Irrationaalisia reaktioita

Ihmisellä on joku raja mihin saakka jaksaa ja sitten alkaa riittää.

Lystin selkää olen murehtinut. Pelkään spondyloosia. :/ Minua hämää se, että koiran oireilu ei näy: Se liikkuu ja hyppii normaalisti, on tiputtanut elämässään yhden riman, ei ole jäykkä, selkä näyttää normaalilta = marraskuista lievää köyryä ei enää ole, takajalat liikkuvat normaalisti, paitsi ajoittain seisoessa voisivat olla taaempana. Se ei ole kirputtanut selkäänsä kuten kesällä, mitä silloin pidettiin elukan puremina. Ainoat löydökset ovat ne hiivatin faskikulaatiot, jotka myös ovat vähentyneet. Agilitya ei ole kielletty, kun ei se siinä tai sen jälkeen kärsi. Eläinlääkärille on varattu aika, kauhulla odotan tuomiota. Siihen saakka eletään normaalisti.

Tänään oli 10 astetta pakkasta eli lauhaa nykyisen kasvihuoneilmiön mittapuulla. Ulkona teetin paikkamakuun, olin piilossa noin 1 min 30 sek, Lysti makasi hangessa. Seuraamisesta istumiset x 2 olivat hyvät. Seuraamisesta maahanmeno ei ekalla onnistunut, koska käskyn aikaan koiran kontakti oli muualla. Uusinnalla makuu pelitti.

Kävimme agilityhallilla, koska oli otollinen sää ja juoksujakaan ei vielä näy. Tarkoitus oli ottaa hyppyjä videolle, kuten ft:n kanssa oli puhe, mutta videokamera ei käynnistynyt. Lysti oli taas riemuissaan. Tein samaa rataa, mitä viimeksi mentiin Tuijan kanssa. Lysti meni hienosti takaakierto-niisto-systeemin, muutenkin ohjautui nätisti, haukkui innostuneena. Lähdössä se nousi seisomaan useamman kerran, palautin sen istumaan höh:n kera. Kerran se liukastui hypyn jälkeen - tuolla hallilla en uskalla tehdä enää yhtään tiukempaa kurvia! Sitten tipahti rima ja koira oli sitä mieltä että samainen este hyökkää kimppuun. Ei sen hermot oikeasti paljoa kestä. Pujottelu ei enää leijeröimällä onnistunut, koska kauhueste jäi koiran ja minun väliin. Minun oli oltava turvana keppien vierellä. Loppuun tehtiin puomi muutaman kerran molemmin puolin. Siinä sain olla n. 6 metrin päässä hyppyesteen takana. Kahdesti koiruus pysähtyi vasta alastulon jälkeen, näistä tuli "höh". Käskytin aiemmin seuraavalla kerralla ja nyt pysähdys oli siinä missä kuuluikin. Otin vielä uusinnan ja tämä oli yhtä hieno. Lysti leikki iloisesti. Huolella hauva jäähdyteltiin, puettiin lämpöloimeen ja poistuttiin hallilta.  

(Sitten oma selkäni, jota ei tarvitse lukea, jos on kyllästynyt valitukseeni. Uusi hermokipulääke menee, tämä ei ole niin paha kuin edellinen, mutta silmät liikkuvat vähän oudosti ja on lievästi humalainen olo (ilman mielihyvää valitettavasti).Pullistumat, joiden häviämistä odotellaan, ovat oireista päätellen yhä pullollaan: reisiin vihloo välillä niin, että pitää pysäyttää kävely. Uusista ft:n antamista jumppaliikkeistä selkä ärtyy, oletan nikamaväleissä olevan liikkumavaraa niin niukasti, että pienikin köyristys tai notkistus osuu hermoihin, jotka vihastuvat. Lyhytkin autolla-ajo (5-10 min) vaikuttaa ja sen jälkeen kävelen kuin p...t housussa. Nykyoireilla kipulääkeannosta nostetaan, toivottavasti totun sivuvaikutuksiin. En tiedä onko ironista, tragikoomista vai mitä, jos Lystillä on sama vaiva. Ei se ainakaan mukavaa ole, itku pääsee ajatuksestakin. Mitäs me sitten harrastetaan? Vesipelastusta? Popsitaan yhdessä kipulääkkeitä? Mums-mums-nielisk.)

Loppuun eilinen kuva. Lumi ja koira ovat haastava yhtälö valkotasapaino- ja väriasetuksille, ei tuo tarkennuskaan oikein osunut, mutta antaa mennä. Lupaan opetella lisää. Kuva näköjään suurenisi klikkaamalla, mutta on tilanteita, jolloin se kannattaa jättää tekemättä.