominen ja korvat luimussa kiitäminen olivat kadoksissa. Näitä tehdään lisää, hetsaan ensi kerralla enemmän. Ärsyttää, että saan tällaisesta viettikoirastakin piimän.

Päivän paras on se, että elämä jatkuu (=selkää ei vielä tarvitse leikata).

Pelottaa

Kävin välikössä Lykyn kanssa. Imutin ensin seuraamista, yritin kävellä reippaasti, mutta jos nakkia nostaa edes 10 cm:iin, kontakti tippuu nopeasti. Otin perusasentoa niin, että narupallopalkka oli oikeassa kädessäni ja annoin sen Lykylle takakautta. Sille tulee tosi hyvä vire siitä. Seuraamista teetin paikallani ja parin askeleen kanssa. Tuntui tosi hyvältä koira, kun se oikein keskittyneenä vielä lussutti ilmaa.

Selkä on tosissaan ärtynyt, takareisiä polttaa jatkuvammin, en voi olla paikoillaan ja vasempaan jalkaan vihloo ajoittain. Soitin fysiatrian poliklinikalle, s-lomaa kirjoitettiin tämä viikko ja uusia lääkkeitä tuli (kombinaatio Neurontin, Panacod, Naprometin). Nukuin viime yön sohvalla, josko olisi ollut parempi. En jaksanut hakea täkkiä, vaan täkkinä toimivat sohvan selkänojan puoli-irtonaiset tyynyt. Aamulla soitettiin magneettikuvausaikaa ja minua alkoi pyörryttää. Kävin olohuoneen matolle pitkälleen. Puhelu loppui ja tuli kammottava olo, korvissa soi ja oksetti. Se johtui varmaan Panacodista, mutta koska en ollut vielä ehtinyt syödä mitään, ajattelin tarvitsevani jääkaapista tuoremehua. Konttasin jääkaapille ja otin mehun. Ylösnousu oli liikaa ja pyörryin keittiön matolle. Ehdin sen verran katsoa laskeutumispaikkaa. Siitä virottuani join tuoremehua kyljelläni ja mietin pitäisikö ryömiä kännykälle ja soittaa apua. Onneksi olo meni ohi. Tänään on päivystysmagneettikuvaus ja kivun hoitoa harkitaan kirurgian osastolla. Lopun alkua?

Pentutottista

Maija (*klik*) olikin pian käytettävissä Lykyn tottisongelmissa. Tapasimme pk-kentällä.

• Seuraaminen: Olen nostellut namia liian ylös, jolloin Lykyn kontakti on tipahtanut. Jatkossa otan Lykyn kuonokontaktiin ensimmäisiin askeliin ja sitten nostan namin muutaman sentin päästä nenästä. Pitää kävelläkin kunnolla eikä hiipiä kuin joulutonttu. Kun koira on hyvä, kehu ja lelupalkka vasemmalta olkapäältä tai kauluksen alta lentää koiralle klo 10:een. Otan tähän ehkä sittenkin seuraa-käskyn. Aiemmin on menty pelkällä perusasennon sivulla. Näitä mentiin muutama. Lykky ei näissä tee pohkeenväistöä vaan oli suora. Lisäksi se osasi ilman namia mennä sen pari askelta, joten edistymisen mahdollisuuksia on. ;)
• Perusasento: Tähän Lykky hakeutui hyvin, mutta siirtyi askeleen eteenpäin, kun sanoin "sivu" toiseen otteeseen. Oletti siis, että lähden kävelemään. Sitten se pyörähti uudesta käskystäni minun ympäri uudelleen sivulle. Jatkossa en sano uutta sivua, vaan siirrän koiran edestäni oikeaan paikkaan. Lisäksi sen pää on alkanut kuikuilla kohti, kaula tekee mutkan. Tässä kannattaa siirtää päätä kädellä lähemmäs. Seuraa-käskyä käytetään jo tässä. Palkka oikealta takaa. Mentiin muutama kerta ja Lykky parani. Vähän voi tähän ottaa häiriötäkin.
• Palkkaamisessa olin turhan varovainen. Tähän hulluutta peliin. Toistan samoja vikoja.

Kenttä oli aika vetinen ja vettä satoi. Olosuhteet unohtuivat treenatessa. Jäi tsemppi-fiilis ja nyt skarppaan treenaamisessa. Haluan tuon pennun tottiksen kuntoon. 

Koska tilanne eli kuiva olo oli jo menetetty, vaihdoin kotona koiran ja painuin Lystin kanssa metsän suojiin. Kivaahan siellä oli. Piilotin yhden lelun esineruutuun. Hyvin löytyi. Ylämäessä jalkani hyytyivät, selkä jumittaa kintut. Mutta koska en oikein voi olla paikoillani, mielummin liikun ja yritän miettiä kivoja asioita kuin makaan kotona ja vaivun synkkyyteen. Alla oleva kuva on ollut ehkä täällä ennenkin, mutta laitan uudelleen. Lykkensdorfilla on oikea asenne. :)

Agia ja tottista ja videoo

Agi-hallilla aamusta:

Lykky

ü Hyppytekniikkana kasvava sarja x 3: 1 rima tipahti kahdella esimmäisellä kerralla, kolmannella pysyivät kaikki. Koira korjasi joka kerta, hyvä juttu. En tehnyt enempää.
ü Sylkkäri ja poispäinkäännös onnistuivat säpäkästi molempiin suuntiin. En pitänyt rimoja lainkaan.

ü Putkeen lähettämiset pimeään kulmaan hyviä.

ü Puomin osa matalalla tasolla: Lykyllä tosi kova vauhti, sain pidellä taluttimesta tosissani. Kolmannella kerralla jalka tipahti, uusinta hitaammin. Loppu ei suju kunnolla, pentunen karkaa namin syötyään. Ei ollut taaskaan kosketusalustaa. Tässä on itselläni jumi.

ü A:lle pyysin sivulle kontaktialueelle, palkkasin siinä.
ü Rengas oli normaalikorkeudella. Ensimmäisellä kerralla Lykky meni alitse. Kolmella seuraavalla katsoin, että se rekisteröi mitä ollaan tekemässä ja sukelsi sitten renkaan läpi kuten kuuluu.

Lysti

ü Pujottelua sulkukulmaan klo 2-3, itse olin sisäpuolella eri etäisyyksillä. Erehtymätön koira.

ü Hyppytekniikkana kasvava sarja x 3, lopuksi vähän tömisi?

ü A:lla kontaktitreeniä. Oikea paikka löytyi heti. Nyt ei tarvinnut vahvistaa pysymistä paikka-käskyllä, vaan pelkästään "osu" riitti. Hyvin pysyi Lysti ja kesti häiriöt eli putkeen "lähettämiset".

Kotipihalla pyysin lasta videoimaan Lykyn perusasentoa ja seuraamista kainalopalkalla, jotta näen aukeneeko koira vai ei. Kyllä aukenee, pöh. Siirrän palkkaa. Video:

Selkä on tosi kipeä. Joku polttaa sytkärillä takareisiä, vaikka Neurontinia menee ihan tarpeeksi. Pottuvarpaan kynnen voisi poistaa ilman puudutusta, siitä on tunto pois. Piristykseksi alla on video, jossa on tiivistetty nilkan 3 kuukauden toipumisaika 18 sekuntiin. Meillä on myös lunta, kuten näkyy. ;)

Lykkensdorf seuraa

Töiden jälkeen kokeilin tuossa välikössä Lykyn seuruutusta. Wubba-konga oli kainalossani. Pentunen tarjosi seuraamispaikkaa aluksi oikealle puolelleni häntä menosuuntaan. :) Korjasi sitten.

Mutta itse seuruu: Pentunen ottaa tarkasti askeleen kerrallaan ja jos liikun hitaasti, se hakee istuma-asentoa. Niinhän se on koulutettukin. Suorassa se minusta tulee, tähän on kyllä pian saatava silmäpari avuksi. Kävelin noin viisi askelta. Lykyllä on hauska tapa, se maistelee tai lussuttaa ilmaa. Kait vietti sen tekee? Tästä on kiva jatkaa.

Ryhmätreeniä

Olin pitkästä aikaa oman seuran treenissä Lystin kanssa. Harjoittelimme pujottelua eri kulmista ja ohjaajan eri sijoituksilla. Lystille oli sulkukulma yllättävän vaikea, jos olin keppien puolella.

Puomilla hioimme kontakteja ja erityisesti sitä, että koira ei irtoa ennen vapautusta vaikka ohjaaja liikkuisikin. U-putki oli houkuttimena. Niin Lystin treeni! :D A:lla kiivettiin myös kontakteja. Siinä Lysti kesti paremmin.

- Tiedän nyt siis mitä treenata.

Lykky oli matkassa myös. Sen kanssa harjoittelin ulkona agikoirien häiritessä lyhyestä matkasta luoksetuloja ja perusasentoa. Seuraamisessa päätin edetä, samoja yhtä kahta askelta on hinkattu aika pitkään. Kävelin narupallo kainalossa ja siinä pentunen tuli vierelläni. Tässä on vaan sama ongelma kuin muillakin houkuttimilla. Koira ei ajattele tippaakaan missä liikkuu, tuijottaa vain kohdettaan.

Selkä on surkeassa kunnossa. En tiedä mistä on suuttunut, töissä oli muutto, ehkä papereiden siirtelystä (painavia en kantanut) tai siitä, etten kokouksessa ilennyt seisoa niin paljon kuin olisi pitänyt. Eilisiltana ei tarvinnut kävellä normaalisti. Mikään rentoutusasento, venytys, rentouttava pallojumppa, kävely, jäät tai muut eivät auttaneet. Tänään piti lähteä töistä kesken kaiken, koska en voinut olla mitenkään päin. Kotona jatkui sama veivaus. Lähdin agitreeneihin, koska paikoillanikaan en voinut olla. Onneksi siellä oli tuollainen ei-rata-treeni, muutoin olisin ajanut takaisin kotiin. Nyt on taas Neurontinit mahassa ja elämä surkeaa.

2 hylkäystä viisaampana

Tänään kisattiin Lystin kanssa Jyväskylässä meille uudessa agilityhallissa kaksi lähtöä.

Lysti pelkäsi katolta tippuvaa lunta, sisällä koirien haukkumista ja keinun kolahdusta ensimmäisellä hallikäynnillä, ja ennen lähtöä tilanne oli ikävikseni ihan sama. Sillä oli häntä ihan mahaa pitkin ja veti kerran tomerasti kohti ulko-ovea. Sain tosissani sitä rohkaista. Narupallokaan ei kiinnostanut. Lähtöön rakas kisakaverini piti suorastaan vetää (kun normaalisti tilanne on päinvastoin) ja siinä kohtaa mietin, että pitäisikö kääntyä autolle ja ajaa kotiin. Päätin yrittää, ohjata koiran lähellä rohkaistakseni sitä, jotta se mahdollisesti saisi positiivisen kokemuksen ja jos ei onnistuisi, keskeytettäisiin.

En tiedä mitä Lystille tapahtui lähdössä istuessaan, ehkä se hoksasi että ai tämä onkin agilitya, mutta se muuttui normaaliksi agilitykoiraksi. Minulla meni pasmat sekaisin ja ohjasin sitä neljännelle esteelle takaakiertoon sanallisesti, koira korjasi ja hyppäsi hypyn selkäni takaa juuri oikein päin. Keinun jälkeen oli kepit, joille ei pitänyt mennä ja juuri oli kepeille irtoamista harjoiteltu. En uskaltanut riskeerata keinua: kutsua Lystiä tomerasti keinulla tai edistää eteen valssille, joten kepeiltähän se löytyi. Muuten rata olisi ollut hyvä, no lopussa karkasi väärään putkeen, mutta ei muuta.

Toista rataa ennen Lysti näki veryttelyalueella koirien treenaavan ja innostui jo siinä sellaiseksi kuin se on tutuissa treenihalleissa. Tehtiin muutama A ja nyt kelpasi narupallo, häntä nousi vaakalinjaa ylemmäksi ja koira oli innosta pinkeänä. Tällä radalla odotti A kaksi kertaa, joten pelkäsin pahinta, koska kiihkosta vonkuva luimukorva ei kontaktikäskyjä kunnioita. Ensimmäisen A:n jälkeen oli rengas ja sen jälkeen putki suorassa linjassa, kun oikea reitti vei sivulle, ja A:n alla oli vielä pitkä putki poikittain, joten sille piti ottaa reilu sivuttaisetäisyys. Häntä vaan vilahti, kun koira oli ylittänyt A:n ja hypännyt renkaan, joten hylkäys oli jo 4:n esteen jälkeen plakkarissa. Muuten rata meni suunnitelmien mukaan. Jälkikäteen harmittaa etten keskeyttänyt rataa ensimmäiseen A-loikkaan. Kontaktiongelma ei ikinä tätä menoa korjaannu. Olisi jännä tietää mekanismi mikä omassa päässäni menee: kun on kerran kisaamaan tultu, niin rataa ei keskeytetä?

Hyvää oli lähdöt, joista Lysti ei varastanut, varmat kepit, keinu, muutama makea ohjaus. Parasta oli se, että Lysti voitti pelkonsa. Tuossa hallissa kisaamme jatkossakin. Tuolla pohjalla tassutkin pitivät.

On näköjään otsikkokuva kaventunut, toivottavasti on joku Bloggerin tilapäinen ongelma eikä merkki siitä, että tietokone oli väärässä huoltopaikassa.

Tottista ja agilitya

Oli kone korjaamolla. Siihen hyökkäsi ja upposi virus, joka aiheutti harmaita hiuksia. Jos joku on saanut "minulta" outoja viestejä, saa kertoa. Mikäli jollakin on ollut taukoa säännöllisessä varmuuskopioinnissaan, suosittelen sellaista lämpimästi. On aika hyytävä hetki, kun huomaa, että ohhoh ei voi olla totta.

Keskiviikkona harjoittelimme häiriötä Lykyn kanssa pk-kentällä ryhmäharjoituksissa. Siitä on aikaa, kun viimeksi olemme ryhmässä käyneet. Kenttä oli lumen peitossa ja valaisimet tekivät hauskan tunnelman. Ihmisiä ja koiria oli paljon, olisiko ollut peräti 8 ihmistä yhden tai useamman koiran kera. Otin Lykyn autosta ja vein tielle pissalle, kävelimme ihmisten ohi. Lykky ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota! 1-2 koiran harjoitellessa teetin kentän laitamalla luoksetuloja ja perusasentoja, jotka onnistuivat mukavasti. Maahanmeno oli aluksi hakusessa, sitten onnistui. Palkkana oli ruokaa ja välillä palloleikitystä. Välillä Lykky vilkaisi toista koiraa, muuten pysyi kontaktissa.

Lystin kanssa kävin ryhmätreenissä eilen. Juostiin 20 esteen rata. Huomiot:

• Lysti hakee putket kaukaa, leijeröinti onnistuu (oli hauskaa, että taas pääsin tätä harjoittelemaan)
• Pakkovalssilla voi laittaa koiran putkeen
• Ennakoivassa valssissa liiku myös (jos jymähdin paikoilleni, koira oli U-putken väärässä päässä) ja rimasta kannattaa katsoa valssin paikka
• Päällejuoksu toimi
• Lysti hakee kepit myös yhden esteen takaa
• Se irtosi myös jopa kolmen esteen päähän - muista ennakoiva ohjaus!
• A:lla loikkasi alastulon yli kerran, hidastelin itse ja käskytin kovaa. En muistanut, että ohijuoksulla koiruus toimii. - Toivottavasti myös huomisissa kisoissa. Tähän olisi hyvä keksiä joku vireenlasku kuulemma, mutta en ole toistaiseksi onnistunut.
• Lysti oli liekeissä, mutta kun pidin sen paremmin hallinnassa kentän ulkopuolella, ei varastanut lähdöstä, vaan vonkui eli vuoti paikoillaan.
• Radan tekninen osa & Lystin keppien haku saivat kehuja ja sujuvalta tuntuivatkin.

Selkä: Olin tänään fysioterapiassa, sain jumppapallolla tehtäviä uusia selkäliikkeitä. Laitan ylös: vetoketju (syvät lihakset), selällään sivuttaisheilutukset & jalkojen kevennys, pallon päällä venytys & hännän heilutus. Noita 1-2 liikettä per treeni 1-2 kertaa päivässä. Nilkan voin varmaan julistaa parantuneeksi. Kyllä se välillä kuumuu treenien jälkeen, ja onhan se vieläkin vähän jännän värinen ja pikkuisen turpea, mutta en sitä muuten huomaa. Nilkkatukea täytyy pitää vielä 6-12 kk:een saakka, joten ei se unohtumaan pääse.

Itsenäisyyspäivä

Lunta on ja se kestää maassa. Virallinen lämpötila on 0.0 astetta, näköjään juuri riittävä "pakkanen".

Kävin Lykyn kanssa agi-hallilla. Ensin rakensin 4 esteen hyppytekniikkaharjoituksen. Toinen este oli okseri. Rimat olivat alle 10 cm:ssä, okserin toinen rima n. 12 cm:ssä. Lähdössä oli lauta merkkinä, palkkana oli maalissa ruokaa. Sarjan hyppyytin kolmesti, jokaisella kerralla pidensin okserin jälkeisten esteiden etäisyyttä toisistaan. Lykky laukkasi kauniisti rimojen yli, sovitti askeleensa nätisti.

Sitten treenasin poispäinkäännöstä/sylikäännöstä pelkillä siivekkeillä, rimoja en laittanut ollenkaan. Tämä alkaa nyt sujua. Toinen suunta on sähäkkä, toinen teettää lenkkiä.

Viimeisimpänä tasapainoiltiin puomin laudalla, jonka asetin matalimman pöydän päälle. Lykky tiputtaa pyrstönsä pois, kun syö ruokaa alustalta. Olen unohtanut ottaa kosketusalustan mukaan, sillä näitä oli alun perin tarkoitus harjoitella. :/ Nyt vaan pitäisi päättää, onko tavoite 2o2o vai juoksukontakti. Toisaalta 2o2o:n opettamisella ei mitään menetäkään.

Kotiin tultua lapset pelasivat pihakadulla sählyä. Istutin Lykyn perusasentoon sopivan matkan päähän ja otatin häiriössä kontaktia. Siirryttiin vielä vähän kauemmas, kun pallo alkoi kiinnostaa liikaa. Hyviä pätkiä tuli sitten.

Loppuviikko onkin sitten täyteen buukattu, olisi pk-harjoitukset, Lystille aksaa ja itselleni fysioterapiaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Uusi tassukuva

Jäi vähän vaivaamaan se väärästä kulmasta otettu tassukuva. Tässä uusi Lystin etutassun kuva, tassu on märkä suihkutuksen jäljiltä, ja vertailun vuoksi alle Lykyn etutassu. Lisäksi räpsyt Lykystä.

Halleilua

Aamulla satoi noin 7 cm halkaisijaltaan olevia lumihiutaleita, mutta jäivät maahan loskaksi. Mukavuudenhaluani lähdin agi-hallille. Maija tuli aluksi kaveriksi, jotta sain häiriötreenille jatkoa. Nostan hattua ihmiselle, joka tulee märästä metsästä seuraksi noin vaan. 

Lykyllä siis alkuun ihan perustottistelua. Kasasin Alatalon Vapun hyppykoulutuksesta tutun taipumisharjoituksen supermatalilla rimoilla. Samaan hässäkkään kasataan viidestä rimasta kolmen hypyn taivutukset molempiin suuntiin ja yhdestä sivusta tulee neljän hypyn suoristussuora, jossa rimat ovat vinosti. Mietin etukäteen millainen kaaos mahtaa tulla, kun pentu syöksyy rimojen sekaan. Lykky juoksi autolta halliin ja hölkkäsin perässä. Siellä se itsekseen juoksi juoksusuoraa tiputtamatta rimaakaan!

Harjoittelimme kolme taivutussarjaa per suunta. Ensimmäinen suoritus oli haparoiva, mutta heti seuraavalla Lykky paransi ja edistyi koko ajan. Lopuksi hyppyytin suoristuksen x 3. Lykky loikkasi kaksi viimeistä rimaa kerrallaan, jos oli narupallopalkka. Ruokapalkalla hyppäsi jokaisen erikseen. Sillä vaihdoin välillä narupalloon, koska hinkui enemmän sen kuin ruuan perään. Aivan upeasti pentunen jaksoi odottaa lähdössä joka kerta!

Renkaan (alimmassa asennossa) se hyppäsi kahdesti noin 3 metrin päästä. Tätä pitäisi varmaan jatkossa hyppyyttää oikeassa korkeudessaan?

Puomin yhden osan toisen pään laitoin matalan pöydän päälle. Lykky tasapainoili sen alas 3 x per puoli. Jos Lykky saisi valita, vauhti olisi luokkaa kaahaus. Sehän on tietysti tavoitekin, mutta tuollainen hirvenvasa saisi olla tasapainossaan varmempi ennen sellaista menoa eli jarruttelin. Muuten se kestää laudan päällä, mutta kun kumartuu syömään palkkaa, takaosa tipahtaa pois. Sama oli aikoinaan Lystinkin kanssa. Pitäisi jaksaa kotona takaosatreenejä mutten ole saanut aikaiseksi.

Lystillä kokeilin niistoa ilman persjättöä. Sihisin vähän ennen, jotta koiruus ymmärsi kääntyä. Niistolle on varmaan käyttöä, mutta en tiedä siitä persjätön osuudesta.

A:lla vahvistin kontaktia. Juoksin ohi ja Lysti sai jäädä nauttimaan makupaloja.

Hyppyytin saman hyppytekniikkaharjoituksen kuin Lykylle. Lysti selvästi muisti mistä on kyse, mutta on se epäluuloinen. Sen oli haisteltava rimat ja siivekkeet ennen kuin pystyi harjoittelemaan. 

Valokuvasin tassut. Vaikka siirsin asetukset kaakkoon, venyi suljinaika silti pitkäksi ja otokset tärähtivät. Nämä ovat ainoat terävät. Pointti on se, että Lykyn anturat ovat korkeat, kynnet eivät ota maahan, jos ne on leikattu. Lykky ei siis rapise sisällä kävellessään. Lystillä taas on tuollaiset litteät lättätassut. Tuo on kuvakulma (mutta tuo on ainut kuva joka ei tärähtänyt enkä jaksa ottaa uusia), jossa tämä vielä korostuu, mutta jos yritätte katsoa objektiivisesti, niin eron huomaa. Luulen, että tämä rakenteellinen ominaisuus on yksi osa halliliukastelun salaisuutta.

Agilitya ja tottistelua

Privaattiryhmätreeniä Lystin kanssa agilityssa. Huomiot muistiin itselle: (Alkuperäistä tekstiä kirjoittaessani oli olo, että jotakin oleellista unohtui. Täydennän nyt kursiivilla.)

• Lähdössä L nousi seisomaan.
• Ohjaa kunnolla takaakierto.
• A:lla eka kerralla L ei ottanut kontaktia. Uusinnalla otti. Oli aika villi.
• L haki kepit hienosti takaviistosta sulkukulmasta, pujotteli loppuun vaikka erkanin. Lukitsi jo pujotellessaan kauemman hypyn. Huomioivampi ohjaus auttoi heti. Hyvä tietää ilmiö!
• L haki kaukaa putket, voin luottaa siihen tässä.
• Päällejuoksukohta sai kehuja ajoituksestaan ym. Kai rytmitys alkaa vihdoin löytyä, tai oikeastaan se on jo tietoa rataantutustumisessa, että juoksen tätä vauhtia ja Lysti juoksee näin ja näin menee ohjaus. Leinosen Janitahan tästä puhuu. On hieno tunne, kun tiedän miten koira tulee ja voin painaa vaan menemään ja se tekee kaiken. Oikeastaan hieno tunne on laimea ilmaisu. - Se on euforiaa! Ja tämän takia nämä pitkän radan treenit ovat tarpeeseen (tänään peräti 40 estettä!). Opin kuinka Lysti kulkee.
• Putkesta kepeille avokulmaan, hyvin haki, takaa ohjaus syötti paremmin oikeaan väliin, onnistui siis heti. Taas erkaneminen onnistui niistoon ja valssiin.
• Leijeröinti puomin takaa putkiin oli hyvä, vaikka eka kertaa kokeiltiin. Tämä oli hieno. Tulikin sopivasti treeniin, kun sitä taannoin pähkäilin.
• Takaakierto-niisto-sokkari kaipaa treeniä, oma hartialinja (?) ohjasi Lystin "väärän" siivekkeen takaa.
• Yleensäkin: Linjaa isolaukkaista koiraa! Pituudellakin voi linjata.
• Älä valu ennakoivassa valssissa.
• Niiston jälkeen voi kättä vaihtaa, Lysti tajuaa.

Harjoituksen aikana ja sen jälkeen Lysti oli tosi iloinen ja innokas. On se vaan kultainen! Väkisin hymyilytti, kun se oli niin tyytyväisen oloinen.

Lykyn kanssa kävin tottiskentällä. Sivulletuloja niin, että narupallo oli kainalossa. Ei huono. Teetin luoksetuloja vähän pidemmästä matkasta. Kapulalla sain pidemmältä matkalta tuonnin, kun juoksutin Lykkyä kapula suussa ja sitten pyysin luovuttamaan. Iskunoutoja teetin noin kolme. Pari kertaa muljautti kapulaa. Maija tuli lopuksi sovitusti häiriöimään, kivasti meni, kun aluksi muistutin kenen tekemisiä kuuluu seurata.

Agia, tottista, tokoa

On ollut vapaapäivä. Heräsin klo 10.55, joten oli ilmeisesti kertynyt univelkaa. Herättäjä oli Lykky. Ilmeisesti tunnusteli viiksikarvoillaan hengitänkö, koska avatessani silmät tunteeseen lähelläni on joku edessäni näkyi musta kirsu.

Hallissa oli treenaaja, joten tottistelin Lykyn kanssa ensin. Paikkamakuuta harjoittelimme pienellä häiriöllä. Luoksetuloja otin n. 2 metristä, samalla sain paikkaistumista treenattua ja sille oli selvä tilaus. Liikkeestä seisahtumisia jatkoin pienen käsiavun kera.

Agilityssa se juoksi kahden putken ja hypyn kombinaatioita. Palloa ei ollut näkyvillä muuten, paitsi putken jälkeen se ilmaantui palkaksi. Rimoja en laittanut taaskaan. 

Puomin pätkä oli maassa. Sillä tasapainoilu sujuu jo hyvin. Katselin jo jotakin matalaa tasoa, mille laittaa sen toisen pään, mutta jätin rakentelun toistaiseksi.

Rengas oli tyrkyllä, joten sen Lykky sai hypätä matalimmassa asennossa. Pystyin sen lähettämään palkalle noin 2 metrin päästä ja se lukitsi hyvin mistä loikata.

Lystin kanssa vain tokoilin, koska huomenna on agi-treeniä. Aloitin seuruuttamalla kuin olisimme olleet kokeessa. Siirtymiä, rytmivaihdoksia, Lysti oli loistava. Luoksetulon pysäytys oli hyvä myös. Samoin liikkeestä seisahtuminen ja istuminen. Sitten rallattelua, Lysti pitää eniten takaa-ajosta, välillä se jahtaa pallo suussa, välillä minä. Tosin minulla ei ole narupalloa suussani.

Muistikirjaan

Lykky-tottistelut lyhyesti:

• Paikkamakuuta ulkona, kävelin lähellä, nopeaa liikettä Lykky ei kestänyt. Kehittelen häiriötreenejä lisää. Onpa koirallekin vaihtelua.
• Sisällä kapulan pitoa ja luovutuksia. Nyt pito oli hyvä. Tuonti metrin päästä maasta ei onnistu, mutta jos laitan kapulan suuhun ja loikkaan reilun metrin päähän, kapula tulee nätisti eteen.
• Pari sivulletuloa, koska napsahtivat kohdalleen, en tehnyt enempää.
• Eteen istumisia muutama, nämä ovat hyviä.
• Pysäytykset: pieni käsiapu, jolla sain niihin kaivatun äkkipysäytyksen maun. Kestoa näihin myös lisää.

Hallilla

Lämpöasteiden ja vesisateen myötä talvi katosi ja pimeys palasi. Ajoin hallille molempien koirien kanssa. Siellä on valoisaa ja kuivaa.

Lykky

• Rimoja ei ollut lainkaan, vaan pelkät estesiivekkeet.
• Kertauksena twist, kyllähän pentu tekee lelun vuoksi mitä vaan.
• Kertasimme myös vekkauksen. Lelu oli kädessäni, pentu törmäsi sen perässä estesiivekkeeseen, joka kaatui. Se vaan tuijotti, että ottaisiko siivekkeestä saaliin vai ei. Yhtä toista koiraa olisi tuon jälkeen siedätetty.
• Hajoava rengas jälleen baby-korkeudella. Kerran L pääsi ohi hypättyään palkkaamaan itsensä, voi pöh. Muuten hyppäsi renkaan läpi ja minusta lukitsi sen hyvin.
• Uutena pakkovalssi lelun kera molemmin puolin. Ei niin mitään ongelmaa.
• Puomin osat olivat maassa. Otin yhden osan erikseen ja Lykky tasapainoili. Laitoin sen hihnaan. Ensimmäisellä kerralla jalat olivat osan molemmin puolin, sitten kiepsautti takaosan pois palkalle kumartuessaan (ruokaa alustalla) ja lopulta koiruus kesti puomin päällä. Molemmin puolin tehtiin aika monta toistoa. Näitä tarvitaan paljon lisää. Käsky on "kiipee". Kehuin kovasti, kun pysyi puomin päällä. Tuntuu vaan, että sille ei ole kehuillani mitään väliä. "Älä lirkuta, meen palkalle."

Lysti

• Kokeilin sitä pyöritystä, joka on tauon aikana jäänyt unholaan. Oli aika huonossa jamassa edelleen. Joku juttu on ohjauksessani, koska tämä on ennen ollut helppo. Lysti kaatui kyljelleen kaartaessaan. Siellä ollaan vedetty rempulat ennenkin, sekä minä että koira. Pujotellessaankin Lystillä sutii tassut. :( Viime talvi sivuutettiin selän takia enkä tiedä tämän talven treenien kohtaloa.
• A:lla ohijuoksuja ja kontaktia. Hyvin se pysähtyy.
• Pujottelua ja sivuttaisetäisyyttä, yksi erhe, muuten ok.
• Uuden renkaan opettelu. Se roikkuu metalliketjuissa ja Lysti pelkää metallista kilinää. Nostin renkaan oikealle korkeudelle Lykyn jäljiltä, mikä sai koko hökötyksen kilisemään. Lysti haisteli varovaisesti. Sitten se hyppi sen pari kertaa ilman ongelmia. Loiks vaan. Kyllä se joskus yllättää positiivisesti.
• Lysti olisi varmaan halunnut vielä jatkaa, mutta lopetettiin kerrankin hauskimpaan vaiheeseen.

Kantohommia

Koirien kanssa kävin yhteislenkillä. Metsässäkin näki, kun on vielä sitä lunta.

Kotona molemmat saivat taiteilla laudan päällä. Lykky harjoitteli noutokapulan pitämistä ja tuomista metrin päästä. Välillä pureskeli kapulaa, rauhoitin otteen, sitten osasi taas pitää.

Eipä sitten muuta.

Valkeus

Lunta on maassa ja just sen verran pakkasta, että ei sula. :)

Lykky pääsi taas aksaamaan. Ajattelin, että peräkkäisten päivien treeni tekisi hyvää. Ainakin se eilen oli mukavan raukea treenin jälkeen. ;) Mutkaputkella harjoittelimme pimeää putkikulmaa ja putkelta taaksepäin kääntymistä.

Hyppyihin en laittanut nyt rimoja lainkaan. Takaakierrot sujuivat molempiin suuntiin varman tuntuisesti. Uutena harjoittelimme twistit perään 2-3 x molempiin suuntiin. Tämä on jotenkin luontaista Lykylle. Hyppy-putki-kombinaatio oli "ratana".

Lopuksi bongasin uuden hajoavan renkaan hallin nurkasta. Sain seuran ylipuhuttua sen hankintaan, joten pitihän se testata. Babyrengas on hypätty viimeksi elokuun kurssilla. Renkaan saa n. 10 cm korkeudelle maasta. Jätin syötävää houkuttimeksi. Lykky olisi ensin sujahtanut ohi, mutta olin tarkkana. Tämän jälkeen se hyppäsi noin 3 toistoa per puoli. Narupallo oli enimmäkseen palkkana ja hyvin näyttää pentunen palkkautuvan.

Lystin kanssa kävimme metsäkävelyllä. Se sai tasapainoilla lyhyellä laudalla, joka on vähän vääntynyt. On siksi epävarma alusta, mutta sitkeästi ja oma-aloitteisesti tyttö siinä taiteilee "katsos minä olen täällä taas ja osaan näin kääntyäkin". Tekee hyvää pikkulihaksille, tasapainolle ja alustaepävarmuudelle. Lykyn kanssa treenataan vähän alkeisempia liikkeitä.

Eipä näpit jäädy

Aamulla oli lunta maassa, suli vesisateen myötä.

Lykyn kanssa kahdestaan metsäkävelyllä oli taas esineruudun paikka. Ensin kätkin narupallon ja koska palautus oli humputtelua ympäri metsää, piilotin seuraavaksi hanskani. Se tuli paremmin kohti, koska narupallopalkka oli minulla. Tajusin taas, että on jäänyt pidemmästä matkasta haun luovutukset, muistanpa treenata niitäkin.

Lystin kanssa kävin myös metsässä. On se vaan helppo ystävä. :) 

Kotona saivat molemmat harjoitella paikkaistumisia. Menen keittiön seinän taakse piiloon.

Illemmalla uhmasin lotisevaa vesisadetta ja ajoin Lykyn kanssa agi-hallille. Siellä oli porukkaa, joten otin hyppy-ohjausharjoitukset kentällä, rimat oli 10 cm:ssä. Takaakierrot molempiin suuntiin ok. Sylkkäriä harjoittelin pelkällä namilla, siinä on nyt joku jumi. Tätä pitäisi harjoitella Lystinkin kanssa, ihan unholaan jäänyt ohjaus.

Uusi juttu eli vastakkaiseen käteen otto ja pyöritys, vekkaus, sen sijaan sujui kuin luonnostaan. Tässäkin oli vasempaan kääntyminen hankalaa, ehkä siksi että lähtö oli oikealta puoleltani. Sen verran on tottisteltu, että koiralle on vasen puoli tutumpi?

Hallissa oli valmiiksi U-putki. Pimeä putkikulma löytyi molempiin suuntiin. Uutena oli putkesta taaksepäin kääntyminen. Kun koira näki palkan viennin, meinasi putken kulku välistä unohtua. :) Skarppasin itse putkelle viennissä ja sitten sujui. Hallissa on käyty kerran aiemmin. On Lykky vaan helppo, humputti ympäriinsä lelu suussaan mitään pelkäämättä.

Malinoismeteoriitti

Mielialani on vaihdellut hautajaistunnelmista *klik* vihaan *klik*. On se välillä normaalikin. :)

Tänään Lykky ja Lysti harjoittelivat kierrä-käskyä välikössä. Lykky kiertää hyvin, jos ohjaan hyvin läheltä. Vasemmalle kääntyminen on haasteellisempaa. Lystin kanssa lisään välimatkaa.

Lykyn kanssa lenkkeilin metsässä. Tallasin 5 x 15 m esineruudun rinteeseen. Piilotin narupallon lehtien alle kolmesti. Lykky oli paikkakäskyn alla ja näki piilotukset & valelaitot. Palkkasin paikallapysymisestä ennen lähetystä. Kerran varasti, käskyllä palasi luokseni. Se etsi tohkeissaan ja löysikin lelun joka kerta. Siitä tulisi oikeasti hyvä etsijä- tai jäljestäjäkoira.

Oli käydä hassusti. Lykky oli irti hölkätessäni metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä jokin törmästi jalkoihini takaa. Lensin päistikkaa polulle ja kuulin kuinka yläselkä rutisi. Ohitseni lensi malinoismeteoriitti, laskeutui selälleen polulle, nousi ylös ja ravisteli. Itse aloin tuijottaa pilvien kulkua tuulisella taivaalla puiden oksien lomitse ja tunnustelin koskeeko jonnekin, liikkuuko jalat ja hajosiko osia. Helpotuksekseni kaikki toimi, selviydyin mutaisilla vaatteilla. On tuo elukka joskus ihan älytön: "Oikaisenpa tuosta polven kautta."

Ehkä nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta Lykyn suhteen yhdessä mieltäni painaneessa asiassa. Viime viikon perjantaina valmistimme Hornetteja, mausteisia broilerinsiipiä. Syömisen jälkeen jätin ne hellan takaosan päälle jäähtymään. Hetken kuluttua kuului hirmuinen lotke ja siellä meidän Pentu Suurisuu hotki siipiä, seisoi takavarpaidensa varassa yltääkseen vadille. Se ei niitä purrut ja viimeisimmän klunksautti oikein kertaheitolla kurkustaan alas, kun näki minun saapuvan. 2-3 kypsää broilerinsiipeä koiran mahassa vie mielenrauhan. Yritin Lykyn oksettaa suolalla, ei auttanut. Soitin läheisimmälle ABC:lle ja sieltä löytyi tankoparsaa. Seurasi perheajelu klo 22.30. Onneksi tankoparsa maistui, laitoin kyytipojaksi rypsiöljyä. Googlasin ja konsultoin paria kaveriani kuoleeko koira. Lohdutti että se oli tarpeeksi ahne lotkiakseen siivet kokonaisina. Alkoi kakan seuranta. Sunnuntaina kisoissa ollessani poika laittoi viestiä, että on tullut luukakan näköisiä tuotoksia. Voi helpotuksen huokaus! Pentu on ollut oireeton sen jälkeen (ja sitä ennen).

Loppumiete Sinkkuelämän Sarah Jessica Parkerin äänellä: Syökö joku ihminen säilyketankoparsaa vai ovatko ne kauppojen hyllyillä pelkästään koiria varten?



Ja tuosta



Ajatusten järjestelyä

Hihnakävelyjen lisäksi  Lykky on saanut harjoitella perusasentoa ja lankulla kävelyä. Kyllä sillä etutassut pysyy, mutta takajaloista ainakin toinen kulkee matolla. :D Tänään se sai noutaa metallikapulaa, oli 7 astetta lämmintä. Otin vauhtinoutoja, kantomatka oli noin 2 metriä parhaimmillaan, siihen lopetimme. Sitten sai wubba taas kyytiä.

Lykky on alkanut siedättää Lystiä. Nukkuva Lysti ei pentua lähelleen halua, mutta pentu niin kovasti pitäisi karvaisesta nukkumakaverista. Säärikarvoitukseni tuuheus häviää vielä hieman tervulleni. ;) Kahtena iltana ja aamuna Lykky on pötkähtänyt ihan Lystin viereen, niin viereen että osuu Lystiin. Lysti purnaa vaimeasti muristen ja haukottelee, mutta Lykky on kuin kivi. Sitten Lystikin rauhoittuu.

Sitten selkävalituksia. Tiistai oli järkytys. Vaikka olen lukenut ja ymmärtänyt magneettikuvien lausunnon, minun on annettu olettaa, että hyvä selästä tulee pullistumien sulettua. Kun fysiatri sanoi, että ruoto on kuin vanhuksella, se ei ollut yllätys, muttei mukava kuullakaan. Eilen oli kipeä päivä, jalkoihini pakotti. Luulen, että testaus ja uusien jumppa-asentojen kokeilu oli liikaa hermoparoille. Tänään on ollut vähän parempaa. 

Kuvissa näkyy siis ryhtivirhe, notkoselkä, joka ei ole käytännössä aiemmin oireillut. Ristiselän ja alimman lannenikaman välinen kulma on 90 astetta, pitäisi olla 45. Tämä väärä asento on kuormittanut nikamia väärin, johtaen vahvoihin kulumamuutoksiin. Ne ahtauttavat neuroradiologin mukaan keskivahvasti välejä, joista selkäytimestä lähtevät alaraajahermot kulkevat. Kahdessa välissä on välilevypullistumat. Hermoja on painanut siis toiselta puolelta luumuutokset ja toiselta puolen pullistumat. Pullistumien on täytynyt kuihtua, koska osa oireista hävisi loppukeväästä.

Kipu ei käytännössä tunnu itse selässä yhtään. Hermojen pinne eli hermosärky tuntuu molemmissa pakaroissa, takareisissä, pahimmillaan pohkeissa ja jalkaterässä. Vasen on vähän ahtaammalla. Kipu ei ole kovaa, sanoisinko, että luokkaa 4/10: poltetta, kihelmöintiä, "ei voi olla paikoillaan". Huonona hetkenä tulee läpilyöntikipu vasempaan pohkeeseen, jolloin en voi kävellä kunnolla. Mutta nilkkasairausloman aikaan olin oireeton: kipua ei ole, jos en istu töissä. (Pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä?) Kipu lähtee matolla mahallani ja kävelyllä.

Ongelma on kulumamuutokset, jotka eivät iän myötä häviä. Selkää auttaa pikkulihasten vahvistaminen ja selän liikkeen parantaminen. Se on nyt aika jäykkä. Leikkauksella vapautettaisiin tilaa hermoille, mutta sellainen nikamien poraaminen tai niiden osien poisto ei ole mikään pieni juttu. Olen päättänyt, että selkääni ei kukaan veitsen kera lähesty niin kauan kuin pystyn juoksemaan kivutta, koska leikkaus lopettaisi juoksemisen. Eri asia on sitten, jos alkaa tulla halvausoireita tms., sitten ei ole vaihtoehtoja eikä hävittävää. Töissä on nyt sovittu, että lyhennän työaikaa 24 tuntiin per viikko joulukuuksi. Istumista välttämällä kivun pitäisi hellittää.

Mutta onhan tämä aika synkkää. Pystynkö tekemään täysipäiväisesti töitä enää ikinä? Nyt liikuntaa vielä suositaan, mutta luultavasti jossakin kohtaa esim. agility alkaa olla liikaa, toivottavasti vasta 20 vuoden päästä. Jos minusta tulee rollaattorimummo (kaikella kunnioituksella heitä kohtaan) sitä ennen, opetan koiriani vähän irtoamaan: *klik*. Onneksi ainakin Lystillä on todettu ominaisuuksia leijeröintiin. 

Rannalla. Nousuvesi.

Fysiatrian poliklinikalla. Ensin tutki fysioterapeutti. Hän oli juuri testaamassa hermon kireyttä oikeasta eli paremmasta jalastani, kun itse lääkäri tuli huoneeseen sanoen jotakin tämän tapaista: "Ai se ottaa noin kiinni." - "Tämä on se parempi puoli", vastasi fysioterapeutti. Vuoden takaisissa magneettikuvissa selkäni on kuin vanhuksella kulumineen ja ahtaumineen.

2 kuukautta uudenlaista fysioterapiaa: Töihin jäitä, retkipatjan lisäksi uudeksi kaverikseni 65-senttinen jumppapallo. Töiden välissä matolle selälleen, jäitä selän alle, hyvin kevyttä liikettä ja rentoutusta. Uimahalliin polskimaan fysioterapeutin opastuksella. "Voidaan sitten sanoa, että on yritetty."

Töissä en selkääni rakenteellisesti saa pahemmaksi, joten siellä voi olla, mutta selkä voi kipeytyä, jolloin sairauslomaa. Saan syödä niitä lääkkeitä mitkä auttaa, nythän en syö mitään. 6 tunnin työpäivää pyrin lyhentämään 4-5 tuntiin joulukuun alusta, koska selkä ei nykytahtia kestä. Kontrolli helmikuussa. Jos 2 kk tehokuuri ei riitä tai selkä kipeytyy aiemmin, lähetetään uusiin magneettikuviin. Ja sitten ortopedille leikkausharkintaan. Se tietäisi nikaman aukkojen poraamista laajemmaksi hermoja varten tai nikaman osan poistoa. "Sen jälkeen ei juosta tai kumarrella" totesin puoliksi kysyvästi. "Voi olla", vastasi lekuri. Kerro minulle miltä tuntuu unelmoida ilman tulevaisuutta. Tosin hän lohdutti että nuorilta 40-50-vuotiailta ei tällaisia selkiä ortopedit suostu leikkaamaan. Agilitya ei kielletty.

Hoipuin sairaalasta pois. Voin henkisesti niin pahoin, että olin oksentaa. Ei tämä ole kuolemantuomio. Mutta siltä se on tänä päivänä tuntunut. Rankani ei paremmaksi muutu ja se on juuri niin huono kuin lausunnossa lukee. Kun viette minulta liikunnan, viette kaiken. Kaikki hiekka on nyt pohjalla.

Chris Cornell "Time", osittain lainatut sanat samassa linkissä, jos kuuntelet Youtuben kautta.

LUVA :)

- "Olemme pitkästä aikaa saaneet studioon Melkorannan. Pidemmittä puheitta ole hyvä Melkoranta."

- "Kiitoskiitos. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille kuulijoille ja tervetuloa seuraamaan agilitykilpailuja. Tänään tuomarina on Pertti Siimes. Erityisen mielenkiinnon kohteena on jälleen Lysti ohjaajansa kanssa. Heillä eilinen harjoitus, pitkän tauon jälkeen, oli mennyt hyvin ja olivat vielä illalla luottavaisia. Mutta mennään nyt suoraan hyppyradalle.

Lähdössä Lysti jo istuukin. Siinä on jo heti aluksi mutkaa  toisensa perään ja jämäkästi ohjaaja astelee toisen hypyn vierelle. Lysti lähtee käskystä ja kaartaa vauhdilla tuomarin suunnittelemat kiemurat. Päällejuoksuakin ohjaaja soveltaa ja saa koiransa U-putken oikeaan päähän. Siitä syötetään koira kepeille vähän linjaa korjaamalla, niiden jälkeen valssilla hypylle, rengas, hyppy ja lenkura takaaleikkauksella pitkään suoraan putkeen. Putken jälkeen hyppy ja jarrutus, jottei mene väärälle esteelle ja sieltä tullaan loput ässän malliin asetellut esteet. Takaaleikkauksen koira lukee kuten kuuluu ja se on NOLLA! Voi mikä kisauran avaus pitkän tauon jälkeen! Ohjaaja heiluttaa käsiään maalissa ilahtuneena ja riemuisasti palkkaa Lystin. Nyt jännätään vielä aikaa, riittääkö se LUVA:an. Kysytään tähän väliin ohjaajan kuulumiset. No miltä tuntuu?"

- "Aamulla jännitti, eilinen euforia oli karissut. Kun näin radan, tiesin pian kuinka sen ohjaan. Lisäksi se näytti sellaiselta, jolta voisi nolla tulla. Mietitytti, jos mokataan joku helppo paikka. Lisäpohdintaa toivat varpaat. En ollut varautunut pakkaseen ja vasemmat varpaat kylmettyivät tunnottomiksi. Ehkä se siirsi sopivasti huomiota muualle, koska entisenlaista jännitystä ei ollut. Eniten pelotti kepit ja meinasin ne varmistella vetämällä Lystin nenästä. Päätin sitten tehdä kuten olisin harjoituksissa tehnyt ja se oli oikea vaihtoehto. Oli hienoa mennä! Tuntui kyllä nopealta, toivottavasti aika riittää."

- "Ja aika riittää, LUVA tulee! Miinusta taitaa olla noin 7 sekuntia! Siinä on hyvä mennä metsään jäähdyttelemään ja valmistautumaan toiseen rataan. Minäkin lähden tästä syömään makkaraa"

"No nyt ollaan agilityradalla. Lystin ohjaaja näyttää tanssivan edellisen koirakon aikaan koiratanssia, mitähän ihmettä tuo oikein on. Lysti on aika kiihtyneen oloinen. Nyt tulee lähtölupa ja sinne koira jää paikoilleen. Ohjaaja ottaa koiran toisen hypyn takaa merkkaamalla ja lähtee juoksemaan kohti sivuttain olevaa puomia. Hän ei jarruttele yhtään ja Lysti ottaa kontaktit kuten on opetettu. Päädyn hyppy mennään ennakoivalla valssilla, sitten rengas ja hyppy. Hypyltä Lysti otetaan valssilla kepeille ja taas kepit menevät hyvin. Siitä jälleen valssi, ja koira välttää väärän putkenpään. Putkesta tullaan keinulle, joka sujuu Lystin tarkalla tyylillä. Siitä mennään rinkula hyppyjä, Lysti kiihdyttää itsensä kovaan menoon. Muurin jälkeiseltä hypyltä on tiukka kaarros A:lle. Ohjaaja herättää Lystin huomion sanomalla sen nimen ja se maksaa. Se maksaa nollan. Siinä menee nolla! Rima tipahtaa ja tuomarin käsi nousee. Siitä tulee vitonen! Voi elämän kevät! A:n Lysti ottaa varmasti ja loppusuoran hypyt myös. No onhan harmi. Rimavarma koira ja tällaisessa paikassa tulee erhe. Siinä ohjaaja liikaa koiraa herätteli ja tässä on tulos. Kysytään taas ohjaajan mietteet. Mikä se alun kuvio oli?"

- "No Lysti vähän lämpeni, kun kuuli edellisen koiran haukkuvan juostessaan. Yritin seistä sen edessä, mutta se siirsi aina päätään kurkkiakseen koiraa, joten meillä tuli siinä sellainen paritanssi. Se onneksi rauhoittui ja pysyi lähdössä. Kontaktit menivät kuten harjoituksissa. Jos juoksen tasaisesti Lysti ei näköjään hyppää, ei ainakaan tänään hypännyt. Kepit oli toinen kohta, joista olen tosi iloinen. Vieras keinu meni myös niin kivasti kuin Lystillä voi mennä. Harmittaa kovasti se riman tippuminen. Oli ihan oma vikani, siinä oli tiukka kaarre, edessä väärä hyppy, ja A:lle oli meno, sanoin "Lysti" ja silloin kolahti. Hyvä fiilis jäi joka tapauksessa. Näihin talvikisoihin on kyllä muistettava jatkossa ottaa villasukat mukaan."

- "Sinne iloinen ohjaaja taas menee koiransa kanssa. Nollia tuli sen verran, että pari ei sijoittunut. Myöhemmin saadaan kuulla mihin aika olisi riittänyt. Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa hyvät kuulijat."

Leikkiä odottava Lystikki

P.S. Siltä varalta, että jollakin on ollut Melkorantaa ikävä: Kolmiokorvien Melkorannat *klik*.

Voisin hypätä vaikka aurinkoon asti

Lystin kanssa oli privaatisti ryhmäagia. Tasan 12 viikkoa sitten oltiin viimeksi samassa paikassa. Sattui vielä sama koutsikin. Lysti oli innoissaan, olisi varastanut lähdössä, haukkui ja komensi, räiski kontaktit. Asettui seuruutuksella ja maahanmenolla.

Ensin oli agilityrata. Tärkeimmät jutut:

• Pyöritys ei ollutkaan niin helppoa kuin ennen taukoa. Vastakkaisen käden avulla onnistui.
• Valssi on edelleen käyttökelpoinen ja vie kätevästi ansan ohi.
• Lysti osaa merkkaukset.
• A:lla ei minun tartte himmata ennen ylösmenoa, voin juosta Lystin ohi, se huolehtii kontaktit. Olisi parasta juosta mahdollisimman tasaisesti ilman kiihdytyksiä, Lystiinkään ei ohjautuisi riehuenergiaa.
• Kepeillä koiruus kestää sivuttaisloittonemisen.
• Pelottava päällejuoksu oli myös, pidin huolen että ehdin alta pois. :)
• Puomi ongelmaton.
• Hirtossa ole tarkka, Lysti kääntyy hyvin, nyt sain sen ohjattu putken ohi hypylle! Ehkä oli käskytyskin hukassa.
• Takaakierto-valssilla se kääntyy kaunihisti.

Toinen rata oli hyppäri. Siitäkin päällimmäiset:

• Uutena flippi, se pitää muistaa tehdä ajoissa. Erinomainen ohjaus - käyttöön!
• Sellaisia ohjauksia, jotka muistuttavat päällejuoksua, mutta ollaan edempänä ja koira tulee minun ja esteen ulkopuolelle ulkokäteeni. Hirvitti vähän, mutta Lysti tuli aina oikeaan paikkaan. Näitä tehdessä tuntee itsensä oikeaksi agility-ohjaajaksi.
• Samanlainen kohta tuli kepeille lähettämisessä, missä nilkka meni viimeksi. Tästä tuli erityismaininta, että kiiruhda ettet juokse koiran eteen. Ekalla kerralla en ehtinyt ja luovutin suosiolla. Ihminen oppii. Toisella oli hyvä.
• Putkesta tullessa oli merkkauskohta, jos liikahdin, Lysti hyppäsi ekan tarjoutuvan hypyn. Jos pysyin paikallani, tuli luokse. Lysti olisi kuulemma hyvä leijeröintikoira - on ominaisuus. :) Kotimatkalla tuumin, että olisi ollut putkijarrun käytön paikka. Ensi kerralla sitten.

Parasta oli fiilis. Pystyin juoksemaan normaalisti ilman nilkkakipuja ja yhdistelmä sidos & nilkkatuki ei haittaa juoksua. Tuli sellainen olo kuin muinaisina pikajuoksuaikoina, kun hallikauden jälkeen pääsi ulos stadionille. Tuntui ettei juoksemisella ollut mitään rajaa. Ensimmäistä kertaa olin tuolla myös ilman Neurontineja, ne oikeasti vaikuttavat ajatuksenkulkuun ja nopeuteen. Oli kepeää ilman niitä. Vaikka radat vilisivät mahdollisia törmäyskohtia, uskalsin ne silti juosta eikä mitään käynyt.

Viimeisimpänä paras juttu. Sain jälleen kokea Lystin kanssa kuminauhafiiliksen. Olihan niitä virhekohtia, mutta päällimmäisenä jäi ihan älyttömän hyvä olo. Välillä olen ehtinyt miettiä, mikä siitä agilitysta muka niin kivaa tekee. Ihan turhaan olen sellaista pohtinut, siinä on vaan sitä jotakin. Ihan kuin tähän pimeyteen olisi syttynyt valot.

Vertauskuvannollinen video, valitettavasti ei alkuperäiskielellä. Nyt olen tuolla pylvään päässä.

 

Hoipertelija

Molemmat koirat otin agi-kentälle matkaan.

Lysti

• Kaikki kontaktit ohijuoksulla x 2 eli eri puolilta, no problem.
• Pujottelua eri kulmista x 5, kuljin sivulla 4 metrin päässä, kiersin keinunkin, hyvin Lystikki takoi menemään. Yhdellä kerralla edessä leikkaamista ei kestänyt, uusinnalla kyllä. Toinen uusinta perään, jotta saimme vahvistusta.
• Harjoittelin takaakierrossa etäisyyttä, voin olla n. 2 metrin päässä. 
• Sylkkäri on Lystille uusi (?) juttu. Vasemmalla puolella koira piti selvästi houkutella matkaan, ettei hypännyt suoraan. Näitä pitää treenata eriskeen. Ei missään nimessä kisaratkaisu vielä.

Lykky

• Rimojen lasku n. 10 cm:iin
• Takaakierrot olivat helppoja edelleen.
• Sylkkäri tai poispäinkääntö ei ollutkaan niin simppeliä kuin eilen. Toistoilla sain onnistuneempia suorituksia. Harjoitellaan lisää.
• Irtoaminen (palkalle) onnistuu.
• Irrotettiin puomin nousuosa ja laitettiin maahan, jotta koiralle tulee idea lautaa pitkin kulkemisesta. Lykky-paralla on huono tasapaino. :S Lystihän oli aikoinaan haka tässä, se oli metsässä harjoitellut kaatuneilla puilla tasapainoilua. Lykky on ollut niin villi, ettei ole tullut mieleenikään laittaa sitä metsässä puun päälle. Ostin K-Raudasta 20 cm leveää lautaa, aletaan tasapainoilla kotona.
• Sivuhuomio saalisvietistä: Kun puomin osaa laitettiin takaisin paikoilleen, sen liike sai Lykyn iskemään hampaansa siihen kiinni tappomeiningillä, piti ihan tosissaan kieltää. 
• Keinulla heijausharjoitus meni ihan pieleen. Lykyllä lipesi etutassu ja se muljahti kuono edellä keinulaudan kulmaan. Katsoin onko ikenessä mustelmaa, mutta sillä on tummia laikkuja ikenissä muutenkin, joten en tiedä. Hampaat eivät kuitenkaan heilu eikä verta näy missään eikä turvotusta ole. Jippii. Oletan, että tuolla kovuusasteella varusteltu koira ei ensi kerralla muista episodista mitään, mutta en silti tuollaista olisi toivonut, varsinkin kun harjoitus voi olla ihan turha muutenkin. Koira sai tuulettaa itseään narulelun kera humputellen.
• Jotakin kivaa piti keksiä. Alkoi hämärtää, mutta käänsin putken U:ksi. Siihen lähetyksiä, ensin Lykkensdorf hyppäsi putken yli ja meni putkensuusta ohi. Jestas sentään. Sitten se varmaan muisti, että mikä on juttu ja osui putken sisäänmenoon. Edistyi parilla toistolla niin, että sain sen ujutettua kuolleeseen putkikulmaan. Tämän jälkeiseen *masokistihakkaamiseen oli hyvä lopettaa. * = koira palkkaa itseään ravistellen palkkaa kylkiinsä

Sitten loppuu koirajutut ja on selän vuoro:

Hoksasin torstaina, että fysiatrian poliklinikalta ei ole kuulunut mitään. Soitin työterveyshuoltoon, että meniköhän lähete. Tietoteknisistä syistä oli jäänyt lähtemättä. Soitin eilen fys.polille, että josko käsittelisivät sen niin kuin se olisi ollut siellä jo 3 viikkoa sitten, kuten piti alun perin. Tänään tuli puhelu. Aika on jo ensi tiistaina. Hyvä niin, mutta pelottaa. Toivottavasti eivät ala leikkauksia ehdottelemaan.